keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Tahmassa
Pyristelen elämään, vaikka olen kiinni masennuksen tahmassa. Yritänkö liikaa ja uuvun pian? Soitin toissapäivänä psykiatrilleni, mutta olin "positiivisessa" tilassani ja esitin reipasta, mitä nyt univaikeuksia on ja siihen lääkettä tarvittais...Olisi soitettava uudestaan hänelle ja kerrottava koko masentava totuus: en jaksa tätä elämää. Olen turhautunut, vihainen ja vaipumassa välinpitämättömyyteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimia sulle ystäväiseni! Voi miten tuttu tunne... Äsken ravistelin matot, keräsin isoimmat pölyt. Aiemmin kävin pikku lenkillä keirun kanssa. Ihailin hiljalleen taivaalta putoilevaa kimalletta ja timantteja hangella.. Niin pienistä tulee se ilo ja tuntuu että taas on päivällä merkitys. Voi hyvin! P.s.käy kurkkaamassa sivullani ihanaa ketun kuvaa, ja löydä tiesi somien kuvien pariin linkin kautta. Se piristää!!
VastaaPoista