Fyysinen kuntoni on heikentynyt

Vanheneminen sinällään kauhistuttaa minua ja pelottaa, mitä tuleman pitää.

Tänään huomasin, että reisieni lihaskunto on heikentynyt niin, etten
meinannut päästä lattialta istumasta kontilleen ja ylös seisomaan.

Ähisten ja puhisten ponnistelin oikealle ja vasemmalle ylös päästäkseni
kontilleen. Monta kertaa ponnistelin peppua vähän ylemmäs lattian pinnasta.
Tuli jo paniikkiajatuksia, että näinkö olen heikko. Miten minun käy?

Sitten laahasin istualtaan itseni sohvan luo ja sohvan käsinojasta vetäen
sain kuin sainkin itseni kontilleen ja käsillä ponnistaen pääsin pystyyn
seisomaan. HUH HUH!

Kauhistuttaa, kuinka heikkoon kuntoon reisilihakseni ovat menneet.
On alettava alaraajojen kuntojumppa, etten syksyn liukkailla
(mahdollisesti) kaaduttuani jää istumaan tielle, vaan pääsen myös
ylös seisomaan taas.

Toimintaa oman elämän puolesta

Kuntoutuminen on aktiivista pyrkimystä toimia itse oman elämänsä puolesta

Omat tavoitteet on hyvä erottaa omista odotuksista. On eri asia odottaa jotain tapahtuvaksi kuin asettaa itselleen jokin tavoite. Esimerkiksi ihminen voi odottaa tulevansa parempaan kuntoon. Tämä ei ole tavoite, sillä se ei varsinaisesti edellytä mitään. Odottaminen ei ole aktiivista, vaan passiivista. Tavoite tarkoittaa jotakin, mitä itse voi tehdä tai mihin voi itse pyrkiä. Esimerkiksi haluan parempaan kuntoon ja aion tehdä sen hyväksi jotakin, vaikkapa lähteä kotoa liikkeelle.

Minun yksi tavoitteistani on päästä eroon asiointiahdistuksesta ja panikoimisesta postissa, apteekissa tai/ja pankissa. Aion käydä viikoittain näissä paikoissa, vaikkei minulla olisi asiaakaan sinne. Kunhan käyn em. paikan tiloissa. Tästä harjoittelusta saattaa tulla pitkään kestävä projekti.

Minulla on muitakin tavoitteita kuntoutumiseeni. En ole oikein pystynyt määrittelemään kaikkea, mitä haluaisin tapahtuvan. Toivon, että voisin elää suht.koht. tyytyväisenä loppuelämäni, mutta en vielä tiedä, miten tuon tyytyväisyyden saavuttaisin, minkä olisi muututtava ja mitä kaikkea olisi tehtävä, että voisin olla elämääni tyytyväinen.

Kuntoutuminen tapahtuu tästä tilanteesta eteenpäin. Takaisin sairastumista edeltävään tilaan ei ole, vaikka niin haluaisinkin – tai ehkä en sittenkään. Olin aika kypsymätön ja sinisilmäinen, haahuilin taivaita ja luulin olevani kaikkeen pystyvä ennen sairastumistani depressioon. Sairastuttuani olen saanut huomata, että voimavarani ovat rajalliset, vuodet ovat tuoneet elämänkokemusta enkä usko enää kaikkea, mitä minulle syötetään.

Käsitykseni itsestäni on muuttunut vuosien myötä. Suhde toisiin ihmisiin ja maailmaan on myös muuttunut. Kuva omasta itsestäni on haavoittuvampi ja heikompi kuin ennen sairastumista, mutta toisaalta se on joissakin asioissa rehellisempi ja vahvempi.

Ihmissuhteistani on tullut merkityksellisempiä kuin aiemmin. Otan kunkin kohtaamani ihmisen elämääni tärkeänä ja rikastuttavana kokemuksena. Ennen saatoin pitää joitakin kohtaamisia merkityksettöminä episodeina.

Suhde maailmaan ja omiin arvoihin on muuttunut ja täsmentynyt. Vähitellen olen alkanut uskaltaa ajatella itsestäni masentuneenakin ihan ihmisarvoisena olentona. Jossain vaiheessa sairauttani ajattelin, että olen kehäraakki, merkityksetön yhteisöni jäsen, jolle armokuolema olisi paras ratkaisu. Enää en ole niin armoton itseäni kohtaan.

Mahdollisimman hyvä elämä ei tarkoita aina oireettomuutta, vaan kykyä elää oireista huolimatta ja niiden kanssa. Oma elämä on oman itsen näköistä, omien valintojen seurausta ja siinä on omasta näkökulmasta katsottuna riittävästi asioita. Se tarkoittaa tavallista elämää.

Kuntoutumisesta

Hiljaiseloa, lepäämistä ja voimien keruuta. Kirkasvalolampun vieressä istuen netissä notkumista. Kirjoja lukien nojatuolissa sivusilmällä seuraten Täplä-kissan seikkailua kirjahyllyssä. Kirjojen järjestelyä.

Mitä tämä elämä on muuta kuin hetkestä toiseen selviytymistä? Jotenkin tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt ja minut jätetty yksin tyhjälle asemalle enkä tiedä, minne lähteä. En tiedä, miksi läksin matkalle ja minne olen menossa.

Olen kuntoutumassa vuoden takaisesta syvemmästä mielialani notkahduksesta. Kesällä meni jo hyvin, ellei oteta lukuun polvivammaa, joka jumiutti minut neljän seinän sisään. En juuri kaivannutkaan ulos, vaikka kaihoisana toivoinkin jaksavani lähteä satamaan laivoja katsomaan. Laivamatka jäi tekemättä – ja unelma saaristomaiseman valokuvaamisesta jäi toteutumatta.

Olen kuntoutunut syvästä masennuksesta ja lievistä masennuskausista. Jaksan nousta aamulla aamiaispöytään ja tietokoneen äärelle notkumaan netissä, jaksan hoitaa kissoja ja helliä miestäni. Jaksan pitää itseni puhtaana, käydä suihkussa ja saunassa, vaihtaa vaatteita, pestä pyykkiä, järjestellä tavaroita huoneistossamme … Mutta ruokakaupassa käynti tuntuu ylivoimaiselta. Imurointi ja muu siivoaminen takkuaa. Kaupungilla käynneistä joudun neuvottelemaan itseni kanssa. Apteekissa käynti pelottaa, samoin postissa ja pankissa käynti. En ymmärrä, miksi mieleni vapisee näihin paikkoihin mennessäni. Miten voisin kuntoutua näistä peloista? Ostaisin reppuni täyteen rohkeutta, jos sitä olisi jossakin kaupan.


”Kuntoutumista ei voi kiirehtiä, mutta se ei myöskään tapahdu itsestään. Kuntoutuminen on aktiivista toimintaa, toipuminen on luontaista, passiivista palautumista. On mahdotonta ennustaa, kuinka kauan kuntoutuminen voi kestää. Kuntoutumiseen vaikuttavat kaikki ne asiat, joista on kuntoutumassa.”

Keinoja omaan kuntoutumiseen. Kuntoutujan työkirja s. 12

Kuntoutuskurssin jälkimainingeissa

Onnellisuustestissä sain 50 pistettä sadasta. Vähän paremmin kuin saman testin tehtyäni kesällä. Luulen, että Keinoja omaan kuntoutumiseen -kurssista on ollut apua alueilla, joita minun tulisi kehittää, jotta onnellisuus elämässäni lisääntyisi. Liikunta, yhteisöllisyys ja optimismi ovat avainsanoja.

Kurssilla useampikin puhui positiivisesta ajattelusta. Siihen moni mielenterveyskuntoutuja pyrkii. Onko siitä yleisesti ollut niin paljon julkisessa keskustelussa, että minusta aihe jo ällöttää. Herää uhma: "Ja miehän oon se oma mörököllini, mikä aina olen ollut." Mutta samalla iskee ajatus tulla hylätyksi: Minua ei hyväksytä, ellen ajattele positiivisesti, ole kiltisti ja hyväntuulinen.

Kurssilla korostettiin tässä hetkessä elämistä. Ei kannata kauheasti murehtiä menneitä ja huolehtia tulevaisuudesta. On hyvä opetella elämään sopusoinnussa menneisyytensä kanssa, arvostaa omaa itseään ja tehdä tavoitteita elämälleen. Haaveilla. Elättää toivoa. Tunnistaa ja tunnustaa kipukohtansa. Voimistaa tahtoa kuntoutumiseen ja pyrkiä toimimaan siihen suuntaan, että voi hyvin.

Yhteisestä toiminnastamme kurssilla jäi mieleen pareittain keskustelut aiheista:

- Tulen iloiseksi, kun ...
- Hemmottelen itseäni, kun ...
- Tunnen itseni rauhalliseksi, kun ...
- Minua innostaa liikkumaan ...
- Minä voin hyvin silloin, kun ...

On hyvä ajatella, ketä ja mitä varten kuntoudun. Kuntoutuminen on kaikille mahdollista. On hyvä kuntoutua oman itsensä näköistä elämää varten. Oman merkityksen löytäminen elämälleen on tärkeää. On hyvä ajatella, mitä tarvitsen/haluan tänään. On hyvä kuunnella rajojaan ja olla avoin sisäisen äänensä viesteille.

Kurssin alussa mietimme tavoitteitamme kurssia varten. Kurssin lopussa mietimme, miten omat tavoitteeni ovat toteutuneet kurssilla. Mikä on ollut minulle merkittävintä tällä kurssiviikolla. Mitä vielä aion? On hyvä olla armollinen itseään kohtaan. Vastuu omasta itsestä kasvaa kuntoutumisen myötä. Sitä kautta myös valta omaan elämään kasvaa.


Siinä hippuja kurssilta.

Kuntoutuskurssilta saatua

Olin Mielenterveyden keskusliiton päiväkuntoutuskurssilla viikon huhtikuussa ja kurssi jatkuu lokakuussa viikolla. Kirjoitin kurssista vähän jo 21. ja 24. huhtikuuta. Kurssi auttoi minua hahmottamaan omaa kuntoutumistani ja näkemään, mitä voin tehdä oman kuntoutumiseni suhteen sekä arvioimaan omaa elämäntilannettani.

Kurssin tavoitteeksi asetin itselleni
- jakaa kokemuksia mielenterveyskuntoutujana
- saada vertaistukea
- päivärytmin parantaminen
- saada uusia ajatuksia
- saada positiivisuutta asenteeseeni


Kurssilla päivärytmini parani huomattavasti. Nukuin pitkät unet öisin (en herännyt valvoskelemaan pikkutunneilla, kuten usein aiemmin) ja siten päivällä jaksoin olla valveilla ja ottaa osaa kurssin ohjelmaan. Vertaisten elämäntarinoita kuuntelin mielenkiinnolla. Ahdistuneisuuteen jämähtänyt elämäntilanteeni koheni huomattavasti saadessani kertoa omasta elämäntilanteestani ja saatuani uusia ajatuksia kuntoutumiseeni.

Tässä muutamia ajatuksia loppupalaverista:

On tärkeää huolehtia itsestään. Kun on riittävän vahva, pystyy antamaan myös muille. Tyhjästä on paha nyhjästä. Itsellä on valta omiin ajatuksiin. Kannattaa vaalia positiivisia muistoja ja hyviä kokemuksia. Oman merkityksen vähättely on hyödytöntä. Jokaisella mielenterveyskuntoutujalla on mahdollisuus löytää omaa elämäänsä koskeva tieto, omat tavoitteensa ja omat keinonsa niiden saavuttamiseen, Kannattaa hakea tukea itselle asettamaan tavoitteita, tekemään valintoja ja toimimaan oman elämänsä puolesta.

Tukea saa mm. omalta terapeutilta, Mielenterveyskeskusliiton kursseilta ja yhdistyksen oma-apukerhoista vertaisilta ja ohjaajilta.

Mielenterveysongelmista kuntoutuminen on jokaiselle ainutlaatuinen, yksilöllinen ja syvästi henkilökohtainen prosessi. Siksi ei voi väittää, että kuntoutuminen tapahtuisi vain jollain tietyllä tavalla.

Saimme kurssilta ”Keinoja omaan kuntoutumiseen. Kuntoutujan työkirjan”. Työkirjan tarkoitus on herättää ajatuksia ja kysymyksiä omasta kuntoutumisesta ja toipumisesta sekä kannustaa etsimään – ja löytämään – juuri itselle sopiva tapa kuntoutua.


Aliarvioimatta terapiaa ja psykiatrin osuutta sekä lääkitystä omassa kuntoutumisessa, sanoisin, että on hyvin tärkeää kuulla toisten kuntoutujien kertomuksia ja päästä keskustelemaan samankaltaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisen kanssa. Jo pelkästään tieto siitä, että muillakin on ollut samantapaisia kokemuksia, auttaa eteenpäin omassa kuntoutumisessa. Siksi on hyvä hakeutua sellaisten ihmisten pariin, joiden kanssa voi puhua omista kokemuksistaan ja joilta voi saada tukea ja toivoa.

Potilaasta kuntoutujaksi tulemiseen liittyy ajatus kuntoutuksesta ja kuntoutumisesta. Ne ovat eri asioita. Kuntoutus on sitä, mitä kuntoutustyöntekijät tekevät kuntoutumisen edistämiseksi. Kuntoutuminen on sitä, mitä kuntoutujat itse tekevät oman elämänsä hyväksi. Eri ihmisille kuntoutuminen tarkoittaa erilaisia ajatuksia. Kuntoutuminen ei ole välttämättä sama asia kuin parantuminen. Kuntoutumista voi tapahtua, vaikka sairauden oireita olisikin.

Kuntoutuskurssilla 2

Kuntoutuskurssin ensimmäinen viikko lähenee loppuaan.

Eilen rentouduimme, mietiskelimme omaa elämäntilannettamme, arvioimme nykytilannettamme, kyselimme itseltämme ja kerroimme toisille, mitä minulle kuuluu ja kenen ehdoilla elän. Pohdimme tulevaisuuttamme ja toimintaa oman elämän puolesta sekä piirsimme uutta minäkuvaa mielessämme.

Saimme yhdeltä ohjaajalta hyvän neuvon: "Tee sitä, mihin uskot ja usko siihen, mitä teet. Kaikki muu on ajan ja voimien tuhlausta."

Söimme maittavan lounaan ja iltapäivällä oli toiminnallisia harjoituksia. Mieleeni jäi harjoitus, jossa toinen parista seisoi saarellaan ja toinen yritti päästä saarelle hänen kanssaan. Saarella olijalle oli annettu tehtäväksi kieltäytyä (anomuksista, pyynnöistä jopa uhkauksista huolimatta) päästämästä paria saarelle. Näin opettelimme sanomaan EI ja tuomaan esille tarpeemme.

Toinen harjoitus oli sellainen, että tuli asettua viivalle, jonka toisessa päässä arvo 0% toisessa 100%. Kysymys kuului, kuinka paljon pidän itsestäni huolta. Arvioin, että moni käytännön huolenpito jää minulta hoitamatta: en laita ruokaa, en siivoa, en käy kaupassa. En jaksa välittää joka päivä omasta puhtaudestani. Henkisiin ongelmiin on vaikea pyytää apua, joten ehkä noin 42-45%:n kohdalle asetuin janalla.

Eilinen oli antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Vielä tänään kurssi jatkuu ja sitten jatkoviikko lokakuussa.

Ihanaa, että tänään on saunailta. Senverran kurssilla olo on jännittänyt, että niskahartiaseutu on jumissa. Olisi syytä mennä hierojalle, mutta ensiavuksi lämmin suihku ja saunominen kyllä riittävät.

Kuntoutuskurssilla

Pitkästä aikaa kävelin ulkona yli kilometrin matkan. Tällä viikolla kävelen joka päivä kuntoutuskurssipaikkaan. Eilen kurssilla kirjasimme tavoitteitamme kurssille, tutustuimme toisiimme sekä söimme makoisan lounaan ja joimme kahvit pasteijan kera.

En ole aiemmin osallistunut päiväkuntoutuskurssille. En tiedä, onko niitä järjestettykään aiemmin. Tänään saamme kuulla mm. kuntoutumistarinoita. Odotan jo päivän valkenemista ja kurssipäivän alkua. Toivon saavani jotain eväitä omaan kuntoutumiseeni. Uusia näköaloja ja uusia vinkkejä, miten selvitä ahdistuksen ja masennuksen kanssa ja miten selättää nämä ikävät tunnetilat.

Olen iloinen, että monista hakijoista minä olin kurssille valittujen joukossa.