Olla oma itsensä

Tänä yönä en saanut kuin noin neljä tuntia unta. Olen lueskellut blogeja ja mietiskellyt omaa elämääni. Elämän isot asiat, kuten perheen rakentaminen ja ammatillinen ura, ovat jo menneitä asioita.

Puoliso minulla on sekä hänen lapset ja lapsen lapset, joita näen noin kerran vuodessa. En enää edes kuvittele saavani omakotitaloa, kesämökistä puhumattakaan. Isoista ostoksista kuten auto tai vene en haaveile. Ei minulla liiemmin taida olla unelmia, ei päämääriä, suunnitelmia tai tavoitteita työurani suhteen. Omaa persoonaani ajatellen voisin ottaa päämääräkseni omaksi itsekseni kasvamisen.

En ole oikein koskaan uskaltanut olla oma itseni. Olen yrittänyt ahtaa itseäni milloin mihinkin rooliin ja toivonut ympäristöni hyväksymistä. Jo on aika tulla ulos roolipuvuistani ja olla aito, oma itseni. Ei kai se vielä myöhäistä ole. Eihän kasvaminen oikeastaan lopu koskaan. Ja mitä sillä on väliä jos vasta nyt yli viisikymppisenä uskallan olla se, mikä olen - häpeilemättä, toisia kumartamatta. Solmuun kasvanut, hiljaiseksi käynyt, mutta paljon ajatteleva minä - tunnelukkoineen.


"Itsetunto on rohkeutta olla oma itsensä"

"Itsetunto on sitä, että uskaltaa toimia, puhua, pukeutua ja ajatella siten kuin tuntee oikeaksi. Itsetunto on kokonaisvaltaista itsensä hyväksymistä ja perusvarmuutta siitä, että on toisten hyväksymä. Itsetunto liittyy siihen, millaisia ominaisuuksia ja kykyjä omasta mielestämme meillä on ja millaisiksi nämä kyvyt arvotamme. Hyvä itsetunto on hyvä pohja ihmisen kehitykselle ja vaikuttaa positiivisesti mielialaan ja elämäntyytyväisyyteen."