Amaryllis ja muita joulukoristeita

Lueskelin monien blogien kirjoituksia ja usealla on jouluisia juhlatunnelmia kauniine koristeineen ja kukkineen. Minunkin oli tarkoitus ostaa hyasintteja, joulutähti ja uusi amaryllis. Koko joulukuun kasvattamani amaryllis taipui, melkein katkesi. Sen kukat kuihtuivat parissa päivässä. Viimeinen kukkanuppu aukesi toissapäivänä ja sinnittelee pienenä kukkana kirjahyllyni päällä. Se on jotenkin surullisen nöyrä kuvatus muiden joulukoristeitteni seassa taipuneena enkelin takana. Maria ja lapsi enkeleineen vievät voiton näyttävyydellään. Amaryllis-raukka on surkea ja kuivahtanut.

Tontut ja joulupukki joulukoristepallomeri edessään katselevat 

surkean pientä (n. 30 cm korkea) joulukuustamme valoineen.

Joulukuusi on turhan pieni. Ensi jouluksi ostan vähän isomman, 

ehkä noin metrin korkuisen muovikuusen tai mahdollisesti ihan 

aidon pienen kuusen.

Timi-kissani on samaa mieltä kanssani:

Tämänvuotinen joulukoristeluni ei oikein onnistunut.

Olen pystynyt parempaankin.

Mutta nämähän minä korjaan talteen laatikoihin ihan piakkoin.

Tontut, joulupukki, joulupallot ja kuusi saavat mennä

talomme kellarivarastoon.

Ehkä ensi jouluna saan aikaseksi kauniimpia joulukoristeyhdistelmiä.

Vain Marian+lapsen ja pari enkeliä jätän kirjahyllyn päälle  koko ensi vuodeksi.

Amaryllis avautuu

Minun joulukukkani amaryllis alkaa avata kukkanuppuaan.

Minun joulukukkani

Joulukukkamme työntää jo kukkanuppuaan esiin.

Amaryllis on kasvanut

Minun amaryllikseni on kasvanut viikossa noin 15 cm. Nuppukin on kehittymässä korkeampaan varteen. Hienoa! Ostin sen niin pienenä alullaan olevana kasvina, että epäröin, ettei se ehdi saamaan kukkia ennen joulua. Mutta nyt näyttää, että se kukkii jo ennen joulua ja sitten joulunpäivinäkin.

Ensi maanantaina saan rahaa ja ostan vielä hyasintteja tuomaan joulun tuoksuja kotiimme.

Piparitaikinaakin vois ostaa ja paistaa, niin olis tuoksuja kerrakseen.

Joulun odotus mieliala on vallannut minut. Huomenna otan esille joulukoristeita keittiön yläkaapista. Toivottavasti jouluvalosarjat toimivat. Laittaisin parvekkeelle valoja palamaan.

Tulispa pikkupakkaset ja vähän lunta valaisemaan tämän marraskuun pimeää maisemaa.

Amaryllis-kukan odottelua

Kissa tuli kehräämään kasvojeni viereen sängyllä ja kosketti tassullaan nenääni, niin että heräsin aamuaikaseen. Keittelin kahvit ja lueskelin viestejä, joita on tullut sähköpostiini. Yritin aukaista facebookin, muttei onnistunut. Jotain häikkää siellä netissä - tai ehkä koneellani.

Vesisadetta luvassa tänään ulkona. Harmi! Vähäiset lumet sulavat ja tulee loskakeli. Omituisen lauha marraskuu. Lämpöasteita. Pikkupakkanen olisi mukavampi sää. No kaipa niitä pakkasiakin vielä tulee tänä talvena.

Ostin amarylliksen sipulin, joka on vahakerroksen suojaamana. Se työntää vihreitä lehtiversoja ja toivon että se avaa kukkansa jouluna. Kovasti ihmetyttää ettei sitä tarvitse kastella koko kasvuaikana - ja mites sitä kastelisikaan kun sipuli on vahakerroksen sisällä. Vain sen päällä oleva verso ilman vahaa.

Minulla on ollut melkein joka joulu amaryllis kasvamassa. Pidän siitä kukasta.

Alla kuva aiemmasta amarylliksestani.

Jaha, ovella kolahti. Aamun lehti varmaankin tuli. Menen lukemaan sitä ja juon vielä kahvia mukillisen.

Hyvää vointia ja iloista mieltä teille kaikille! tv. bamiella

Amarylliksen varsi katkesi

Niinhän siinä sitten kävi, että ihan minua ilahduttaakseen Amaryllis kasvatti VIISI, SUURTA KUKKAA kolmanteen varteensa. Mutta hoikka, pitkä varsi ei kestänyt kukkien painoa - tai sitten kissa oli asialla -  ja varsi katkesi. Laitoin katkenneen kukkavarren maljakkoon -  ja siellä se vieläkin koristaa ruokapöytäämme.

Nyt en tiedä, säilyttäisinkö amarylliksen sipulin ja antaisin sen kasvattaa vihreitä lehtiä ja yrittäisinkö saada sen kukkimaan ensi vuonnakin. En oikein luota viherpeukalooni. Enkä ole aikaisemmin pitänyt amaryllistä sen kauempaa kuin se on kukkinut ja heittänyt roskikseen. Olen aina joulun alla ostanut uuden amarylliksen. Voisi kai sitä yrittää kasvattaa - Olisiko teillä ohjeita, pitääkö sille pitää "kuiva kausi" vai kastellaanko sitä enemmän kesän ajan ja annetaan lehtien kasvaa suuriksi ja mitä sitten? Pitänee kysyä kukkakauppiaalta tai joltain puutarhurilta, ellette te tiedä.

Amaryllis

Nyt se jouluksi ostamani amaryllis on kasvattanut piiiiitkän varren ja avannut kaksi kukkaa. Kaksi on vielä nupulla. Kasvin kaksi ensimmäistä vartta ovat jo kuivuneet ja leikattu pois. 

Onhan se mukavaa, kun ukkokullan syntymäpäivänä kukka kukkii. Syntymäpäiväsankari itse ei halunnut, että mitään ostettaisiin lahjaksi. Lieneekö hänellä jotain immateriaalisia lahjatoiveita. En ole vielä rohjennut kysyä tai tarijota mitään.

Kuinka kaunis amaryllis siitä kehittyykään, kunhan nupulla olevat osat avautuvat.

Viiveellä kaunista

Kasvoihan siitä joulukukaksi ostamastani amarylliksestä kaunis kukka. Ja kun ensimmäinen kukkavarsi on jo kuivumassa, kolmas varsi kasvaa täyttä häkää kasvattaen kukkanuppua. Joten saan nauttia joulukukastani vielä jonkin aikaa. Edellisvuosien amarylliksissä on ollut isommat kukat, mutta on tämä pienempi versio yhtä kaunis.

Kissat ovat antaneet kukan olla rauhassa, mutta kukan vierellä oleva digiboxi ja DVD-soitin olivat saaneet kyytiä viime yönä. Ne olivat kaapin takana johtojensa varassa roikkumassa. Digiboxi ei heitosta ole moksiskaan, mutta miten lienee DVD-soitin. Sitä en ole kokeillut. (huokaus) Jos tuo penteleen kissa on sen särkenyt, en tiedä, mitä kirosanoja sille latelen. Varmaankin syyllinen on Täplä, mustavalkoinen kissamme. Sillä on tapana ryntäillä vauhdilla tuon kaapin päälle. Nyt kun se ei voi syöksyä DVD-soittimen/digiboxin vierestä, koska siinä on tuo kuvassa oleva komistus, niin kissa on syöksynyt digiboxin päälle, jarruttanut siinä ja boxi on luisunut kaapin taakse vetäen soittimen perässään. Niin sen on täytynyt mennä. Toruminen ei enää auta, koska kissa ei tiedä, mistä torun sitä nyt, kun tapahtumasta on ties kuinka kauan aikaa. Sadatteleminen ja kiroileminenkaan ei auta. Ne nostavat vain verenpainettani, jota pitäisi seurata. (huokaus)Mutta kun en ole saanut ostetuksi isompaa mansettia mittariini, en saa mitattua verenpainettani. Hauikseni on kerännyt rasvaa ympärilleen niin paljon, ettei mansetti yllä ympärille. (huokaus)

Eikä tähän huokailuni lopu. Mutta turha mun nyt on tänne enempää huokailujen aiheita kirjoittaa. Tulen vain surulliselle mielelle. Ettekä te jaksa lukea huokauksien aiheitani. Ihmettelen, että yleensä kukaan käy sivuillani, koska kirjoitan niin harvoin mitään kiinnostavaa. Yleensäkin tämä bloggamminen on jäänyt kovin vähäiseksi tänä vuonna. Ei ole ollut tarvetta tarinoida ...

Enkä minä osaa juuri muusta kirjoittaa kuin itsestäni ja kissoistani. Ukkokultani mainitsen joskus ohimennen ja pari ystävääkin on tainnut löytää tiensä tarinoitteni joukkoon. Tavallisen hiljaisesta elämästäni ei paljon kirjoitettavaa ole. Nyt kun pahimmat kriisit on terapiassa puitu tai sujuvasti ohitettu ja painettu mielen pohjalle piiloon, on ollut oikeastaan suhteellisen hyvä olla. Paniikkikohtauksia ei ole ollut aikoihin. Ahdistusta lääkitään "pumpuliin" ja aivojen kemia toimii kai niinkuin pitääkin, koska en tunne itseäni masentuneeksi. Mitenkähän kävisi, jos jättäisin depressiolääkkeet ja ahdistusta lievittävät rauhoittavat syömättä. Siis olen miettinyt, että olisiko aika purkaa lääkitystä ja vähitellen luopua noista "kainalosauvoista"... vai olenko lopun ikääni lääkityksen tarpeessa? Muuttuisiko aivojen aineenvaihdunta pahasti ilman lääkkeitä?

Sietäisinkö ajoittaisia ahdistus- ja paniikkikohtauksia ilman lääkitystä? Ovat ne olleet niin pahoja kohtauksia, että syön mieluummin parit pillerit kuin päädyn siihen tilaan, jossa olen muutaman kerran ollut - aivan kuolemanpelon vallassa saamatta hengitettyä kunnolla. On vaikea kuvata sitä kauhua, mitä olen kokenut paniikissa ollessani. Enkä taida nyt ruveta muistelemaankaan sitä sen tarkemmin. Lääkärini terveyskeskuksessa ei taida tietääkään sielunelämästäni, koska ei hän ole lukenut sairaalan papereita, joita jo aikamoinen pino on kertynytkin. Olisi joskus mielenkiintoista palata katsomaan, miten lääkärit ja hoitajat hoitopaikoissa ovat minut ja ongelmani nähneet, kuinka olen osannut tuoda heille esille henkisen ahdinkoni - jos ollenkaan.