Maalasin vesiväreillä

Innostuin pitkästä aikaa taas maalaamaan vesiväreillä. 

Ensin maalasin Sateisen autiotien - ja valitsin sille kehyksen kuvankäsittelyohjelmastani.

Sitten maalasin kukkia.

Sitten aloin leikkimään kuvankäsittelyohjelmallani.

Glowing-käsittelyllä em. maalauksista tuli tällaisia:

Kaleidoskope-toiminnolla käsitelty Kukkia-maalaus:

Muitakin tehosteita ja toimintoja kokeilin, mutta ne eivät näyttäneet hyviltä.

Innostuin maalaamaan

Talvimaisema

Kädet

Yhteisötaideryhmä

Olipa kiva aamupäivä eilen Tyttöjen talolla Yhteisötaideryhmässä. Saimme kuulla, mikä talo on. Sitten kerroimme ryhmän jäsenille siis toisillemme vähän itsestämme. Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja olihan siellä yx ennestään tuttukin.

Katselimme talon tiloja, joita on monta huonetta ja keittiö. Mukavat tilat. Paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tauluja, maalauksia/piirroksia seinillä. Koristeita roikkumassa katosta. Sohvaryhmiä, isoja pöytiä, vuode ja kaapisto. Ennenkaikkea paljon tilaa.

Menimme päydän ääreen, jolla pöydänkokoinen paperi. Saimme tehtäväksi maalata jotain siitä, mitä koemme voivamme antaa ryhmälle. Maalasin abstraktin työn: keltaisen ympyrän ympärille väriä: punaista, violettia, sinistä, vihreää ja harmaata.

Sitten vaihdoimme paikkoja pöydän äärellä ja jatkoimme toisen teosta. Menin perhosmaalauksen ääreen ja jatkoin sitä maalaamalla perhosen ympärille lehtiä...

Saimme tehtäväksi kertoa, mitä ajattelimme työtämme tehdessä. Kerroin, että toivon tuovani ryhmään valoa, eloa ja väriä. Ja toisen työhön halusin ympäristöä. Koska perhonen oli realistinen, ympäristökin oli realistinen eli vihreitä lehtiä.

Kuuntelimme toistemme jutustelua omista ja toisen työhön jatkamastaan maalauksesta.

Sitten joimme kahvit ja söimme piparkakkutaloa. Jutustelimme kissoista. Senjälkeen kirjoitimme itsellemme päiväkirjaa senpäiväisestä Yhteisötaideryhmästä. Ryhmä tulee kokoontumaan 10 kertaa tänä kevätkautena joka toinen tiistai. Kiva, kun on tiedossa mukavia hetkiä ryhmän kanssa.

Lisää maalauksia

Olet varmaan jo kerennyt odotella bloggaustani. No tässä se tulee. Olen viime päivinä asentanut läppäriini ja älypuhelimeeni Sonera Viihde -ohjelman. Se ei onnistunut ensi yrittämällä, vaan monen vaiheen kautta kuitenkin sain kuin sainkin televisio-ohjelmat näkymään vanhassa läppärissäni. Sitten tuijotin Yle Teeman ja National Geographyn ohjelmia pari kolme tuntia.

Olen myös maalannut vesiväreillä ja töhertänyt Inktense Blocks -liiduilla. Nuo liidut ovat siitä mielenkiintoisia, että ne leviävät kuin vesivärit kun maalausjälkeä kastelee. Olen siis kokeillut, miten niitä voi käyttää ja miten niillä saadaan kaunista jälkeä.

Allaolevaan maalaukseen olen käyttänyt sekä vesivärejä että em. liituja.

Digikuva maalauksesta on haaleampi kuin alkuperäinen maalaus, jossa siis värit ovat  kirkkaammat. Maalasin retkeilijän tai sanottaisko vaeltajan Lapin maisemiin. Huomaan nyt, että maalaus on vielä kesken. Valkoiseksi jääneet alueet ajattelin ensin jättää lumilämpäreiksi, mutta koska kuvassa on jo kevään heleää vihreätä, onkin parempi maalata vielä kuvaan uutta heinää tai muita mättäitä. Kunhan katselen kuvia Lapin maisemista, maalaan vielä maata oikeissa kevään sävyissä.

Tähän maalaukseen yritin saada liiduilla kuusien monia keväisiä sävyjä - ja maalasin itseni kaatumassa polvilleni. Polviin ja selkään sattui ja kipu räjähti aivoissani. Tästä kuvasta voisin kertoa pitkälti tarinaa menneisyydestäni, lapsuudesta ja useista kaatumisistani. Mutta nyt en jaksa. Ehkä sitten huomenna nukuttuani yön yli ja selvittyäni väsyttävistä yölääkkeistäni kertoilen enemmän, mitä ajattelin tätä kuvaa maalatessani. Hyvää yötä!

OMAKUVIA ja vähän elämäkertaani unieni muodossa

Koska useita tuntuu kiinnostavan, minkä näköinen olen, ajattelin esitellä OMAKUVA-maalauksiani. Niissä en tuo esille niinkään valokuvatodellisuutta itsestäni, vaan minätunnelmia ja siis millaisena koen itseni. Kehoitan katsomaan kuvat Etusivun kohdasta "Tietoja kirjoittajasta".

Vesivärimaalaaminen on ollut minun voimavarani kautta koko elämäni ajan. Olen - harmi kyllä -  tuhonnut tuhansia maalauksiani. Muutamia olen säilyttänyt 1980-luvun alusta lähtien.

Monet maisemamaalaukset olen silpunnut roskakoriin tai polttanut mökkimme uunissa. Varsinkin maalauksia unistani katselisin mieluusti vielä, mutta olen säilyttänyt vain muutaman:

Lentämisestä olen nähnyt unia monesti. Tässä kuva unesta, jossa tähdet loistavat kaukaisuudessa.

Jalkani irtoaa säärtä myöten. Vasen käteni irtoaa ja koetan tavoittaa sitä oikealla kädelläni, mutta se loittonee ulottumattomiin. Näin tämän unen monena yönä joskus 1980-luvun lopussa.

Myöhemmin koko ruumiini hajosi pirstaleiksi ja levisi avaruuteen.

Tässä toinen maalaus lentämisestä. Syöksyn päistikkää maahan.

Olen kirjoittanut Kirsi Kunnaksen runon maalaukseen:

"Aamut putoavat sinisinä virtoina

Linnun olen nähnyt uivan niissä

ja katoavan usvaan

Puut nousevat liikkumatta

ja valo soi oksilla,

soi huurtuneena ruohon sisään

työnnän käteni maahan,

suun ja korvat mustaan ruohoon

ja imen suoneni täyteen maan suolaa

Huomenna valo jäätyy äänettömäksi"

Usein varsinkin 1990-luvulla koin unissani kulkevani tuulen tuiverruksessa

- tai istuin veden äärellä mietiskelemässä koivujen varjossa.

Erikoisin uni, joka on jäänyt mieleeni on kuivunut oksan karahka, joksi koin itseni.

Ja eräässä unessani koin olevani latvasta laho puu. HE HEH!

Nyt naurattaa, mutta puuna seisominen oli tuskallista, kun ei ollut suuta, milllä puhua tai käsiä, joilla tarttua. Oksat vain heiluivat holtittomasti tuulessa - tai toisessa unessani en pystynyt heiluttamaan edes oksiani.

Kirjoittaako vai vaieta

Joo, lupasin kuun alussa julkaista vesivärimaalauksiani. Tuli mutkia matkaan. Scannerini ei toimi.  Tulostin/skannerini/kopiokoneeni on mäsä. On ostettava uusi monitoimikone tai ainakin tulostin.

Onnnistuiskohan kännykällä ottaa kuvia maalauksistani?  Kokeilen ja katson, miten se onnistuu. Ennenkuin olen sen tehnyt, mietin tässä muuta: tämä bloggaus näyttää olevan kausittaista. Toisina vuosina tulee kirjoitettua paljon ja nyt on mennyt monta vuotta niin että olen kirjoittanut vain noin 40 bloggausta vuodessa. Aina välillä ujostelen esitellä ajatuksiani ja vaikenen. Sitten taas tulee hinku kirjoittaa - - -

Nyt olen kahden vaiheilla: kirjoittaako vai vaieta.

Mielessäni pyörii ihmissuhdeongelmia, joista ei ole kiva kirjoittaa ettekä te varmaan ole kiinnostuneet mistään nyyhkytarinoista?!?!?

 Mielessäni pyörii myös kertomuksia kissoistamme. Niillä olisi varmaan oma lukijakuntansa. Mutta intoni kirjoittaa näitä kertomuksia on vähäinen. Kissat kulkevat rinnalla, ovat arkipäivääni ja pitävät siis arjessa kiinni. Ne hellyttävät aika ajoin tulemalla lähelle ja kerjäten silityksiä. Kyllähän te kissat tiedätte! Jos ette tiedä, olette jääneet paljosta paitsi. Enkä osaa vakuuttaa varsinkaan kissanvihaajille, kuinka terveellistä ja herttaista on elää kissojen kanssa.

Ja sitten mielessäni on myös oma vointini ja miten se on muuttunut. Olen paljon kertonut masennuksestani ja huonoista oloista. Niistä tuskin haluatte lukea enempää. Jonkinlainen kaamosväsymys vaivaa minua taas, mutta en valita. Se mene kyllä valohoidolla, kunhan muistan istua valolampun edessä harmaina päivinä ja käydä ulkona aurinkoisina päivinä.

Mitä tässä nyt sitten jää käteen?!?! Ei niin mitään muuta kuin nuo maalausket, joista ei paljon iloa ole teille. Pari hassua tuherrusta! En ole saanut opetusta vesivärimaalaukseen sitten kansakoulupäivien piirustustuntien jälkeen. Silloinkaan ei paljon opetusta maalaukseen annettu, vain jotain puhetta laveerauksesta ja kuivasta siveltimen käytöstä.

No mutta koska lupasin teille kuitenkin näyttää maalaukset, niin menen digikuvaamaan ne ja katsotaan, onnistuuko niiden tuominen esille.

Yhteisötaideterapiaa

Tänään oli yhteisötaideterapeuttini viimeinen tunti ja katselimme teoksia, joita olen tämän vajaan vuoden aikana maalannut hänen tunneillaan. Juttelimme maalauksista ja annoin palautetta tunneista.

Hän kysyi sitten, mistä maalauksesta pidän eniten, mikä on sitä ominta minua ja valitsin tuon yllä olevan nopeasti maalatun luontokuvan, jonka hutaisin eräällä tunnilla vanhan Lapinmaasta kertovan viisun säestäessä työskentelyäni. . .

 Terapeutin tunnit ovat olleet minulle tosi merkityksellisiä ja odotettuja. Olen iloinen, että voin jatkaa näiden yksityistuntien jälkeen hänen ryhmässään vuoden loppuun.

Ihanaa hänen palautteessaan oli runo, jonka hän kirjoitti niistä sanoista, joita käytin palautteessani hänelle - niinkuin leikkaa liimaa periaatteella, minun sanojani järjestellen.


Alku tuli sopivasti,
    kiva kokeilla uutta,
        aina on ollut uutta.

   uusia värejä
        taidepäivä
ottaa värit esille ja ruveta maalaamaan
    - maalaamaan
          päivät pääksytysten

se on helppoa olemista
jaksaa ajatella tulevaisuutta
    eteenpäin
se on mahtava juttu

siinä se kasvaa
        siemen

mitä siitä tulee, mitä kasvaa
uusia värejä
    helppoa olemista

se on mahtava juttu


Keväällä olin aika masentunut ja mietin aika synkkiä ajatuksia. Siihen tuli tieto, että voin aloittaa työskentelyn yhteisötaideterapeutin kanssa. Ajattelin, että odotan ja katson, mitä tunnit hänen kanssaan tuovat elämääni. Siirsin surkeata itsemurhasuunnitelmaani parilla viikolla eteenpäin.

Kolmen taidetunnin päästä en enää muistanutkaan synkkiä ajatuksiani vaan aloin maalata ja odottaa syksyn tunteja. Kesä meni helteessä hikoillen ja nautiskellen aurinkoisista päivistä. "Se oli helppoa olemista. Mikään ei stressannut mieltä", kerroin terapeutille tänään.

Taidetunnit ovat antaneet minulle paljon aiheita ilmaista itseäni maalaten, mikä tuottaa voimavaroja arkisiin päiviin. Lupasin jatkaa taidetunteja itsekseni tai ehkä jonkun kaverini kanssa. Ainakin siinä ryhmässä, jota hän vetää vuoden loppuun asti, ajattelin ruveta käymään perjantaisin. Se olkoon viikkojeni taidepäivä.

Tämän maalasin kesällä 2014. Se ei mahtunut skannerini lasille, joten se on leikkautunut reunoistaan, mutta saahan tuosta jotain selvää. Se kuvaa mieleni maisemaa ja silloista tunnelmaani elämääni kohtaan. Aloitin maalata tätä paperia, jota olin pitänyt suttupaperina ja kokeillut värejä sille ja se oli aluksi vain värien sutaisuja. Kun maalasin lisää, muotoutuivat ihmiset, portaat, kirkko, puita ja muurahaisia. Mitähän tälle työlle antaisi nimeksi? Onko ehdotuksia?