Nojaan leukaani käteen kyynärpää pöydällä ja mietin, mitä olen unohtanut. Muisti pätkii, kauhu kurkistaa ovenraosta, mieheni saa hoitaa juoksevat asiat. Minä en uskalla poistua asunnostamme. Olen mielikuvitukseni vanki. Järjetön pelko iski mieleni matalaksi. Yks'kaunis kevätkesän päivä pilalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!