Toivotatko Uutta Vuotta/vuosikymmentä väärin

Rebekka Härkösen kirjoittama artikkeli KALEVA.fi -sivustolla sai aivosoluni sekaisin.
Toivotatko uutta vuotta väärin

Vuosikymmenen  vaihtumisesta on monta määritelmää.

Almanakkatoimiston ajanlaskijoiden mukaan kronologisesti vuosikymmen vaihtuu vasta ensi vuonna 2021.  Minä ja monet muut tavan tallaajat taas olemme sitä mieltä että vuosikymmen vaihtui juuri tässä vuodenvaihteessa 2019-2020.

Onneksi ainakin erikoissuunnittelija Asko Palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta naurahtaa  vuoden/vuosikymmenen vaihtumis-asiaa selittäessään ja sanoo, ettei häntä ärsytä edes ammattinsa puolesta termin mielivaltainen käyttö. Ajanlaskun mittakaavassa on yksi ja sama, milloin ihmiset juhlivat vuosituhanten, -satojen ja -kymmenten vaihtumista.

Itse en vuodenvaihtumista seurannut sen kummemmin seremonioin. Ajattelin kyllä katsoa televisiosta vuodenvaihtumisohjelmia, mutta väsymykseltäni se ei onnistunut Uuden vuoden yönä.. Onneksi Yle Areenassa on kaikki tallessa nettisivulla Vuosi vaihtuu

Monet vuodet ovat vaihtuneet, vuosituhatkin vaihtui ja silloin niinkuin usein vuodenvaihteessa jokin kamalan ikävä kaipuu iskee mieleeni. Minä haluan täältä (elämästä) pois. Mieluummin alkuvuodesta kuin monen kuukauden päästä. Kaamosmasennukseni vaikeutuu kuukausi kuukaudelta kevättalven kuluessa, kunnes toukokuussa muuttolinnut palaavat ja lehtipuut alkavat viheriöidä lumen sulettua pois.

TULEE KESÄ. Mieleni virkistyy ja ulkona on kiva liikkua. Ei nenä jäädy pakkastuulessa eikä liukkaat kadut ja tiet pakota kulkemaan varovasti. Tuulenhenkäykset tuovat uusia tuoksuja nenään. Sireenit suorastaan huumaavat tuoksullaan ja monet luonnonvaraiset kasvit kukkivat.

Tammikuu, helmikuu, maaliskuu ja huhtikuu. Syntymäpäiväni vietto ja kevään lumisohjokelit. KAMALAA! Pitääkö ne taas tänä vuonnakin kokea?

Luulin vuosikymmen sitten, etten elä enkä HALUA ELÄÄ vanhuksena. Nyt kun vanhusten hoitoon saattaa tulla parannuksia ja ensimmäiset vanhuuseläkevuodet on kärsitty, toivoni on herännyt, että ehkä sittenkin kannattaa eläkeläismummona kituuttaa täällä. Suomessa sentään edes suunnitellaan vanhustenhoidon parannuksia siellä, missä puutteita on huomattu. Toisilla paikkakunnilla on kiitettävää vanhustenhoitoa, mutta ikävä kyllä olen lukenut ja nähnyt televisiosta, mitä puutteita toisin paikoin Suomessa on huomattu.

Kuntohoitajana työskennellessäni kävin tutustumassa erään sairaalan osastoon, jossa hoidettiin iäkkäitä vanhuspotilaita, jotka makasivat päivästä toiseen vuoteessaan pystymättä istumaan. Vaikka toiset ylösnostettuna pystyivätkin pyörätuolissa istumaan, kaikkia ei ehditty joka päivä auttaa pystyyn. Pissaaminen ja paskomiset "hoidettiin" vaipoilla. Lautasta ei ehditty syöttää tyhjäksi, kun jo toinen potilas odotti vieressä ja tarvitsi apua ties missä. Hoitajia oli liian vähän osastolla. Kuntohoitajia varsinkaan ei ollut.  Oli masentavaa nähdä potilaiden epätoivoiset silmät ja kuunnella puheongelmaisia vanhuksia. En mennyt sille osastolle töihin, vaikka juuri se olisi tarvinnut pari kolme kuntohoitajaa.

Huokaisen helpotuksesta, että työvuoteni ovat ohi. Kukaan tai mikään ei pakota menemään kuntohoitajan hommiin. Silittelen mieluummin puolisoani ja kissojani kuin tuntemattomia, sairaita vanhuksia.

Hirvittää tulevaisuus, jos edessä on vuosia liikuntakyvyttömänä, puheongelmaisena ja sairaana. Alzheimerin tauti voi iskeä tai halvaus viedä huonoon kuntoon. HUI HIRVITYS ajatellakin! Miten nämä ajatukset heräävätkin mieleeni aina näin vuoden alussa.

TOIVON, ettei kukaan sairastuisi em. sairauksiin, että tapahtuisi sellainen mullistus, että kaikki voisivat ELÄÄ TERVEENÄ  ja luonto heräisi kukkimaan ihmisten ja eläinten iloksi ja onneksi
ja että taivaallinen ilo täyttäisi kaikkien mielet, sydämet ja sielut.

Uusi vuosikymmen alkaa

Tänä iltana,

uuden vuoden kynnyksellä,

kuiskasin pienen toiveen:

Anna ystävilleni kaikkea hyvää

tulevaan vuoteen!

Anna tähti oppaaksi

eteenpäin johdattamaan,

kuu tietä valaisemaan

ja aurinko lämpöä antamaan.

Anna iloa päiviin,

anna uskoa ihmeisiin ja

anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.

Tästä vuodesta kiitän,

ystäväni siihen liitän.

Bamiella kiittää kuluneesta vuodesta ja

toivottaa kaikkea hyvää teille kaikille,

hyvät lukijani!

Hyvää Uutta Vuosikymmentä
ja Vuotta 2020!

Viikonloppu - POOF

Miten tuo ajankulku kiihtyykään sitä mukaa kuin vanhenen?

Joulu on ohi ja joulunjälkeinen viikonloppukin on pian lusittu.

Jukka-Pekka Heiskanen kirjoittaa artikkelissaan näin:

"Aika tuntuu kuluvan nopeammin mitä kumarammaksi selkä käy ja mitä harmaammaksi hapset muuttuvat. Lapsena yksi kesälomapäivä sen sijaan tuntui kestävän ikuisuuden samoin kuin hammaslääkärin tuolissa istuminenkin. Mutta miksi päivät ja vuodet vilisevät ohi silmiemme edessä kuin filmi, jota kelataan nopeammin?"

"Yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta tähän globaaliin ilmiöön oon vaikea antaa, vaikka tutkijat ovat tuhlanneet lukemattomia tunteja tutkimiseen."

Lue koko artikkeli täältä: Miksi aika kuluu niin nopeasti

[https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/18/miksi-aika-tuntuu-ian-myota-kuluvan-nopeammin]

Tätä menoa vuosikymmen 2020 kuluu meikäläiseltä hujauksessa ja elinikäni on sitten lopuillaan. Ihan hurjaa ja kurjaa, että elämäni loppuu. Miksi tällaiset ajatukset tulevat mieleeni nyt tämän vuoden vaihteen lähestyessä? Ei aikaisemmin vuodenvaihde ole tuonut tunnetta, että tässäkkö tämä elämä oli. Nyttemmin ihmettelen että olen joskus tuskaillut, kun aika ei kulu.

Luepa artikkeli EI IHME ETTÄ AIKA MENEE JOSKUS HITAASTI

Emma Lampi kirjoittaa artikkelissaan Aika on arvokasta

"Aika on arvokkaampaa kuin raha: voit saada rahaa, mutta et voi saada lisää aikaa. 

Rahan määrä ei voi koskaan korvata kokemuksista ja itsensä ylittämisestä kumpuavaa 

onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta. "

Nyttemmin minua ahdistaa elämän rajallisuus ja lyhyys. Olenko käyttänyt elämäni turhuuksiin? Olenko elänyt niin, että unelmani täyttyivät vai odottelinko vain "aikaa parempaa"?

Olen kyllä monenlaisissa kokemuksissa koeteltu ja ikävien vuosien lomassa on ollut myös onnen hetkiä, joista olen kiitollinen. Mutta olenko vain antanut ajan kulua koettamattakaan ylittää itseni ts.  etsiytymättä uusiin kokemuksiin antanut ajan valua sormieni välistä? Olisinko voinut elää rikkaammin sen sijaan että monta vuotta tuhlautui masennuksessa oman itseni sykkyrässä?

En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin. 

Tervehdys

Bamiella  kiittää kuluneesta vuodesta ja
toivottaa kaikkea hyvää Uutena Vuonna 2018!

Uusi vuosi on alkanut

Uusi vuosi on jo sujuvasti alkanut. Mitään uuden vuoden lupauksia en tehnyt enkä ala tekemään katsausta menneestä vuodestakaan, sillä mitään merkittävää ei elämässäni viime vuonna tapahtunut, ellei sitten sitä lasketa, että sain olla terveenä. Mikään tauti ei tarttunut minuun.

Toivottavasti tänäkin vuonna saan olla terveenä. Kovin moni blogituttavistani on sairastunut influenssaan. Onneksi se tauti ei tartu blogien välityksellä. Voi ihan turvallisella mielellä lueskella tuttavien blogeja.

Pitääisiköhän laittaa kaikki ne blogit, joita luen, tuohon blogini MUUTA AJATELTAVAA -listaan? Sieltä puuttuu muutama, joita tulee seurattua mainittujen lisäksi. No, kaikki aikanaan.

Tässä nyt KIITÄN TEITÄ blogini uskolliset lukijat KIINNOSTUKSESTANNE meikätytön vaatimattomaan kirjoitteluun. Kovin ihmeellistä ja uutta en ole saanut tuotettua ja päivityksien tahti on hidastunut vuosien myötä. Noin kerran viikossa tulee kirjoiteltua. Ei tämä vanha mieleni tuota tekstiä enää sitä vauhtia kuin muutama vuosi sitten. Toivotaan, että piristyisin vielä.

Toivotan iloisia asioita tuleviin päiviinne!

Tervehdys ystäville

Tänä iltana,

uuden vuoden kynnyksellä,

kuiskasin pienen toiveen:

Anna ystävilleni kaikkea hyvää

tulevaan vuoteen! 

Anna tähti oppaaksi

eteenpäin johdattamaan,

kuu tietä valaisemaan ja 

aurinko lämpöä antamaan.

Anna iloa päiviin, 

anna uskoa ihmeisiin,

anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.

Tästä vuodesta kiitän, 

ystäväni siihen liitän. 

Toivotan teille paljon hyvää,

vuodelle tulevalle hymyä syvää.