Hoitamattomia asioita

Mieltäni jäytää sisäinen vilunväristys ja pelko, etteivät asiat ole kohdallaan. Tämä on jotakin muuta kuin terapeutin poissaolon aiheuttama yksinäisyydentunne. En päässyt jakamaan ajatuksiani terapeutille, koska hän on sairaana.

Firmasta, joka on huolehtinut meidän huoneistomme siivouksesta, ei ole soitettu, milloin uusi siivooja tulee. Entinen, kiva nainen, lopetti ja uusi on allerginen kissoille eikä voi tulla meille. Firmasta vastaava soitti viime viikolla, että tällä viikolla asia hoidetaan. Odotan puhelua.

Nämä kaksi hoitamatta jäänyttä asiaa harmittaa minua, mutta mieleni syvyydessä on jotain muuta, mikä harmittaa ja huolestuttaa minua enemmän. Olen jatkuvasti varuillani - ihan turhaan (?) - että paniikkikohtaus hyökyy päälle. Tänään postissa käteni vapisivat, hikeä pukkasi otsalle ja sydän löi tuhatta ja sataa, kun etsin käsilaukustani lippua, jolla sain pakettini. Paketti tuli siinä ajassa, kun allekirjoitin lipun eli tosi nopeasti, mutta aika tuntui ikuisuudelta ennenkuin pääsin ulos postista. En voinut ajatellakaan, että menisin linja-autolla kotiin. Siispä tilasin taksin. Kun pääsin taksiin istumaan, oloni helpottui ja paniikkioireet hävisivät vähitellen.

Luin tänään Edmund J. Bournen kirjaa Vapaaksi ahdistuksesta. Ensimmäisessä luvussa määritellään, mitä ahdistuneisuushäiriöt ovat. Toisessa luvussa kerrotaan niiden syitä. Ja sitten onkin monta lukua toipumisohjelmaa. Vilkaisin 16. lukua ravitsemuksesta. Silmään pisti kohta kofeiinista, jonka kerrotaan pahentavan paniikkioireita ja ahdistuneisuutta. Olisi vähennettävä kofeiinin saanti puoleen siitä, mitä tulee juotua päivittäin.

Ravitsemuksessani olisi muutakin korjattavaa. Mutta paljonko jaksan välittää? Kuitenkin sisimmässäni olen huolestunut, että näin ei voi jatkua. Jotain tarttis tehdä hyvinvointinsa eteen.