Laula kanssain
Tanssi kanssain
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvä olo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvä olo. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
torstai 12. toukokuuta 2016
Kesä
Ihanaa! Koivuissa on jo lehdet. Kevätkukat kaunistavat luontoa. Ensimmäiset pääskyt on nähty taivaalla. Nyt on tullut KESÄ. Aurinko paistaa ja luonto viheriöi. Parin viikon päästä kouluissa lauletaan : "Jo joutui armas aika. Suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. - - -"
Pikkulinnut livertelevät äänekkäästi lähikoivuissa aamusella. Tuntuu, että luonnossa on ihan uutta sykettä, jota ei ollut talvella. Toinen kissoistammekin mouruaa iltaisin, vaikka on kastroitu uros. Silläkin on kevättä rinnassa. Minä ihastelen puitten lehtiä, etupihan vihreää nurmikkoa, lehtikuusia; koko luonnon uudistumista.
Olo itsellänikin on kuin uudistunut, vaikka peilistä katsova vanheneva mummo näyttääkin vähän voipuneelta. Mutta mieleni on iloinen. On hyvä olla. Elossa. Elämä virtaa suonissani. Olen kutakuinkin kunnossa. Voimieni tunnossa.
maanantai 2. toukokuuta 2016
Ihana toukokuu
On ollut aurinkoisia päiviä ja lisää samanlaisia on tiedossa. Ihanaa, kun on lämmintä. Ei tarvitse pukea koko ulkovaaterepertuaaria päälleen, jotta tarkenisi vaan voi lähteä vaikka bleiseri päällä ulos. Kiva, kun on jo aika kesäistä, koivun lehdetkin on puhkeamaisillaan. Ei mene monta päivää, kun koivut ovat vihreitä. Nurmikko on kasvanut etupihalla niin että se tarvitsisi jo leikata, mutta eipä siitä tarvitse huolehtia. Taloyhtiön huoltomiehet sen tekevät kunhan ennättävät.
Voi kun täällä Kuopion leveysasteillakin kasvaisi valko- ja sinivuokkoja. Kun asuimme Etelä-Suomessa vein lapsena äidilleni vuokkoja äitienpäivänä. Mielestäni kesä alkoi siitä, kun vuokot kukkivat. Sai laittaa kävelykengät jalkaan ja tarkeni polvisukissa ulkona. Oli kai niitä koleitakin päiviä, mutta ne ovat unohtuneet. Mielessäni pyörivät vain ne aurinkoisen onnelliset päivät, jolloin ei enää ollut läksyjä, mutta silti pyöräilimme kouluun tukka hulmuten. Talvisaikaan äiti ei antanut sinne pyöräillä.
Mieleni on jotenkin keventynyt ja ihmeellisen iloinen. Varmaankin juuri näiden aurinkoisten päivien takia. Ihana toukokuu! Toivottavasti kesästäkin tulee aurinkoinen.
Voi kun täällä Kuopion leveysasteillakin kasvaisi valko- ja sinivuokkoja. Kun asuimme Etelä-Suomessa vein lapsena äidilleni vuokkoja äitienpäivänä. Mielestäni kesä alkoi siitä, kun vuokot kukkivat. Sai laittaa kävelykengät jalkaan ja tarkeni polvisukissa ulkona. Oli kai niitä koleitakin päiviä, mutta ne ovat unohtuneet. Mielessäni pyörivät vain ne aurinkoisen onnelliset päivät, jolloin ei enää ollut läksyjä, mutta silti pyöräilimme kouluun tukka hulmuten. Talvisaikaan äiti ei antanut sinne pyöräillä.
Mieleni on jotenkin keventynyt ja ihmeellisen iloinen. Varmaankin juuri näiden aurinkoisten päivien takia. Ihana toukokuu! Toivottavasti kesästäkin tulee aurinkoinen.
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Toisena pääsiäispäivänä
Leppoisaa toista pääsiäispäivää!
Tämä pääsiäisen aika on kulunut rauhallisissa merkeissä.
Emme kutsuneet ketään kyläilemään luonamme ja kutsumattahan nykypäivänä ei kukaan tule.
Emmekä vierailleet itsekään missään.
On ollut leppoisan mukavaa.
Kissoilla on kevättä rinnassa. Naukuilevat enemmän kuin tavallisesti ja
purkavat energiaansa ajellen toinen toistansa takaa.
Huomenna on taas arkipäivä ja arjen puuhat odottavat.
Olisi siivottava - ainakin imuroitava. Pölypalloja on kerääntynyt nurkkiin.
Ruokakaupassa on käytävä muonavaroja täydentämässä.
On hyvä olo, kun kaikki elämässä näyttää olevan kunnossa ja
päivät sujuvat ilman mitään katastrofeja.
tiistai 9. helmikuuta 2016
Nautin ja nuorennun
Usealla blogikaverilla on nyt vaikeaa; stressiä työssä, sumuinen olo, ärtyisyyttä, masennusta ja alistunut olo. Minulla on miltei syyllinen olo, koska minulla menee mukavasti: ei masenna, mikään ei stressaa eikä edes ulkona oleva sumuinen sää haittaa. Olen sellainen kotikissa, että olen vain tyytyväinen, kun ulkona on sateista ja sumuista. Onpahan syy pysyä sisällä istumassa netin äärellä ja/tai kääriytyä huopaan katselemaan televisiota.
Pitkästä aikaa nautin siitäkin, ettei tarvitse lähteä töihin ja saan siis olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Tosiasiahan on, etten kestäisi työssä päivääkään, sillä vaatimukset monissa työpaikoissa ovat koventuneet sitten viime vuosikymmenien. On oltava tehokas, toimelias, aikaansaapa ja edustava. Minen taida olla mitään niistä.
Kävin kampaajalla eilen. Hiukseni lyhenivät parikymmentä centtimetriä eli siis niskapituuteen, ehkä vähän liiankin lyhyeksi. Mutta kasvavathan ne siitä. Samalla otin vaaleita raitoja hiuksiini. Ne tuovat eloa ja valoa tunkkaisen värisiin hiuksiini. Olo tuntuu nuorentuneelta eikä hikiset hiukset kuumenna niskaa. Alkoi jo tympiä pitkä hiuskuontaloni, jossa ei ollut mitään mallia. Se oli kuin tuulentuivertama harakanpesä. Nyt hiuksissa on selkeä linja, takaa kerroksittain lyhennetty ja vähän polkkatukkaa muistuttavasti korvien päälle ulottuvat sivuhiukset. Olen tyytyväinen, että sain aikaseksi käydä kampaamossa uudistamassa ulkonäköäni.
Vielä kun saisin miehenikin parturiin. Hänen hiuksensa rehottavat ja parta kasvaa pituutta. Olen silloin tällöin koettanut siistiä hänen tukkaansa, mutta en ole parturi. Lopputulos ei ole silmääni tyydyttävä. En osaa leikata hänen hiuksiaan siistiksi kokonaisuudeksi. Mutta hänelle se kelpaa eikä hän halua käyttää rahaa parturiin. Partaa hän leikkelee itse. Siihen minä en koske.
Ihanaa, kun on hyvä olla ja ulkonäköni on uudistunut. Muutenkin kaikki tuntuu olevan reilassa. Mikään ei vaivaa, stressaa eikä masenna. Minä suorastaan nautin olostani.
Toivotan mukavaa laskiaistiistaita sinulle, lukijani!
Pitkästä aikaa nautin siitäkin, ettei tarvitse lähteä töihin ja saan siis olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Tosiasiahan on, etten kestäisi työssä päivääkään, sillä vaatimukset monissa työpaikoissa ovat koventuneet sitten viime vuosikymmenien. On oltava tehokas, toimelias, aikaansaapa ja edustava. Minen taida olla mitään niistä.
Kävin kampaajalla eilen. Hiukseni lyhenivät parikymmentä centtimetriä eli siis niskapituuteen, ehkä vähän liiankin lyhyeksi. Mutta kasvavathan ne siitä. Samalla otin vaaleita raitoja hiuksiini. Ne tuovat eloa ja valoa tunkkaisen värisiin hiuksiini. Olo tuntuu nuorentuneelta eikä hikiset hiukset kuumenna niskaa. Alkoi jo tympiä pitkä hiuskuontaloni, jossa ei ollut mitään mallia. Se oli kuin tuulentuivertama harakanpesä. Nyt hiuksissa on selkeä linja, takaa kerroksittain lyhennetty ja vähän polkkatukkaa muistuttavasti korvien päälle ulottuvat sivuhiukset. Olen tyytyväinen, että sain aikaseksi käydä kampaamossa uudistamassa ulkonäköäni.
Vielä kun saisin miehenikin parturiin. Hänen hiuksensa rehottavat ja parta kasvaa pituutta. Olen silloin tällöin koettanut siistiä hänen tukkaansa, mutta en ole parturi. Lopputulos ei ole silmääni tyydyttävä. En osaa leikata hänen hiuksiaan siistiksi kokonaisuudeksi. Mutta hänelle se kelpaa eikä hän halua käyttää rahaa parturiin. Partaa hän leikkelee itse. Siihen minä en koske.
Ihanaa, kun on hyvä olla ja ulkonäköni on uudistunut. Muutenkin kaikki tuntuu olevan reilassa. Mikään ei vaivaa, stressaa eikä masenna. Minä suorastaan nautin olostani.
Toivotan mukavaa laskiaistiistaita sinulle, lukijani!
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
Joulu on ohi
Niin meni tämän vuoden joulu. Tuli syötyä perinteiset lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot, graavi lohta ja kinkkuakin maistoin. Katselimme televisiosta elokuvia ja vietimme siis kotoista joulua, mieheni ja minä. Ihan kaksistaan. Oli "hyvä, lämmin, hellä mieli jokaisen". Kissatkin saivat lohta ja kehräsivät tyytyväisenä.
tiistai 9. kesäkuuta 2015
Olen onnellinen
En malta mennä nukkumaan, vaikka tiedän, että unirytmilleni ei tee hyvää valvoskella näin myöhään. Olen tutustunut uusiin blogeihin ja BLOGIPOLKU on tullut tutuksi. Blogistaniassa on niin monia uusia blogeja, joihin haluaisin syventyä - ja löytöjä: kirjoitettuja helmiä, ajatuksen lentoja, joita kerätä muistiini. Olen löytänyt tosi hyviä kirjoittajia ja mielenkiintoisia blogeja, joita seurata. Ihanaa, kun taas jaksan lukea tuntikaupalla - väsymättä ja innostuneena.
Muistan ankeat ajat, jolloin en pystynyt keskittymään teksteihin 10 minuuttia pitempään ja unohdin sitä mukaa kuin luin, mitä edellä oli kirjoitettu. Toisin sanoen oli jokseenkin mahdotonta saada selvää tekstien juonista ja ajatuksenkulusta. Se rasitti minua suunnattomasti. Olen aina ollut ahkera lukija ja blogimaailma on kiehtonut minua jo vuosia. Mukavaa, kun voin keskittyä/ pystyn keskittymään taas teksteihin ja lukeminen onnistuu ajatuksen harhailematta ja puuroutumatta niinkuin tässä välillä kävi.
Kello raksuttaa seinälläni kovaäänisesti. Päivällä sitä ei huomaa. Mutta näin hiljaisessa talossa keskellä yötä se kuuluu ja huomaan sen äänen, kun pysähdyn ajattelemaan, miten kertoa teille nykyisestä elämästäni.
Terapiani on loppunut. Ikävöin kuntoutusohjaajaani. Haluaisin mennä tapaamaan häntä. Oli toisaalta antoisaa käydä hänen luonaan monen vuoden ajan ja yrittää aina selittää hänelle, mitä minulle kuuluu. Toisinaan se oli kovin vaikeata, kun en oikein ymmärtänyt itseäni ja tunteet riepottelivat sellaisella voimalla, että olin sanattoman työlääntynyt olemiseeni. Lääkkeet tuntuivat tahmaan-nuttavan ajatuksenjuoksuni ja toisaalta koin, että en pysy kärryillä siitä, mitä päässäni pyörii. Ajattelun ryntäily ja unohtelu oli tosi rasittavaa kokea.
Nyttemmin ei ole enää tuota riepotusta ja ajatuksenjuoksuni sujuu vaikeuksitta. Tuntuu hyvältä, kun pystyn kirjoittamaan taas sujuvasti - ajatusteni katkeamatta. Elämässä on mieltä ja olen onnellinen.
Muistan ankeat ajat, jolloin en pystynyt keskittymään teksteihin 10 minuuttia pitempään ja unohdin sitä mukaa kuin luin, mitä edellä oli kirjoitettu. Toisin sanoen oli jokseenkin mahdotonta saada selvää tekstien juonista ja ajatuksenkulusta. Se rasitti minua suunnattomasti. Olen aina ollut ahkera lukija ja blogimaailma on kiehtonut minua jo vuosia. Mukavaa, kun voin keskittyä/ pystyn keskittymään taas teksteihin ja lukeminen onnistuu ajatuksen harhailematta ja puuroutumatta niinkuin tässä välillä kävi.
Kello raksuttaa seinälläni kovaäänisesti. Päivällä sitä ei huomaa. Mutta näin hiljaisessa talossa keskellä yötä se kuuluu ja huomaan sen äänen, kun pysähdyn ajattelemaan, miten kertoa teille nykyisestä elämästäni.
Terapiani on loppunut. Ikävöin kuntoutusohjaajaani. Haluaisin mennä tapaamaan häntä. Oli toisaalta antoisaa käydä hänen luonaan monen vuoden ajan ja yrittää aina selittää hänelle, mitä minulle kuuluu. Toisinaan se oli kovin vaikeata, kun en oikein ymmärtänyt itseäni ja tunteet riepottelivat sellaisella voimalla, että olin sanattoman työlääntynyt olemiseeni. Lääkkeet tuntuivat tahmaan-nuttavan ajatuksenjuoksuni ja toisaalta koin, että en pysy kärryillä siitä, mitä päässäni pyörii. Ajattelun ryntäily ja unohtelu oli tosi rasittavaa kokea.
Nyttemmin ei ole enää tuota riepotusta ja ajatuksenjuoksuni sujuu vaikeuksitta. Tuntuu hyvältä, kun pystyn kirjoittamaan taas sujuvasti - ajatusteni katkeamatta. Elämässä on mieltä ja olen onnellinen.
torstai 5. helmikuuta 2015
Seesteistä elämää
Elämäni on nyt hiljaiseloa. En ole edes maalannut. Olen katsellut televisiota, mutta ei sielläkään mitään maata mullistavaa ole ollut. Oikeastaan tämä on ihanaa; tällainen rauhallinen ja seesteinen elämä. En tiedä, kuinka kauan tätä jatkuu ja alkaako ehkä tehdä mieli uusia tapahtumia ja säpinää. Nyt tuntuu kuitenkin hyvältä näin. Elämä soljuu kuin pieni puro uomassaan . . .
maanantai 27. lokakuuta 2014
Yhteisötaideterapiaa
Tänään oli yhteisötaideterapeuttini viimeinen tunti ja katselimme teoksia, joita olen tämän vajaan vuoden aikana maalannut hänen tunneillaan. Juttelimme maalauksista ja annoin palautetta tunneista.
Hän kysyi sitten, mistä maalauksesta pidän eniten, mikä on sitä ominta minua ja valitsin tuon yllä olevan nopeasti maalatun luontokuvan, jonka hutaisin eräällä tunnilla vanhan Lapinmaasta kertovan viisun säestäessä työskentelyäni. . .
Terapeutin tunnit ovat olleet minulle tosi merkityksellisiä ja odotettuja. Olen iloinen, että voin jatkaa näiden yksityistuntien jälkeen hänen ryhmässään vuoden loppuun.
Ihanaa hänen palautteessaan oli runo, jonka hän kirjoitti niistä sanoista, joita käytin palautteessani hänelle - niinkuin leikkaa liimaa periaatteella, minun sanojani järjestellen.
Alku tuli sopivasti,
kiva kokeilla uutta,
aina on ollut uutta.
uusia värejä
taidepäivä
ottaa värit esille ja ruveta maalaamaan
- maalaamaan
päivät pääksytysten
se on helppoa olemista
jaksaa ajatella tulevaisuutta
eteenpäin
se on mahtava juttu
siinä se kasvaa
siemen
mitä siitä tulee, mitä kasvaa
uusia värejä
helppoa olemista
se on mahtava juttu
Keväällä olin aika masentunut ja mietin aika synkkiä ajatuksia. Siihen tuli tieto, että voin aloittaa työskentelyn yhteisötaideterapeutin kanssa. Ajattelin, että odotan ja katson, mitä tunnit hänen kanssaan tuovat elämääni. Siirsin surkeata itsemurhasuunnitelmaani parilla viikolla eteenpäin.
Kolmen taidetunnin päästä en enää muistanutkaan synkkiä ajatuksiani vaan aloin maalata ja odottaa syksyn tunteja. Kesä meni helteessä hikoillen ja nautiskellen aurinkoisista päivistä. "Se oli helppoa olemista. Mikään ei stressannut mieltä", kerroin terapeutille tänään.
Taidetunnit ovat antaneet minulle paljon aiheita ilmaista itseäni maalaten, mikä tuottaa voimavaroja arkisiin päiviin. Lupasin jatkaa taidetunteja itsekseni tai ehkä jonkun kaverini kanssa. Ainakin siinä ryhmässä, jota hän vetää vuoden loppuun asti, ajattelin ruveta käymään perjantaisin. Se olkoon viikkojeni taidepäivä.
.jpg)
Tämän maalasin kesällä 2014. Se ei mahtunut skannerini lasille, joten se on leikkautunut reunoistaan, mutta saahan tuosta jotain selvää. Se kuvaa mieleni maisemaa ja silloista tunnelmaani elämääni kohtaan. Aloitin maalata tätä paperia, jota olin pitänyt suttupaperina ja kokeillut värejä sille ja se oli aluksi vain värien sutaisuja. Kun maalasin lisää, muotoutuivat ihmiset, portaat, kirkko, puita ja muurahaisia. Mitähän tälle työlle antaisi nimeksi? Onko ehdotuksia?
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
Mieliajatuksia
Edellistä postaustani lukiessani ihmettelen, mikä ihmeen positiivisuuspistos minuun on pistetty, kun kirjoitan kovin toiveikkaasti ja rohkaisevasti. Aivan alkaa ujostuttaa tuo lause "olkaamme rohkeita ja ajatelkaamme itsellemme rikas, täysipainoinen ja onnellinen elämä". Eihän se nyt noin vaan onnistu. Olen nyt totaalisessa epäilyksen tilassa ja hymähtelen tuolle lauseelle.
Sitten eksyin sivulle NÄIN MIELESI TOIMII ja jäin ajattelemaan asiaa:
"Tiesitko, kuka valitsee sinun ajatuksesi? SINÄ ITSE,
Jos kerran voit valita ajatuksesi, kannattaa sitä mahdollisuutta hyödyntää."
Ja edelleen tuolla em. nettisivulla: "Minkälaisen elämän haluat?"
"Elämäsi on valintojen summa. Se syntyy niistä ajatuksista, jotka sinä valitset ja joilla sinä ohjaat päivittäisiä toimintojasi. Voit valita, tuottavatko ne elämääsi laatua ja hyvinvointia. Voit myös valita toisin. Voit aloittaa positiivisen ajattelun jo tänään. Kiinnitä huomio omiin ajatuksiisi. Vievätkö ne sinun elämässäsi eteenpäin ja tuottavatko ne sinnulle hyvinvointia? Jos ei, niin keskeytä ajatuksesi ja ajattele toisin."
KANNATTAA LUKEA KOKO ARTIKKELI ja muitakin artikkeleitä tuolla em. nettisivulla. AJATTELUSSA ON VOIMAA. Valitsemme itse ajatuksemme. Meille on annettu mielikuvitus, jolla voimme ohjailla ajatuksiamme, jotka herättävät tunnereaktioitamme.
Pienenä tyttänä kuvittelin itseni prinsessaksi palatsilinnaan, jossa palvelijat toivat elämääni ihan kaikkea, mitä osasin haluta. Harmi, että myöhemmin aikuisena olen hyljännyt unelmani ja ruvennut ajattelemaan nurjasti elämästäni. Olen ssuurennellut lapsuuteni traumoja ja kauhistellut, miten ne ovatkaan mustanneet elämääni.
Olisikohan nyt aika antaa positiivisille mielikuville valta?!
"Huimat onnistumiset saavat alkunsa ajatuksista, jotka saavat sinut hymyilemään. Hymy on merkki positiivisesta tunnelatauksesta, jonka siivin teemme lähes automaattisesti töitä tavoittelemamme asian, olotilan tai unelman eteen. Motivaatiota voi ruokkia monin tavoin – ja se kannattaa, aina."
Sitten eksyin sivulle NÄIN MIELESI TOIMII ja jäin ajattelemaan asiaa:
"Tiesitko, kuka valitsee sinun ajatuksesi? SINÄ ITSE,
Jos kerran voit valita ajatuksesi, kannattaa sitä mahdollisuutta hyödyntää."
Ja edelleen tuolla em. nettisivulla: "Minkälaisen elämän haluat?"
"Elämäsi on valintojen summa. Se syntyy niistä ajatuksista, jotka sinä valitset ja joilla sinä ohjaat päivittäisiä toimintojasi. Voit valita, tuottavatko ne elämääsi laatua ja hyvinvointia. Voit myös valita toisin. Voit aloittaa positiivisen ajattelun jo tänään. Kiinnitä huomio omiin ajatuksiisi. Vievätkö ne sinun elämässäsi eteenpäin ja tuottavatko ne sinnulle hyvinvointia? Jos ei, niin keskeytä ajatuksesi ja ajattele toisin."
KANNATTAA LUKEA KOKO ARTIKKELI ja muitakin artikkeleitä tuolla em. nettisivulla. AJATTELUSSA ON VOIMAA. Valitsemme itse ajatuksemme. Meille on annettu mielikuvitus, jolla voimme ohjailla ajatuksiamme, jotka herättävät tunnereaktioitamme.
Pienenä tyttänä kuvittelin itseni prinsessaksi palatsilinnaan, jossa palvelijat toivat elämääni ihan kaikkea, mitä osasin haluta. Harmi, että myöhemmin aikuisena olen hyljännyt unelmani ja ruvennut ajattelemaan nurjasti elämästäni. Olen ssuurennellut lapsuuteni traumoja ja kauhistellut, miten ne ovatkaan mustanneet elämääni.
Olisikohan nyt aika antaa positiivisille mielikuville valta?!
 |
| Lapsuuteni unelmien linna |
torstai 16. lokakuuta 2014
Elämää eteenpäin
Blogissa ELÄMÄN MATKASSA kirjoittaja tarttuu yhteen mielenterveyspotilaan tärkeään kysymykseen: tulevaisuuden ja epäonnistumisen pelosta: Voisiko tällä kertaa kaikki mennäkin hyvin?
Koko kesä on mennyt minulla hienosti, mutta takaraivossa takoo pelko, että entä jospa minä romahdan taas niinkuin monena syksynä jouluun mennessä. Se on sietämätön jäytävä tunne, jota on vaikea unohtaa.
Elämässäni on ollut liuta epäonnistumisia. Niitäkään en hevin unohda. Olen tullut varovaiseksi tulevaisuuden suhteen. Muistuttelen kyllä itselleni, että unelmia saa ja pitää ihmisellä olla. Miten tuon tulevaisuuden voisikaan nähdä rikkaana ja täysipainoisena elämänä? Että hyvä kausi jatkuu onnellisena ja kaikki on mahdollista?
Taideterapeuttini antoi minulle tehtävän kirjoittaa kirjeen tulevaisuudesta. Päiväys esim. 10.10.2020:
"Kirjoita kirje ihmiselle, jonka haluat kuuluvan elämääsi tuolloin/ on sinulle tärkeä. HUOM! Kirjettä ei lähetetä - se jää sinulle!
Elät kirjeen kirjoittamishetkellä rikasta ja täysipainoista, onnellista elämää. Elämässäsi on kaikki hyvin. HUOM! Kaikki on mahdollista!
KUVAILE: miten/missä asut, ketä ympärilläsi on, mitä teet, mitä näet, mitä koet jne. Miten olet saavuttanut tavoitteesi? Onko uusia tavoitteita? - - - jne.
JA MUISTA: rikasta, täysipainoista elämää, jossa kaikki on mahdollista!"
Siis tällainen tehtävä. Tuntuu vaikealta uskoa, että todella voisin elää onnellista elämää. On vaikea ajatella tulevaisuuteeni kaikki mahdollisuudet ja että hyvä olo jatkuisi vielä 5-10 vuotta. Takaraivossa tykyttää pelko, että minä romahdan ja vaivun masennukseen niinkuin niin monta kertaa menneisyydessä.
Ehkä todella on ajateltava, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Saavutan tavoitteeni rikkaaseen elämään, jossa kaikki on mahdollista. Sen sijaan että hautoisin epäonnistumisen ja tulevaisuuden pelkoja, jotka sitten toteutuisivat, koska olen asennoitunut tulevaisuuteen pelokkaasti.
SIIS, olkaamme rohkeita ja ajatelkaamme itsellemme rikas, täysipainoinen ja onnellinen elämä!
Koko kesä on mennyt minulla hienosti, mutta takaraivossa takoo pelko, että entä jospa minä romahdan taas niinkuin monena syksynä jouluun mennessä. Se on sietämätön jäytävä tunne, jota on vaikea unohtaa.
Elämässäni on ollut liuta epäonnistumisia. Niitäkään en hevin unohda. Olen tullut varovaiseksi tulevaisuuden suhteen. Muistuttelen kyllä itselleni, että unelmia saa ja pitää ihmisellä olla. Miten tuon tulevaisuuden voisikaan nähdä rikkaana ja täysipainoisena elämänä? Että hyvä kausi jatkuu onnellisena ja kaikki on mahdollista?
Taideterapeuttini antoi minulle tehtävän kirjoittaa kirjeen tulevaisuudesta. Päiväys esim. 10.10.2020:
"Kirjoita kirje ihmiselle, jonka haluat kuuluvan elämääsi tuolloin/ on sinulle tärkeä. HUOM! Kirjettä ei lähetetä - se jää sinulle!
Elät kirjeen kirjoittamishetkellä rikasta ja täysipainoista, onnellista elämää. Elämässäsi on kaikki hyvin. HUOM! Kaikki on mahdollista!
KUVAILE: miten/missä asut, ketä ympärilläsi on, mitä teet, mitä näet, mitä koet jne. Miten olet saavuttanut tavoitteesi? Onko uusia tavoitteita? - - - jne.
JA MUISTA: rikasta, täysipainoista elämää, jossa kaikki on mahdollista!"
Siis tällainen tehtävä. Tuntuu vaikealta uskoa, että todella voisin elää onnellista elämää. On vaikea ajatella tulevaisuuteeni kaikki mahdollisuudet ja että hyvä olo jatkuisi vielä 5-10 vuotta. Takaraivossa tykyttää pelko, että minä romahdan ja vaivun masennukseen niinkuin niin monta kertaa menneisyydessä.
Ehkä todella on ajateltava, että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Saavutan tavoitteeni rikkaaseen elämään, jossa kaikki on mahdollista. Sen sijaan että hautoisin epäonnistumisen ja tulevaisuuden pelkoja, jotka sitten toteutuisivat, koska olen asennoitunut tulevaisuuteen pelokkaasti.
SIIS, olkaamme rohkeita ja ajatelkaamme itsellemme rikas, täysipainoinen ja onnellinen elämä!
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Kesä
HUH hellettä! Lämmintä on. Kyllä tarkenee. Tätähän odoteltiin koko talvi - ja nyt se on tässä: kesän helteet. Hikkee pukkaa ja janottaa koko ajan. Eilen illalla kävi olo jo tukalan kuumaksi, kun ilma ei vaihtunut vaikka kaikki tuuletusikkunat olivat auki. Ukkosti ja salamoi jonkin aikaa.
Tuli sade, ilma viileni eikä hiostanut enää. En kuitenkaan saanut unen päästä kiinni illalla vaikka väsytti. Pyörin sängyssä etsien hyvää asentoa, selkää särki ja ajatukseni harhailivat siellä täällä. Yritin kirjoittaa jotain ajatuksenvirrastani, muttei se onnistunut. Sain sitten aamuyöstä nukuttua muutaman tunnin ja olo on nyt paljon mukavampi. Kiva nähdä taas auringonpaistetta.
On vain jotensakin saamaton olo. Vaikka pidän uimisesta, ei ole tullut lähdetyksi rannalle. Kotonakin odottaa pyykkivuori ja pölypallot nurkissa. En ole jaksanut laittaa pyykkiä koneeseen tai siivota kämppää. Kun on kolme kissaa, karvoja leijailee aina ilmassa ja nurkkiin kertyy karvapalloja, ellei imuroi joka viikko. Ilman siivousapua emme tulisi toimeen. Onneksi on mahdollisuus palkata siivousfirman tytöt pari kertaa kuussa hommiin meille. Hyvää työtä he ovatkin tehneet aina käydessään!
Tää on tätä arkea. Mitään juhlia ei ole tiedossa. Enkä jaksaisikaan järjestää mitään tällä helteellä - vaikka olisihan se kiva nostaa maljoja ja pitää hauskaa mukavassa seurassa...
Tuli sade, ilma viileni eikä hiostanut enää. En kuitenkaan saanut unen päästä kiinni illalla vaikka väsytti. Pyörin sängyssä etsien hyvää asentoa, selkää särki ja ajatukseni harhailivat siellä täällä. Yritin kirjoittaa jotain ajatuksenvirrastani, muttei se onnistunut. Sain sitten aamuyöstä nukuttua muutaman tunnin ja olo on nyt paljon mukavampi. Kiva nähdä taas auringonpaistetta.
On vain jotensakin saamaton olo. Vaikka pidän uimisesta, ei ole tullut lähdetyksi rannalle. Kotonakin odottaa pyykkivuori ja pölypallot nurkissa. En ole jaksanut laittaa pyykkiä koneeseen tai siivota kämppää. Kun on kolme kissaa, karvoja leijailee aina ilmassa ja nurkkiin kertyy karvapalloja, ellei imuroi joka viikko. Ilman siivousapua emme tulisi toimeen. Onneksi on mahdollisuus palkata siivousfirman tytöt pari kertaa kuussa hommiin meille. Hyvää työtä he ovatkin tehneet aina käydessään!
Tää on tätä arkea. Mitään juhlia ei ole tiedossa. Enkä jaksaisikaan järjestää mitään tällä helteellä - vaikka olisihan se kiva nostaa maljoja ja pitää hauskaa mukavassa seurassa...
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
Kaikerrus mielen pohjalla
Miten sen sanoisin - - - kun on hyvä olla, mutta jokin kuitenkin kaikertaa mielen pohjalla, pyrkii pintaan. Huokaan piiiitkäään! Jokin kummallinen tunne, johon en haluaisi tutustua. Mitä pelkään? No sitä, että mielihyvän hyrinä kenties lakkaa tuon tunteen myötä.
Serkkuni tulivat kotikaupunkiini ja hakivat minut äitiäni tapaamaan. Oli kiva kuunnella heidän jutusteluaan äitini kanssa. Harmittaa, että olin aika väsynyt enkä kutsunut kotiini. Käytyämme äitini luona minä vain jäin pois kyydistä kotitalon kohdalla ja toivottelin hyvät voinnit, kiitokset kyydistä ja tervetuloa paremmalla ajalla pitemmäksikin aikaa meille... MOI ja käden heilautus. Kävelin poispäin autosta ja itku kaikersi kurkussani.
Eilen ostin käytetyn keittiöpöydän ja neljä tuolia sekä kirjahyllyn. Entinen keittiönpöytä siirrettiin kirjastoomme. Ihanaa, kun siellä on nyt pöytä, jolla maalaukseni ja piirrokseni saavat lojua rauhassa. Keittiössä ne olivat aina mieheni tiellä; ne oli korjattava pois pöydältä ruokailun ajaksi ja taas uudelleen levitettävä esiin, jotta saattoi jatkaa työtä.
Iltalääkkeet alkavat vaikuttaa. Melatoniiniannos väsyttää. Paras mennä maate. Hyvää yötä!
Serkkuni tulivat kotikaupunkiini ja hakivat minut äitiäni tapaamaan. Oli kiva kuunnella heidän jutusteluaan äitini kanssa. Harmittaa, että olin aika väsynyt enkä kutsunut kotiini. Käytyämme äitini luona minä vain jäin pois kyydistä kotitalon kohdalla ja toivottelin hyvät voinnit, kiitokset kyydistä ja tervetuloa paremmalla ajalla pitemmäksikin aikaa meille... MOI ja käden heilautus. Kävelin poispäin autosta ja itku kaikersi kurkussani.
Eilen ostin käytetyn keittiöpöydän ja neljä tuolia sekä kirjahyllyn. Entinen keittiönpöytä siirrettiin kirjastoomme. Ihanaa, kun siellä on nyt pöytä, jolla maalaukseni ja piirrokseni saavat lojua rauhassa. Keittiössä ne olivat aina mieheni tiellä; ne oli korjattava pois pöydältä ruokailun ajaksi ja taas uudelleen levitettävä esiin, jotta saattoi jatkaa työtä.
Iltalääkkeet alkavat vaikuttaa. Melatoniiniannos väsyttää. Paras mennä maate. Hyvää yötä!
keskiviikko 25. syyskuuta 2013
Rennommin ottein tähän syksyyn
Vielä vuosi pari sitten olin aika vaativa itseäsi kohtaan. Minusta tuntui, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan sekä pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. En voinut olla tyytyväinen itseeni jos en täyttänyt vaatimuksiani - siksi tuntui. ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista. Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat mieltäni. Ponnistelin välttääksesi näitä ikäviä tunteita ja se aiheutti minulle ahdistusta ja stressiä. Stressi ilmeni erilaisina fyysisinä oireina - unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena ja paniikkikohtauksina.
Minä olen oppinut rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. En ole enää turhautunut ja ärtynyt itseeni ja toisiin. Olen ehkä laiminlyönyt ystäviäni tai läheisiäni - ja siinä on tehtävä parannus. Väsymysoireet ja kohonnut verenpaine vaivaavat minua edelleen, mutta paniikkikohtauksia ei ole tullut pariin kuukauteen. Olen oppinut tyytymään olooni enkä enää ole niin vaativa itseäni kohtaan.
Syksy ja ruska-aika saa minut surumieliseksi. Olen kesän lapsi. Syksy lyhyine päivineen, puitten putoilevat, ruskansävyiset lehdet ja maahan taipunut kuurainen aluskasvillisuus ovat kuoleman airuita. Lehdet maatuvat maahan ja aluskasvillisuuden elinvoima piiloutuu maan alle juuriin. Pimenevät illat masentavat minua. Monena talvena kaamosmasennus on aivan lamaannuttanut minut.
On varmaankin sytytettävä kirkasvalolamppu aamulla ja työskenneltävä sen valossa päivän aluksi heti huomisesta lähtien, jotten taas sairastuisi.
Minä olen oppinut rentoutumaan ja nauttimaan elämästä. En ole enää turhautunut ja ärtynyt itseeni ja toisiin. Olen ehkä laiminlyönyt ystäviäni tai läheisiäni - ja siinä on tehtävä parannus. Väsymysoireet ja kohonnut verenpaine vaivaavat minua edelleen, mutta paniikkikohtauksia ei ole tullut pariin kuukauteen. Olen oppinut tyytymään olooni enkä enää ole niin vaativa itseäni kohtaan.
Syksy ja ruska-aika saa minut surumieliseksi. Olen kesän lapsi. Syksy lyhyine päivineen, puitten putoilevat, ruskansävyiset lehdet ja maahan taipunut kuurainen aluskasvillisuus ovat kuoleman airuita. Lehdet maatuvat maahan ja aluskasvillisuuden elinvoima piiloutuu maan alle juuriin. Pimenevät illat masentavat minua. Monena talvena kaamosmasennus on aivan lamaannuttanut minut.
On varmaankin sytytettävä kirkasvalolamppu aamulla ja työskenneltävä sen valossa päivän aluksi heti huomisesta lähtien, jotten taas sairastuisi.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Sunnuntain rauhaa
Pureskelen pähkinöitä, rusinoita, kuivattuja hedelmän paloja. Sunnuntai laahautuu hissukseen kohti lounasaikaa. Ei tee mieli laittaa ruokaa. Siksi kai syömme valmisaterioita: lihakaalilaatikkoa, broileria ja riisiä on jääkaapissa. Kissat saivat lohta ja kalkkunaa purkista. Vatsat pulleina ne loikoilevat sängyllä mieheni vieressä.
Minulla on jotensakin tyhjä olo, mutta ei kuitenkaan ole paha mieli tai mitenkään painostavaa niinkuin aiemmin on ollut, kun mieli lyö tyhjää. On vain rauhallista ja seesteistä; mieli avoinna ja odottavalla kannalla.
torstai 8. syyskuuta 2011
Siellä täällä lintunen laulahtaa
Päivä on valjennut harmaana. Osa pilvistä on aika tummia. Pian saattaa sataa. Onneksi ei ole minnekään menoa. En tykkää kävellä sateessa, varsinkaan jos tuuli rätkii vettä naamalle. Tosin nyt ei täällä tuule juuri lainkaan ...
Lueskelin tänä aamuna kirjaa "Ruusu-unelmia". Kirjassa on A. Oksasen runo
PÄIVÄ KOITTAA
Öinen huuru hälvenee
jo taivahalle,
Levättyään lähtee
tuuli kankahalle,
Siellä täällä
lintunenkin laulahtaa,
Luonto, vielä yön
sylissä, havahtaa;
Päivä koittaa.
Mielestäni tässä pikku runossa on jotain viehättävää. Voin nähdä mielikuvitukseni silmin öisen huuruisen maiseman ja sitten sumun nousevan ylös pilviksi. Tuuli alkaa leuhytellä puitten oksia. Vielä kaikki muuttolinnut eivät ole lähteneet etelän maihin. Päivän valjettua linnut alkavat viserrellä...Herkkää! Elämä on kaunis, kun sitä katselee oikeasta paikasta. Toisaalla on kurjuutta, nälänhätää, luurangon laihoja ihmisiä isomahaisine lapsineen, jotka tuskin ovat hengissä. Kuolema korjaa laumoittain ihmisiä. Kuinka elämä voikaan olla kurjaa ja julmaa joillekin.
Kuuntelen Vivaldin Neljän vuoden ajan osaa KEVÄT. Viime kevättä en haikaile. Olin väsynyt ja aloitekyvytön. Sokeriarvot olivat tietämättäni korkealla. Kuntoutuspaikassani veriarvojani seurattiin ja HUOKAUS! Aamulääkitykseeni lisättiin diabeteslääke. Nyttemmin en enää tunne keväistä väsymystä. Sokeriarvoni ovat pysyneet normaalina.
Elämäni soljuu kuin kevätpuro. On hyvä olla (kunhan ei muistele maksamattomia laskuja).
Lueskelin tänä aamuna kirjaa "Ruusu-unelmia". Kirjassa on A. Oksasen runo
PÄIVÄ KOITTAA
Öinen huuru hälvenee
jo taivahalle,
Levättyään lähtee
tuuli kankahalle,
Siellä täällä
lintunenkin laulahtaa,
Luonto, vielä yön
sylissä, havahtaa;
Päivä koittaa.
Mielestäni tässä pikku runossa on jotain viehättävää. Voin nähdä mielikuvitukseni silmin öisen huuruisen maiseman ja sitten sumun nousevan ylös pilviksi. Tuuli alkaa leuhytellä puitten oksia. Vielä kaikki muuttolinnut eivät ole lähteneet etelän maihin. Päivän valjettua linnut alkavat viserrellä...Herkkää! Elämä on kaunis, kun sitä katselee oikeasta paikasta. Toisaalla on kurjuutta, nälänhätää, luurangon laihoja ihmisiä isomahaisine lapsineen, jotka tuskin ovat hengissä. Kuolema korjaa laumoittain ihmisiä. Kuinka elämä voikaan olla kurjaa ja julmaa joillekin.
Kuuntelen Vivaldin Neljän vuoden ajan osaa KEVÄT. Viime kevättä en haikaile. Olin väsynyt ja aloitekyvytön. Sokeriarvot olivat tietämättäni korkealla. Kuntoutuspaikassani veriarvojani seurattiin ja HUOKAUS! Aamulääkitykseeni lisättiin diabeteslääke. Nyttemmin en enää tunne keväistä väsymystä. Sokeriarvoni ovat pysyneet normaalina.
Elämäni soljuu kuin kevätpuro. On hyvä olla (kunhan ei muistele maksamattomia laskuja).
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Pikkutassujen töpsyttelyä
Herään pikkutassujen töpsyttelyyn. Timi ja Täplä ovat aloittaneet aamuleikit. He ajavat toisiaan takaa huoneesta toiseen. Äkkiä olen ihan pirteä eikä yhtään harmita, vaikka kissanpennut herättivät ennen auringonnousua. Olen nukkunut riittävästi, sillä kävin nukkumaan eilen illalla jo klo 20.
Menen keittiöön ja laitan kahvinkeittimeen kahvin tippumaan. Katselen kissojen temmellystä. Ne pörhistelevät toisilleen häntä pystyssä, hyökkäävät kimppuun ja painivat keskenään. Seniorikissa katselee keittiön nurkassa pentujen mellastusta.
Elämäni on nyt tätä: kissanpentujen seuraamista, ruokkimista ja paapomista. Mieheni on ottanut tehtäväkseen kerätä pissa- ja kakkapaakut pois hiekkalaatikosta.
Täplä kehrää kuuluvasti, kun sitä silittää. Jään muistelemaan edesmenneiden kissojeni kehräystä. Jokaisella oli omanlaisensa. Tunnistaisin kenen mikin kehräys on, jos kuulisin ne nauhalta. Mutta en ole nauhoittanut kehräyksiä. Ne ovat muistoissani.
Presidentti-kahvi maistuu hyvältä. Juon sitä hitaasti nautiskellen ja Pullava-pullanpalasta mutustellen. Mieleen tulee päivän ohjelma, joka olisi hyvä laatia. Vai eläisikö hetkestä toiseen vain niin kuin mukavimmalta tuntuu? Onneksi tänään ei ole mitään sovittua menoa eikä velvollisuuksia. Korvan takaa joku kuiskaa, että liikuntaprojektia on jatkettava. Teen lämmittelyosion jumppapuolituntisesta, jonka olen tallentanut digiboxiini televisiosta. Päälle muutama liike kepin kanssa saa riittää. Olen hengästynyt ja hikinen. Käyn suihkussa.
Istuudun lukemaan seuraamiani blogeja. Tässä menee aamupäivä. Lounaan jälkeen otan torkut, leikin kissojen kanssa. Menisinkö kävelylle?
On hyvä mieli eikä ahdista tai masenna. Kerran näinkin.
Menen keittiöön ja laitan kahvinkeittimeen kahvin tippumaan. Katselen kissojen temmellystä. Ne pörhistelevät toisilleen häntä pystyssä, hyökkäävät kimppuun ja painivat keskenään. Seniorikissa katselee keittiön nurkassa pentujen mellastusta.
Elämäni on nyt tätä: kissanpentujen seuraamista, ruokkimista ja paapomista. Mieheni on ottanut tehtäväkseen kerätä pissa- ja kakkapaakut pois hiekkalaatikosta.
Täplä kehrää kuuluvasti, kun sitä silittää. Jään muistelemaan edesmenneiden kissojeni kehräystä. Jokaisella oli omanlaisensa. Tunnistaisin kenen mikin kehräys on, jos kuulisin ne nauhalta. Mutta en ole nauhoittanut kehräyksiä. Ne ovat muistoissani.
Presidentti-kahvi maistuu hyvältä. Juon sitä hitaasti nautiskellen ja Pullava-pullanpalasta mutustellen. Mieleen tulee päivän ohjelma, joka olisi hyvä laatia. Vai eläisikö hetkestä toiseen vain niin kuin mukavimmalta tuntuu? Onneksi tänään ei ole mitään sovittua menoa eikä velvollisuuksia. Korvan takaa joku kuiskaa, että liikuntaprojektia on jatkettava. Teen lämmittelyosion jumppapuolituntisesta, jonka olen tallentanut digiboxiini televisiosta. Päälle muutama liike kepin kanssa saa riittää. Olen hengästynyt ja hikinen. Käyn suihkussa.
Istuudun lukemaan seuraamiani blogeja. Tässä menee aamupäivä. Lounaan jälkeen otan torkut, leikin kissojen kanssa. Menisinkö kävelylle?
On hyvä mieli eikä ahdista tai masenna. Kerran näinkin.
maanantai 13. huhtikuuta 2009
Toisena pääsiäispäivänä
Miksiköhän Suomessa vietetään 2. pääsiäispäivää? Tietääkseni muissa maissa ei ole näin. Onhan se mukavaa monille työssäkäyville saada yksi ylimääräinen lomapäivä näin kevään korvalla.
Ulkona on harmaata ja nollakeli, joka ei kovin innosta ulkoilemaan. Meillä täällä on loskaa niin että kengät kastuu. Olisi laitettava saappaat jalkaan.
Pääsiäinen meni hissukseen kotosalla. Lankalauantaina luonani vieraili muutama naisystäväni ja vietimme juhlaa sen kunniaksi, että olen vielä reilusti alle 100-vuotias. Tunnen itseni usein ihan lapseksi, joka vasta opettelee elämään omaa elämää.
No toisaalta elämänkokemusta on kertynyt ja olen monesta liemestä selviytynyt. Masennuskin jo hellittää otettaan. On jotenkin helpompi hengittää (noin henkisesti) kuin pitkään aikaan. Taidan selviytyä tässä elämässä eteenpäin!
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Onnellinen
Tänä aamuna minua laulatti ja olin onnellinen, koska näin ihanaa unta ja nukuin hyvin koko yön. Olo oli selkeämpi kuin aikoihin ja aurinko paistoi noustessaan horisontista. Nyt taivas on poutapilvessä, mutta ylistysmieliala valtaa edelleen sisintäni. Kiitän Jumalaa siitä, että minulla on kiva asunto, koti siis, rauhallinen puoliso, lemmikkieläimiä, ystäviä, hyvä kotimaa, toimeentulo - - niin, monesta asiasta voin olla kiitollinen ja onnellinen.
maanantai 26. tammikuuta 2009
Elämisen kiemuroista
Parina viime päivänä olen keskittynyt muiden blogeihin ja omani on jäänyt päivittämättä. Olen mielenkiinnolla lukenut kertomusta narsistimiehen kanssa elämisestä ja eroaikeista. (Reboot) Järisyttävää, millainen taistelu ihmismielessä käy, kun ollaan elämässä ahtaalla. Myötätuntoni on herännyt kirjoittajaa kohtaan ja sydän syrjällään odotan, mitä jatkossa tapahtuu.
Omassa elämässäni mennään hiljaa hissukseen. En ole jaksanut patistaa itseäni kävelylle, tanssimaan, vesijuoksulle tai muutenkaan liikkumaan. Se vaatisi semmoisen ponnistuksen, jota tässä olotilassa ei minusta irtoa. Omatunto kyllä soimaa, että oman terveyteni takia olisi jotakin liikuntaa harjoitettava. Otan esille kuntovoimistelukasetin ja työnnän sen videolaitteeseeni. Ainakin alkulämmittelyn vedän läpi kohta, kunhan tästä tietokoneen ääreltä poistun.
Mielialani on vähän kohenemaan päin. Viime syksyn ahdistuneisuus on vähentynyt. Tai sitten en nyt vaan ole ollut tilanteissa, joissa paniikkia pukkaa päälle. Kirjoja Avaa tunnelukkosi ja Skeematerapia lukiessani olen oivaltanut omia ajatuskuvioitani, jotka saavat minut häpeämään itseäni ja tuntemaan vajavaiseksi. Toivottavasti kirjoista on apua tunnelukkkojeni avaamiseksi ja pääsisin tielle, jolla elämäni koukerot selviäisivät ja oikenisivat, jotta minulla olisi hyvä olla ja minun kanssani rakkaimpieni ja tuttavienikin olisi hyvä olla. Haluaisin päästä elämään "Tässä ja nyt" -elämää enkä jatkaa "sitku-elämää". Sitten kun olen asiani selvittänyt, sitten kun ymmärrän puolisoani, sitten kun saan itseni liikkeelle, vasta sittenkö elämä aukeaa?
Omassa elämässäni mennään hiljaa hissukseen. En ole jaksanut patistaa itseäni kävelylle, tanssimaan, vesijuoksulle tai muutenkaan liikkumaan. Se vaatisi semmoisen ponnistuksen, jota tässä olotilassa ei minusta irtoa. Omatunto kyllä soimaa, että oman terveyteni takia olisi jotakin liikuntaa harjoitettava. Otan esille kuntovoimistelukasetin ja työnnän sen videolaitteeseeni. Ainakin alkulämmittelyn vedän läpi kohta, kunhan tästä tietokoneen ääreltä poistun.
Mielialani on vähän kohenemaan päin. Viime syksyn ahdistuneisuus on vähentynyt. Tai sitten en nyt vaan ole ollut tilanteissa, joissa paniikkia pukkaa päälle. Kirjoja Avaa tunnelukkosi ja Skeematerapia lukiessani olen oivaltanut omia ajatuskuvioitani, jotka saavat minut häpeämään itseäni ja tuntemaan vajavaiseksi. Toivottavasti kirjoista on apua tunnelukkkojeni avaamiseksi ja pääsisin tielle, jolla elämäni koukerot selviäisivät ja oikenisivat, jotta minulla olisi hyvä olla ja minun kanssani rakkaimpieni ja tuttavienikin olisi hyvä olla. Haluaisin päästä elämään "Tässä ja nyt" -elämää enkä jatkaa "sitku-elämää". Sitten kun olen asiani selvittänyt, sitten kun ymmärrän puolisoani, sitten kun saan itseni liikkeelle, vasta sittenkö elämä aukeaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)