Hellyydestä (osa 2) ja S.Kumpulan ohjeita parisuhteeseen

Syyskuussa 2015 kirjoitettu postaukseni HELLYYDESTÄ on keikkunut viikkokausia suosituimpana tekstinä blogissani, niinpä ajattelin kirjoittaa aiheesta enemmänkin.

Mitä hellyys on?

Jo sanana hellyys on herkkä, hieno ja tunteitä herättävä. Hellyys on sanoja, tekoja ja tunteita - mutta siihen liittyy aina vahvasti toinen osapuoli. Lämmin halaus lämpimin tuntein on hellyyttä. Puolison kipeiden hartioiden hierominen ja toisen ihon silittäminen ilman painostusta seksiin on hellyyttä. Kauniiden sanojen kuiskuttaminen korvaan on hellyyttä.

Hellyys niin kuin kaikki muutkin asiat merkitsevät eri ihmisille eri asioita. Parisuhteessa on hyvä keskustella, mitä tarkoittaa ja mitä kunkin omasta mielestä hellyyteen kuuluu. Toiselle se saattaa olla perunan kuoriminen, toiselle esileikki ja kolmannelle jotain aivan muuta.

Monelle miehelle hellyys on vain sitä "panemista". Riittääkö heille, että pääsevät ns. pukille? Minun mielestäni rakastelu vaatii nimenomaan sitä hellyyttä, eli rakastavia katseita, koskettelua ja sylissä olemista.

Hellyys on suuri sana. Siihen sisältyy hyvin paljon muutakin kuin seksuaalisen mielihyvän tuottamista toiselle. Yksi syy miesten ja naisten välisiin toimimattomiin suhteisiin, vastenmielisyys seksiä kohtaan on juuri se, että hellyyttä ja huomioimista on aivan liian vähän eikä sitä osoiteta pyyteettömästi. Jos hellyyttä antaa ja saa vain seksiin liittyen, se etäännyttää ihmiset toisistaan.

Hellyyttä on vaikea ottaa vastaan jos ei oikeasti rakasta ja kunnioita toista. Samoin hellyyden osoittaminen ei suju ilman rakkautta ja kunnioitusta toista kohtaan.

Anna suukko, katso hellästi, kosketa ja sano kivasti puolisollesi.

Ystävällisyys ja arjen hellyys, päivittäiset pienet kiintymyksen sekä ihailun osoitukset ovat suhteen suola.  Hellät hetket voi palauttaa parisuhteeseen, jos ne ovat kiiren keskellä unohtuneet tai vain muuten hiipuneet pois kuvioista.

Suukkojen määrää lisäämällä voi jo ihmeesti lisätä suhteen hellyyttä, kertoo pari- ja seksuaaliterapeutti Sinikka Kumpula Väestöliitosta. Kumpulan mukaan on tutkittu, että kuuden sekunnin suudelma on tehokas arjen hellyyden ylläpitäjä. Se ylittää sosiaalisen suukon muttei vielä ole varsinainen seksiin kutsu.

Stressi ja kiire pudottavat hellyyden pois monien arjesta, Kumpula sanoo. - Rutiinien keskellä puksutamme toistemme ohi kuin junat. Energia menee suorittamiseen ja uupumus voittaa. Illalla sohvalla tulee helposti sanottua puolisolle: Älä tule lähelle, anna minun olla rauhassa.

Toinen syy kosketuksen puutteeseen voi olla se, ettei kyetä sanomaan miltä tuntuu ja selvittämään mieltä painavia asioita. On vaikea mennä toisen lähelle, jos sydän on täynnä kiukkua ja pettymyksen tunnetta.

Hellyyden- ja läheisyydentarpeeseen sekä kykyyn koskettaa toista vaikuttavat myös lapsuudenkokemukset ja aiemmat parisuhteet.

- Joku voi hakea aikuisena korvausta siitä, että jäi lapsena ilman hellyyttä. Silloin helposti syyttää toista, vaikka itselle olisi vaikea ilmaista helliä tunteitaan, Kumpula sanoo.

- Joskus taas hellyyteen ja kosketukseen kykenemätön tulee valinneeksi samanlaisen kumppanin.

Kerro, mitä odotat

Kosketus ja hellyys ovat myös lääkettä stressiin ja väsymykseen.

Arjessa voi yllättää toisen vaikka soittamalla tälle töihin kesken päivän tai tuomalla jonkin pienen tuliaisen työmatkalta. Sanatkin ovat tärkeitä: Huomenta, kulta ja Hyvää yötä, rakas! Myös hellyyden rutiineja voi luoda ja opetella, jos ne ovat kiireisessä elämäntilanteessa jääneet pois. Pysähtyminen voi olla niinkin arkinen kuin kahvihetki kahdestaan keittiössä.

On hyvä varata oikeasti aikaa parisuhteelle. Kun mennään kahdestaan ulos syömään, lähdetään lenkille tai vaikkapa matkalle, tulee helpommin sanottua myönteisiä asioita toiselle. On toisaalta muistettava, ettei yhteiseltä ajaltakaan saa vaatia liikaa, vaan sen pitäisi lisätä keskinäistä turvallisuuden tunnetta. Kumpulan mukaan oman puolisonsa voi kokea myös hyvin vaativaksi.

- Joskus miehet sanovat, että vaimo haluaa vaan puhua ja setviä asioita. Minä haluaisin vaan olla yhdessä ihan hiljaa, Kumpula kertoo.

- Nainen taas saattaa kokea, että mies on kovin vaativa seksuaalisten toiveidensa kanssa. Kun tarpeet eivät kohtaa, puhuminen auttaa. Jos on stressiä, on levättävä. Jos on riidelty, asiat täytyy sopia. Vasta sen jälkeen voi olla toisen lähellä. Hellyys on herkkä alue, ja torjutuksi tuleminen loukkaa toista. Toiselle on kerrottava, mistä oma käytös johtuu. Miksen juuri nyt halua seksiä.

- Voi  sanoa kumppanilleen, että minun on vaikea olla lähellä mutta  haluan oppia. En halua luokata, eikä tämä johdu sinusta vaan omasta kykenemättömyydestäni, Sinikka Kumpula kertoo esimerkiksi.

Välillä vähemmän hellyyttä

Kosketuksen tarve on lähes kaikilla. Tarpeet vaihtelevat eri elämänvaiheessa. Esimerkiksi pikkulapsivaiheessa vauvan koskettelu voi toiselle vanhemmalle riittää läheisyydeksi, mutta toiselle ei. Joillekin taas vauvan tulo tai lemmikki voi avata kyvyn ilmaista tunteitaan koskettamalla.

Joskus oma läheisyyden tarve voi ahdistaa toista. Jos läheisyyden tarve on loputonta eikä mikään tunnu riittävän, voi kysyä itseltään, yrittääkö läheisyydellä korvata muita tarpeitaan. Silloin voi opetella esim. liikkumaan tai harrastamaan jotain muuta itselle mielekästä.

- On normaalia välillä sietää jaksoja, jolloin hellyyttä on vähemmän, Kumpula sanoo.

Sinikka Kumpulan mukaan erilaiset omaan itseen liittyvät kriisit voi käydä läpi yhdessä kumppanin kanssa. Silloin yleensä ennemmin tai myöhemmin löytyy tasapaino läheisyyden tarpeen ja etäisyyden välillä. Joskus, jos omaan itseen liittyvät kriisit on jo käynyt läpi suhteessa, joka on päättynyt eroon, voi uudessa suhteessa tasapaino löytyä hyvinkin nopeasti.

All you need is LOVE

En jaksaisi elää kanssasi Kaukainen

Ehkä minun on pysyttävä proosassa; en ole mikään runoniekka, Olen kirjoittanut eläissäni vain mutaman runon eikä kukaan ole niitä suuremmin kehunut.

On se jännää, että tässä avioliiton vaiheessa, kun takana on melkein 20 vuotta yhteieloa Rakkaan kanssa, vanha suola alkoi minua janottaa. Ja elin kesän unelmissa kuvitellen, mitä elämäni olisikaan ollut, jos eläisin Kaukaisen kanssa. Aluksi se olisi kai kiihkeätä intohimoista rakastelua, mutta pahoin pelkään myös riitelyä; kahden tahtoihmisen kohdatessa piintyneitä tapojaan. EI EI en halua sellaista tahtojen taistelua. En jaksaisi pitää puoliani, olisin pian tossun alla ahertava kotiorja. Sellainen elämä ei minua miellytä.

Rakkaani kanssa olen tasavertainen. Elämämme on tasaista, rauhallista, ennakoitavaakin. Mitä nyt itse saan aikaan epävakautta persoonallisuuteni takia. Jamme kotitöitä ja vuoteemme. Silittelemme kissojamme.

Taidan olla tervehtymään päin, kun seksielämäkin on alkanut kiinnostaa.Useistakin masennuskausista ja toista vuosikymmentä vuotta masennuslääkkeitä syötyäni luulin jo seksin sammuneen. Olen kuin teinityttö, saan orgasmeja jo kasellessani Ridgen ja Broogen suudellessa tv-ohjelmassa Kauniit ja Rohkear.

Yksi mutta seksielämässämme Rakkaani kanssa on. Ujostelen miestäni - en tiedä miksi. Emme ole keskustelleet siitä, kuinka hän ujosteluni kokee. Siinä olisis yhden terapiatunnin paikka...

Läsnä ja lähellä

Kuten Leena Kärras kommentissaan edelliseen postaukseeni kirjoitti, masentuneen on hyvin vaikea olla läsnä toiselle. Olen pannut merkille, että läheisyys ahdistaa minua, vaikka kaipaan hellyyttä ja ihon kosketusta sekä henkistä yhteyttä sekä mieheeni että ystäviini. Ystävien käytyä luonani, olen suunnattoman väsynyt; jo tunnin läsnäolo vie voimani. En jaksa kanssakäymistä, keskustelua ja harrastuksia yhdessä, vaikka niitä erityisesti nyt kaipaan. Ystävän vierailun jälkeen en halua tavata ketään moneen päivään. Miehellenikään en ole läsnä, vaan pakenen tietokoneeni äärelle lukemaan, kirjoittamaan tai pelaamaan pelejä.

Parisuhteessamme emme puhu paljoa toisillemme, vain jotain arkista, esim. "mitä syödään?" Mirikuun kommentti sai minut taas ajattelemaan tuota yhteiselomme hiljaisuutta, joka on alkanut hiertää mieltäni. Emme ole koskaan pitkiä keskusteluja käyneet keskenämme ja varsinkaan tunteistaan mieheni ei osaa puhua mitään. Mutta hän osoittaa hellyyttään herkästi hipaisemalla poskeani, antamalla aamu- ja iltasuukon sekä usein myös ulos lähtiessäni ja takaisin kotiin palattuani hän suutelee minua.

Minulla on hakusessa omista tarpeistani puhuminen miehelleni. En enää muista, miten seurusteluaikana ilmaisin hänelle seksin tarpeeni. Se oli jotenkin ihan luonnollista kanssakämistä, ei sitä tarvinnut ajatella ja selostaa, mitä tarvitsen; mieheni tyydytti minua monin tavoin. En ole oppinut sanoin pyytämään, mitä tarvitsen. Olen tyytynyt siihen, mitä milloinkin olen sattunut saamaan. Ja seurustelun alkuaikoina sain yllinkyllin seksistä. Aikaa myöten masennuksen ja masennuslääkkeiden hiljentäessä seksinnälän tarve tuntea toinen lähellään ei ole hävinnyt. Enkä enää ole tyytyväinen hiljaiseloon seksin suhteen. Terapeutillani taitaa olla luulo, että seksi vain hiipuu iän myötä... Tästä voisin kirjoittaa enemmänkin joskus toiste.

Olemme molemmat sekä mieheni että minä olleet pitkään (monia vuosia) enemmän ja vähemmän masentuneita. Parisuhteemme on kuitenkin turva ja suoja. Koti on tärkeä paikka, missä mieheni elää kanssani. Vuosien myötä minua on hiertänyt yhä enemmän tietoisuus siitä, että elämme kumpikin omissa maailmoissamme. En tiedä mieheni maailmasta juuri muuta kuin sen, että hän seuraa mielellään urheilukilpailuja. Penkkiurheilu on hänen harrastuksensa numero Yksi. Siitä on tullut minulle jopa kiusa ja piina, koska en ole kiinnostunut kuulemaan, kuka juoksi sadasosasekunnin lujempaa kuin toinen tai mitä ovat maailmanennätystulokset kussakin urheilulajissa.

Minä nautin katsoa vain paritanssia, pariluistelua ja voimistelua. Nautin siitä, kuinka hallitusti ja taiteellisesti urheilijat liikkuvat. Heidän sijoittumisistaan maailmantilastoissa en piittaa; vain se, kuinka kaunista liikunta on, ilahduttaa minua sen hetken, kun urheilijat ovat esillä.

Minä tahdon tähtiin

Pääsin sanomasta, että niinköhän masennus helpottaa, kun jo tänään maatamatava alakulo iski mieleeni. Kerroin terapeutille pelkojani mieheni suhteen. Hänellä on uniapnea ja pitkät hengityskatkot ovat huolestuttaneet minua kovasti. On tullut ajatuksia, että kuoliko hän nyt ja mitä mä teen jos hän on kuollut. Mutta aina hengitys on jatkunut tauon jälkeen - ja minä olen hengähtänyt helpotuksesta.

Mutta se, että mieheni nukkuu niin paljon eli melkein 12-tunnin yöunet ja aamiaisen jälkeen viekä 3-4 tunnin unet ovat jättäneet minut yksinäiseksi henkisesti  - ja minusta on tullut hiljainen ts. en osaa tuoda julki ajatuksiani sittenkään kun mieheni on hereillä. Tunnen olevani hylätty omiin ajatuksiini. Mieheni ei niitä kysele, hän vain uinuu unimaailmassaan ja yli kaksi viikkkoa hän makasi sohvalla katsellen Lontoon olympialaisia. Onneksi ne loppuivat niin pääsee katsomaan muutakin kuin urheiluselostuksia. (Harmi kun toinen televisiomme ei toimi. Sen digisovitteimessa on jokin vika,)

Parisuhteemme ei toimi oikein. Tunnen olevani miehelleni ennemminkin sisko kuin vaimo. Terapeutti puhui kumppanudesta, joka kasvaa pitkän avioliiton myötä. Onhan se hyvä, että meillä on se yhteys. Mutta minä haluaisin olla rakastajatar, jota mieheni ihailee.Kaipaan enemmän tunteita peliin. Kumppanuus on hyvä ja turvallinen olotila. Mutta se ei herätä tunteita elämään niinkuin rakastelu. Terapeutin toteamus, että seksuaalisuus hiipuu, jos ei harrasta seksiä. Pitemmän ajan kuluessa se vain häipyy pois. Ei kai vaan ole tapahtunut niin meille. Vaikka ujostelen miestäni, tahdon seksiaktia ja orgasmeja; mielenlentoa taivaisiin ja ihanaa raukeutta rakastelun jälkeen.