Joulupäivien jälkeen

On kovin outo olo. Joko joulu on ohi?  vai vietetäänkö sitä Loppiaiseen saakka?  "... paha Nuutti pois sen viepi".

En päässyt samaan joulutunnelmaan kuin aikaisempina jouluina, vaikka samat puitteet olivat: joulukuusi (tosin aika pieni ja muovinen), joulusuklaita, kinkkua, rosollia yms. perinteistä syötiin, joululauluja laulettiin televisiossa näytettyjen konserttilaulajien mukana, lahjoja saatiin, joulusaunassa hikoiltiin jne. Lumiset maisematkaan eivät nostattaneet joulutunnelmiin.

Tuntuu humpuukilta koko joulun valmistelu, ylensyönti, jouluvalojen asettelu, joulukuusen koristelu, koko hemmetin touhu parin päivän takia. Nyt melkein pistää vihaksi.

Tämä joulupäivien jälkeinen turhautuminen johtunee kai aivojeni "nukahtamisesta".

Joulu ei aiheuttanut mitään vipinää aivoissani.

Aiheesta on artikkeli täällä:
Joulun henki näkyy vipinänä aivokuvissa

https://www.bmj.com/content/351/bmj.h6266

Joulun henki näkyy vipinänä jouluihmisten aivokuvissa

Aivojen reaktioita joulun merkkeihin selvitettiin toiminnallisella magneettikuvauksella.

"Joulun henki on paikallistettu ihmisten aivoista, kertoi tanskalaistutkimus British Medical Journal(siirryt toiseen palveluun) -lehden joulunumerossa muutamia vuosia sitten.

Kööpenhaminan yliopistosairaalan tutkijat etsivät aivoista paikkaa, jossa hyvän mielen ja nostalgian tunteet sekoittuvat lahjojen, tuoksujen ja herkkuruokien aiheuttaman iloon, kuten he joulun henkeä kuvailivat.

Paljon on heitäkin, joille joulu on ”pöh, humpuukia”. Äreän kitupiikin Ebenezer Scroogen puuskahduksesta Charles Dickensin Joulukertomuksessa on tullut joulunviettoa karttavien yleinen tokaisu etenkin anglosaksisessa maailmassa.

Joulun hengen tarkan paikan löytyminen aivoista oli tärkeä ensiaskel pöh, humpuukia -syndroomasta kärsivien auttamiseksi, tutkijat tuumivat tuloksistaan epäilemättä kieli poskessa.

Vakavammin sanottuna tutkijat halusivat selvittää, miten kulttuuriperinteet näkyvät ihmisten aivoissa. Avuksi otettiin fMRI, aivojen funktionaalinen eli toiminnallinen magneettikuvaus..." jne.    (lue koko artikkeli yo. nettiosoitteesta).

Joulu lähestyy

Odottaako joulua?

Television itsenäisyyspäivän juhlallisuudet meni ohi silmieni. Nukahdin jo klo18 ennen kuin presidentinlinnan kättelyt alkoivat. Olishan tietysti ollut kiva nähdä hyvinpukeutuneita ihmisiä kättelemässä presidenttiämme. No, onhan noita kättelyitä nähty vuosien mittaan ja tanssin alkuakin presidentinlinnassa. Ja sitäpaitsi Hesarin Digiversiossa on kuvia puvuista, joita voin ihailla.

Alkaa joulun odottelu. Huokaan pitkään. Mitenhän saisi joulumielen? Mitä voisi toivoa jouluksi? Miten luoda miehelleni ja itselleni mukava joulu? En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin.

Lapsille kerrotaan, että tontut kurkkivat ikkunoista. Siitä ollaan monta eri mieltä, onko lapsille hyvä kertoa moista satua. Toiset ovat sitä mieltä, että se on hyvä keino saada lapset käyttäytymään kiltisti. Toisten mielestä moinen pelottelu on turhaa.

Itse olin lapsena liiankin kiltti ja vanhempien toivomusten mukaan toimiva. Kiltteys meni ihan äärimmäisyyksiin eikä mielestäni ole oikein tervettä, jos lapsella ei ole omaa tahtoa vaan hän yrittää olla kaikin voimin vanhempiensa mieleinen, niin että menettää oman minuutensa. Ei ole tervettä se, ettei uskalla sanoa omaa mmielipidettään ja sopeutuu vanhempien kaikkiin oikkuihin.

Meillä mieheni kanssa tulee varmaan olemaan rauhallinen joulu. Varmaan seuraamme televisio-ohjelmia ja syömme hyvin. Emme ole kutsuneet ketään kyläilemään luonamme. Saa sitten nähdä, eksyykö kukaan luoksemme joulun aikaan.

Meidän molempien (Mörrimöykyn ja minun) vanhemmat ovat jo poisnukkuneet, joten vierailua heidän luokseenkaan ei tule niinkuin aiempina vuosina.

Mörrimöykyn aikuisilla lapsilla on omat perheensä kaukana meistä. Ei jouluna viitsi matkustaa satoja kilometrejä heitä katsomaan. Heillä on omat joulumenonsa, tuskin he kaipaavat vanhuksia hidastamaan joulutouhujaan.

Joulussa ei ole enää sellaista taikaa kuin oli lapsena. En erityisemmin odota joulua. Lahjojen saamisessakaan ei ole sellaista hohtoa kuin lapsena. Lahjojen antamminenkin jää vähiin. On niin pienet käyttövarat ettei niistä paljoa riitä jaettavaksi.

Mutta silti, onhan joulu erityistä aikaa vuodesta. Yritämme tehdä siitä mukavan toisillemme, ukkokultani Mörrimöykky ja minä. Ja kissamme saavat ison annoksen lohta, josta ne erityisesti nauttivat.

Jouluasetelma

Jouluasetelma 2019

Minäpä ostin joulukuusen ja laitoin sen jalustalle. 
Otin esille istuvan joupukin (sylissään lahjasäkki) sekä tonttuja ym. joulukoristeita. 
Tein niistä asetelman lattialle.

Taidan sittenkin asettaa tontutkin laatikon eteen lattialle jos keksin jotain muuta täytettä laatikon päälle esim. Hmmm - jouluvaloja vois laittaa seinälle laatikon päälle.

 Kissamme kävivät nuuhkimassa uusia esineitä lattialla, maistelivat kuusen oksia ja totesivat, ettei siitä ole syötäväksi.

Joulua odotellen

Tänä iltana otin joulukoristeet alas keittiön yläkomerosta ja ihmettelin, ettei siellä ollut kuin yksi valosarja, pieni tähti ja muutama muu seinäkoriste. Vasta aseteltuani joulukellokoristeen hyllyn päätyyn muistin että kellarin varastossa on pahvilaatikollinen joulukoristeita. Mitenköhän saan sen myllättyä kirjalaatikoiden alta? Luulen, että se on jäänyt alimmaiseksi pahvilaatikkopinojen alle.

Katselin kuviani joulu-tiedostosta ja löysin kuvia edellisten vuosien joulukoristeista, jotka ovat olleet pöydilläni.

Kynttiläsarja ja tonttukuvasarja

Joulupukki muorin kanssa ja punainen kynttilälasi ovatkin olleet esillä jo työhuoneeni hyllyllä viime joulusta asti, Mutta enkelit ja tonttu makuulla kissan kanssa ovat kai sitten siellä varaston laatikossa. Pitää huomenna mennä mylläämään varastoon. Tuon pari laatikollista kirjoja ylös olohuoneen hyllyilleni ja kaivan sen joulukoristelaatikon esille sieltä. Haluan kaikki joulukoristeet esille tänä jouluna. Viime jouluna ne olivat muuttolaatikoissa.

Viimejouluna ei ollut joulun tuntua. Meillä oli muutto 28.12.2018. Kaikki irtain tavara oli pinossa pahvilaatikoissa koko joulun. Itseasiassa jo lokakuussa -18 aloin pakata tavaroitamme. Hirveä homma. Koko kerrostalon väen oli muutettava pois, koska siihen taloon tehtiin täysremontti putkia, lattioita ja keittiön kaapistoja myöten.

Olisimme saaneet muuttaa takaisin  silloiseen asuntoomme viime kesänä 2019 ja vähän se houkuttikin päästä täysin remontoituun taloon. Mutta muutto on niin rasittava urakka, etten olisi sitä jaksanut.

Olohuoneemme uudessa asunnossamme vuodenvaihteessa 2018-2019

Olemme niin kotiutuneet nykyiseen asuntoomme, jonka taloyhtiö meille osoitti remontin ajaksi, että teimme vuokrasopimuksen toistaiseksi eli tulemme asumaan loppuikämme täällä  - toivottavasti.

Tämä on pari vuotta sitten remontoitu ja asunto on 4 neliömetriä isompi huoneisto kuin edellisessä talossa. Tämä on noin 4 km kauempana Kuopion keskustasta ja monta kymppiä halvempi kuin edellinessä talossa. Kiva, että pääsimme tänne asumaan ja yksi nariseva muori, joka valitti melusta ja musiikista, jota meiltä kuului vuodenvaihteessa ensimmäisinä päivänä muuton jälkeen iltamyöhään asti; tuo muori on kai muuttanut pois, koska häntä ei ole näkynyt eikä ole enää tullut valittamaan meidän huoneistosta tulevista äänistä.

Kiva päästä taas viettämään rauhallista joulua vihdoin vuoden 2017 joulun jälkeen. Ripustella jouluvaloja ja -koristeita. Opetella uudelleen soittamaan kosketinsoittimilla joululauluja, joita en oo soittanut sitten vuoden 2017 joulun jälkeen. Soitin on vielä paketissa keittiössämme. Pitääpä huomenna avata paketti ja ottaa nuotit esille. Onkohan soittotaito ruostunut kokonaan?

Marraskuussa kirkasvalon loisteessa

Tänä aamuna aikaisin istuuduin syömään muroja ja juomaan kahvia kirkasvalon loisteessa. Toivon, ettei kaamosmasennus valtaa mieltäni niinkuin useana vuonna marraskuussa on tapahtunut.

Olo on tänä aamuna kyllä ihan pirteä ja olen hyvillä mielin. Mitkään murheet ei vaivaa ja tuntuu mukavalta. Mitä nyt selkälihakset muistuttavat kerran tunnissa, että paras liikkua välillä siis ainakin nousta seisomaan ja kävellä vaikka keittiön ja toimistoni väliä niin ettei mene istumiseksi koko aamu.

Kissat mokomat herättivät taas turhan aikaisin eikä nyt enää klo 6.20 nukuta. Tänään on käytävä apteekissa ostamassa loppumaisillaan olevia mielialalääkkeitä. Niitä ei nyt passaa unohtaa ettei todellakin mieleen iske masennus tai ahdistus tai ne molemmat. Nuo ovat kuin ikävä peikko kurkistelemassa mieleni nurkilla. Turhaan minä pelkään mieleni masentumista. Lääkitys on kohdillaan ja jo kaksi syksyä on mennyt ilman mielialan laskua.

Odotan jo joulua. Ostin koristejoulupukin, joka istuu puutuolilla. Mietin, panisinko sen jo esille. Enpä taida vielä laittaa. Pienen joulukuusen haluaisin pystyttää olohuoneeseen ja sen juurelle sijoittaisin tuon koristejoulupukin. Ajattelin ostaa koristetonttujakin, mutta on tärkeämpiäkin rahareikiä.

Kiva, kun on satanut lunta ja maisema on "valaistunut", ei ole niin pimeää kuin oli aiemmin syksyllä. Ulkoileminen on jäänyt vähiin. Pitäisi pakottaa itsensä kävelylle joka päivä. Harmi kyllä, että tuonne pakkaseen ja tuuleen ei tee mieli lähteä.

Rauhallista joulua!

Rauhallista Joulua teille kaikille,

hyvät lukijani!

Tapaninpäivänä

Jouluaatto meni meillä ilman suurempia juhlallisuuksia. Söimme hyvin. Vietimme koti-iltaa katsellen televisiota. Jo aaton aattona, perjantaina, kävimme saunassa, koska silloin oli meidän saunavuoro. Päätimme olla lahjomatta toisiamme tänä jouluna. Vain kissamme saivat "lahjana" ison kimpaleen lohta, jota ne söivät halukkaasti. JOULU ON MILTEI OHI. Tämä tapaninpäivä kuluu yhtä hiljaisesti kuin jouluaatto ja joulupäivä. 

Olen ihaillut joulukortteja, joita tuli iso pino.

Joulupukkikortteja tuli eniten.

Tonttukorttejakin tuli muutama.

Ja sitten tuli pari joulutervehdystä, joissa oli kynttilöitä ja lahjapaketteja.

Ja pari joulunlapsikorttia, joissa Jeesus, Maria ja Joosef.

Olen ilahtunut joulukorteista. Niitä oli kiva saada niin monta.

Joulu lähestyy

Joulu lähestyy. Lapsille kerrotaan, että tontut kurkkivat ikkunoista. Siitä ollaan monta eri mieltä, onko lapsille hyvä kertoa moista satua. Toiset ovat sitä mieltä, että se on hyvä keino saada lapset käyttäytymään kiltisti. Toisten mielestä moinen pelottelu on turhaa.

Itse olin lapsena liiankin kiltti ja vanhempieni toivomusten mukaan toimiva. Ei sekään ole oikein tervettä, ettei uskalla sanoa omaa mielipidettään ja sopeutuu vanhempien kaikkiin oikkuihin.

Meillä tulee varmaan olemaan rauhallinen joulu. Istumme iltaa ukkokultani kanssa ja katselemme lahjoja, joita toisillemme olemme ostaneet. Varmaan seuraamme televisio-ohjelmia ja syömme hyvin. Emme ole kutsuneet ketään kyläilemään luonamme. Saa sitten nähdä eksyykö kukaan luoksemme joulun pyhinä.

Meidän molempien, ukkokultani ja minun vanhemmat ovat jo poisnukkuneet, joten emme vieraile edes heidän luonaan enää. Ukkokullan aikuisilla lapsilla on omat perheet  kaukana meistä. Ei jouluna viitsi matkustella satoja kilometrejä heitä katsomaan. Heillä on omat joulumenonsa, tuskin he kaipaavat vanhuksia hidastamaan jouluriemujaan.

Joulussa ei ole enää sellaista taikaa kuin oli lapsena. En erityisemmin odota joulua. Lahjojen saamisessakaan ei ole sellaista hohtoa kuin oli lapsena. Lahjojen antaminen jää vähiin.

Mutta silti, onhan joulu erityinen aika vuodesta. Yritämme tehdä siitä mukavan toisillemme, ukkokultani ja minä. Ja kissamme saavat ison annoksen lohta, josta ne erityisesti nauttivat.

Joulu on ohi

Niin meni tämän vuoden joulu. Tuli syötyä perinteiset lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot, graavi lohta ja kinkkuakin maistoin. Katselimme televisiosta elokuvia ja vietimme siis kotoista joulua, mieheni ja minä. Ihan kaksistaan. Oli "hyvä, lämmin, hellä mieli jokaisen". Kissatkin saivat lohta ja kehräsivät tyytyväisenä.

Hyvää joulua!

Tulihan sitä luntä jouluksi peräti 5 cm. Maisema ikkunassani on jouluisen talvinen. Kun sitä katselen joulumieli valtaa mielen.

Amarylliskin aukesi täyteen kukkaansa eilen, jouluaattona.

 Minä vietin mieheni kanssa rauhallisen jouluaaton. Kävimme saunomassa, söimme jouluaterian ja katselimme televisiosta tv1:n jouluista ohjelmaa.

Joulua odotellessa

Ihmiset puhuvat taas joulusta. He ostelevat atsaleoja, joulutähtiä ja hyasintteja koristamaan huoneitaan. Joulutontut kuulemma kiertelevät ikkunoiden takana ja seuraavat, ovatko lapset kilttinä.

On taas se vuodenaika, jolloin satu joulupukista ja tontuista elää täysillä. Markkinahumu kaupoissa yltyy ja jouluvalot loistavat kaupunkikuvassa. Koteihinkin viritellään jouluvaloja.

Onhan se jännää aikakin lapsista odottaa jouluaattoiltaa ja mahdollisesti saada toivomansa lahjat. Ehkä jokin kiukkupuuska laantuu, kun tonttutarina tulee mieleen ja usko herää joulupukin anteliaisuuteen kilteille lapsille. Vielä on melkein kaksi viikkoa sinniteltävä kiukuttelematta ja vanhempia  autellen.

Onhan se mukavaa luoda joulun tunnelmaa ympärilleen. Joulukuusi koristeineen, jouluvalot ja -kukat komistavat koteja - - - " ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen, oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen"

Joulupukki lukee lasten jouulahjatoiveita. Hänelle tulee hirmuinen kasa kirjeitä ja sähköpostiakin varmaan ihan mahdottoman paljon. Kunkahan hän selviää kaikkien viestien lukemisesta ennen joulua? Ja kuinka hän muistaa kaikki toiveet ja vie lahjat oikeaa osoitteeseen aattoiltana ja jouluaamuna?

Yhteydenpitoa

Marraskuu on jo pitkällä ja aika kuluu kiihtyvällä vauhdilla - vai oliskohan sittenkin niin, että minä hidastun tässä vanhemmiten ja kaikki vain tuntuu minusta kulkevan ympärilläni kovempaa kuin aiemmin. Niin tai näin, olen luvattoman pitkään ollut hiljaa. Tosin mitään merkittävää ei nyt ole tapahtunut elämässäni niin että olis ollut tarvetta kirjoittaa - - -

Tavallista arkea siis vietetään. Isänpäiväkin meni ilman juhlallisuuksia. Mainoslehdet ovat jo painaneet joulukuvia ja esitelleet jouluvaloja yms. jouluun liittyvää. Ihan kuin väkisten tuoden silmille juhlan aikaa, joka on vietettävä, johon on valmistauduttava ja johon luodaan odotuksia. Joulua ei vaan voi ohittaa olankohautuksella.

Ostin jo joulukortteja ja etsin muistioitani, jossa ovat osoitteet niistäkin tuttavistani, joihin olen vähemmän ollut yhteyksissä viime aikoina. On kiva saada joulukortteja ja siksi ajattelin taas tänäkin vuonna lähettää kortit kaikille ystävilleni, tuttavilleni ja sukulaisilleni. Kun lähetän kortit ajoissa, on mahdollista, että useat innostuvat lähettämään kortin minullekin. Onhan se jonkinlaista yhteydenpitoa sekin! Kortit lähetettyäni jään odottamaan, kuinka moni vielä innostuu tällaisesta vuosisatojen takaisesta yhteydenpidosta.

Sairaskertomus

Oon ihan romuna. Selkää särkee, oikea jalka kipuilee, vasenta olkavartta jomottaa, sydän lyö epätahtiin. Olen stressaantunut, koska en ole vielä saanut kämppäämme järjestykseen.

 Kulkuväylä huoneesta toiseen on sentään selvä. Mutta pussukoita ja laatikoita on siellä täällä vielä. En tiedä, uskallanko panna loput äidin vaatteet (joita ajattelin jonkun voivan käyttää) pesu-koneeseemme pyörimään. Niissä on outo haju, jota epäilen homeeksi.

 Pesukone olisi huollettava ja palovaroitin testattava, onko sen patterit kunnossa. Paljon muutakin tehtävää pyörii mielessäni. Mutta joulun takia en aio enempää stressata itseäni. Otin esille pöydällemme joulukoristeita. Levitin punaisen liinan laatikoston päälle. Olen poltellut lämpökynntilöitä tulivuori-kynttilänalustalla. Torttutaikinalevyt panin pakkaseen. Ajattelin ensin heittää ne biojateastiaan... Olen siirrellyt huonekaluja mm. kääntänyt yhden pöydän parempaan asentoon. En ala kertoa, miten monimutkainen toimitus se oli. . .

Stressivatsani huutaa apua. En muistanut mainita siitä lääkärille tänään hänen luonaan käydessäni. Selkäni tutkittiin ja röntgenkuvattiin. Lääkäri sanoi, että seuraavan kerran, jos tulee sydänoireita, pitää mennä heti päivystykseen. Viimeksi sydänkivut kestivät 1½ tuntia, ennenkuin hiipuivat pois.

Sanoin ukkokullalleni, että annettaisko joulun mennä ohi - - - (tarkoitin: tekemättä siitä suurempaa numeroa. Ei joulukuusta, ei valoja parvekkeelle ja ikkunaan. Surullista! En jaksa luoda joulua meille. Äidin kuolema painaa mieltä. Menen peiton alle ja nukun huomisen päivän.

s

Humpuukia

Odotin joulua koko joulukuun ja jouluaatto meni ihanan flown pyörteissä.

Kerron vain lyhyesti, että joulupäivä toi tietoisuuteeni ajatuksia, joita en ole tarkemmin ennen miettinyt. Ajatusmyllyni jauhoi huolta, pettymystä, joulun sanomaa, ihmisen viheliäisyyttä, pelkoa.

Joulupäivänä ajattelin synkästi, että JOULU ON HUMPUUKIA.

Nyt Tapaninpäivänä on pimeää, märkää, liukasta ja olen masentunut.

Toivottavasti sinulla oli iloisempi joulu.

Oho, aika valuu käsistäni

Joko se joulu meni? On vähän sellainen olo, ettei se tullutkaan. Johtunee siitä, etten hössöttänyt joulukoristeiden kanssa, en pystyttänyt joulukuusta ja koristanut sitä. Muovinen joulukuusemme pysyi paketissaan kellarikomerossa. Mieheni kyllä kysyi minulta, haetaanko se sieltä. Sanoin vain, etten ole sillä tuulella, että koristelisin sitä. Miksi minä, kun ei hänkään ... Joulukukan (amaryllis) ostin, mutta se ei ole avautunut kunnolla eikä kasvanut juuri ollenkaan. Kukat ovat pienet ja supussa. Ihan kuin tämä meidän "joulu", jota emme valmistelleet, muutoin kuin syömällä perinteisesti laatikoita: porkkana-, lanttu- ja imellettyä perunalaatikkoa karjalanpaistin ja kinkun kera. Graavilohta ja rosolliakin oli jouluaterioiden menuussa.

Amaarylliksen ensin (vähän) avautunut nuppu, jota kissamme nuuhkii, on jo kuivunut - ennenkuin kunnolla avautuikaan. Kukalle olisi kenteis pitänyt antaa enemmän vettä. Vähän olen lirauttanut vettä sen juurelle - kahdesti 1½ viikossa. Sillä edellisvuotiset amaryllikseni ovat tulleet toimeen, mutta ei tämä. Olen vähän pettynyt kukkaan - ja jouluun, jota ei tullutkaan.

Ennen joulua kävin kirkossa kuuntelemassa ja laulamassa Kauneimpia Joululauluja. Siellä virisi jouluntuntu. Muttei se säilynyt mielessäni kuin hetken. NOo, mitäpä tuota jäädä haikailemaan. Ehkä ensi vuoden joulu tuo joulumielen ja .tunnun. Tämä joulu valui käsistä, kuten tämä vuosikin... En ole saanut aikaan mitään merkittävää. Ei ole oikein mitään tapahtumaakaan, joka olisi erityisesti jäänyt mieleeni tältä vuodelta. Oliko tämä yksi niistä turhista vuosista, jolloin en elänyt - vaan vain OLIN? Onhan se jotain OLLA OLEMASSA. Mutta enemmän elämältä toivoisin saavani ...

Joulun jälkeen tulevaisuutta kohti

Kuusimetsä, aamupäivän sininen hämärä, mökin ikkunan maisema lumosi minut jouluna. Äidin jutustelu ja veljeni lasten kiljahdukset havahduttivat minut unelmistani ja muistoistani tämänvuotiseen joulupäivään. Jouluaattoillan tapahtumista jäi iloinen mieli ja positiivinen tunnelma mieleeni. Lapset saivat mieluisia lahjoja. Aikuiset hymyilivät ja myhäilivät lapsia seuratessaan. Digikuviksi ja videolle tallentui hämäriä otoksia kynttilöiden ja jouluvalojen loisteesta ja lasten touhuista lahjojen kimpussa.

Turhaan jännitin, miten jaksan sukulaisteni joukossa kolme päivää. Kaikki meni hyvin. Söimme jouluateriat hyvällä ruokahalulla. Mutustelimme suklaata yltäkyllin. Nyt on siirryttävä kevyelle linjalle ja aloitettava uusi elämäntapa ennätyspainoisena. Viimeisiä suklaapaloja mutustellen tässä yritän tsempata itseäni aloittamaan jokapäiväisen liikunnan ja kevyemmän ruoan valmistuksen. Eineksiä pitää tarkkailla, mitkä niistä sopii laihduttajalle. Ehkä Keventäjissä on vinkkejä...Suklaa on jätettävä varmaan kokonaan - tai vähennettävä minimiin - patukka viikossa ...

Vuoden lyhyimmät päivät on takana ja edessä valoisa tulevaisuus. Kesää odotellessa vielä palellaan pakkasessa monta päivää, mutta uskon, että tästä vielä elämä paranee.

Tyhjäkäyntiä ja teatteria

Olen pitänyt tätä blogia jo reilun kaksi kuukautta, mutta miten minusta tuntuu, etten ole sanonut vielä oikeastaan mitään. Sisälleni patoutunut suma ajatuksia etsii uomaansa purkautua esiin, vaan eipä taida tänäänkään olla se päivä, jolloin padot aukeavat ja kirjoitus sujuisi mietiskelemättä, miten ilmaista asioita.

Sellaisiakin aikoja on ollut, jolloin tekstiä ei ole tarvinnut sen kummemmin miettiä, vaan se on soljunut kuin kevätpuro uomassaan kohisten ja kuohuten...

Eilinen teatterissakäynti on pitänyt minua hilpeänä koko tämän päivän. Näytelmää katsoessani nauroin ääneen moneen kertaan. Sitä ei ole tapahtunut miesmuistiin. Olen ollut aikalailla hymytön eikä juuri mikään ole naurattanut. Taidan olla paranemassa tai ehkä komedian näyttelijät ovat erityisen hyviä ja näytelmän ohjaus laatuluokkaa. En osaa vertailla, koska käymme niin harvoin teatterissa. Ei ole vertailukohteita. En muistakkaan, milloin viimeksi kävin teatterissa.

Avioliittomme alkuaikoina kävimme aika usein katsomassa näytelmiä ja elokuvia. Lapsia meillä ei ole, joten lasten takia käynnit eivät ole harvenneet, vaan aikaa myöten kulttuuriharrastuksemme ovat jääneet vähemmälle ja loppuivat tyystin, kun molemmilla todettiin depressio. Hyvä, että pitkän ajan kuluttua nyt saimme takaisin tuon kulttuurinharrastamisen. Pää on auki. Tosin emme ole vielä seuraavia lippuja tilanneet teatterista, elokuvista tai musiikkikeskuksesta. Mutta olemme sentään joulun ihmisten ilmoilla. Monien yksinäisten kahdestaan hissukseen vietettyjen joulujen jälkeen on kivaa vaihtelua viettää hotellijoulu. En juurikaan tunne jouluahdistusta. Odotan mielenkiinnolla, miten sopeudumme hotellielämään ja kuinka pystymme nauttimaan valmiista aterioista ja ohjelmasta, mitä meille tarjotaan.