torstai 11. helmikuuta 2021

Pakkasella

 On ollut hyytävän kylmää ulkona. Ei tehnyt mieli lähteä apteekkiasioille kaupungille, koska olis joutunut kävelemään pakkasessa linja-autopysäkille ja pienen matkan kaupungillakin. 

Koivut ovat tosi kauniita lumihuurteessa. Aurinkokin pilkahti esiin vähäksi aikaa puolilta päivin. On ollut pilvistä jo turhan kauan. 

Maikkarin ohjelmassa Viiden jälkeen on ohjelmaa kissoista. Pitää kiirehtiä televisiion ääreen.

tiistai 9. helmikuuta 2021

Nyt mie avaudun vähän

 Muutamat ystäväni jo tietävätkin henkilön (minut) nimimerkin Bamiella takana. Ja tulevan ystävänpäivän kunniaksi ajattelin avautua koko yleisölleni ainakin sen verran, että näette kuvasta suurinpiirtein miun kasvot. Kuva tosin on jo muutaman vuoden vanha ja olen antanut hiusteni kasvaa niin että ne ylittävät jo hartialinjan. Kunhan saan jonkinmoisen edustavan tämänpäiväisen kuvan tuon sen sitten tänne. Toivottavasti mitään häiriöitä ei ilmaannu tästä tunnistautumisesta. 

Koska monet tuttuni ovat jo omakuvineen netissä niin uskaltaudun nyt siis minäkin.




maanantai 14. joulukuuta 2020

Uudet kissanpennut

 Meille tuotiin kaksi 3½ kk ikäistä kissanpentua. On ollut ilahduttavaa nähdä, että kissavanhuksemmekin on piristynyt silminnähden. Pennut leikkivät noin tunnin ja nukkuvat sitten noin 4 tuntia. Sitten taas alkaa lelujen heittely, toisten kisojen takaa-ajo ym. hyppely. Ruoka maistuu ja hotkaistaan pikimmiten, maitoa litkitään mahan täydeltä ja taas leikkiminen jatkuu. Ihania olentoja nuo kissanpennut!




lauantai 30. toukokuuta 2020

Ikävää

ÄHH! - - -että on kiusallista ja ikävää, kun nettikaveri ryöpyttää minua ja lukee väärin (=vääristelee)
viestieni sanomia, joita olen lähettänyt hänelle. Ajattelin jo lopettaa vastaamiseni hänen viesteihensä, antaa hänelle porttikiellon - - tai mitähän tekis? Tähän asti on ollut mielenkiintoista lukea, millaisena hän minut näkee. Emme ole koskaan tavanneet ja kuitenkin hän luulee tuntevansa minut läpikotaisin.

Mutta koska viestit vain pahenevat kerta kerralta, on minun jotain tehtävä. Ei kukaan kestä loputtomiin kiroilua ja kieroilua. Olen kuin pieksetty, selkäsärkyinen hermokimppu hänen takiaan. Mikä ensi avuksi kipuun ja mielipahaan?


sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Ihanat kissamme

(klikkaa kuvia suuremmaksi)

Minä niin haluaisin oranssin tai/ja harmaan, mustaraitaisen kissan mustavalkoisen kissamme Spotin seuraksi. Spot (=Täplä) on vilkas ja hellyydenkipeä kissa. Jos se ei saa kerran päivässä silittelytuokiota, se alkaa vaeltamaan ympäri kotiamme ja lopulta pyörii jaloissamme, kun kävelemme huoneesta toiseen. Tai sitten se hyppää viereen, kun istumme sohvalla. Jos makaan vuoteellani, se hyppää mahani päälle kehräämään. Spot ihan selvästi kaipaa leikkikavereitaan, jotka ovat jo kissojen taivaassa.




Tässä kissojen taivaaseen mennyt ihana kaverimme.




Timi-kissamme jätti meidän perheemme muutama kuukausi sitten. Se sairastui ja lähetettiin kissojen taivaaseen. Jäin kaipaamaan sitä. Suruni on vieläkin suunnaton. Emme saa Timiä takaisin kissojen taivaasta. Mutta jos löytyisi samanlainen nuori kissa Timin tilalle, rakastaisin sitä varmasti yhtä paljon kuin Timiä.

Olen henkeen ja vereen asti kissaihminen. Minulla on ollut kissoja miltei koko elämäni ajan. Ensimmäisen harmaan, mustaraitaisen, valkokauluksisen kissanpennun hain 7-vuotiaana mummolastani. Eetu eli kanssamme 12 vuotta. Eetu oli kaunis ja vilkas kissa rodultaan Eurooppalainen lyhytkarvakissa. Tosin sitä ei rekisteröity. Mutta se oli aikalailla Timin näköinen.

Parhaimmillaan minulla oli 5 kissaa. Alla olevassa kuvassa niistä neljä.


Rennosti päiväunilla.

Kiertelimme kissojemme kanssa monta vuotta kissanäyttelyissä ja saimme montakymmentä sertifikaattia ja monenvärisiä nauhoja, jopa kunniamainintoja.

Nyttemmin emme enää kiertele näyttelyissä. Ikä alkaa painaa enkä jaksaisi matkustaa kaupugista ja maasta toiseen, oleskella näyttelyalueella viikkonloppua ja tapailla näyttelyä katsomaan tulleita ihmisiä. Minulle riittää, kun saan silitellä kissaani/kissojani kotona ja katsella kuvia manalle menneistä kissoistamme. Tosin kiva harrastus tuo kissanäyttelyissä kierteleminen olisi. Mutta matkustamisesta en tykkää. Kissojen kanssa se on aika työlästä. Jos olisi oma auto ja kuski ,niin ehkä sitten.

lauantai 16. toukokuuta 2020

Ikääntymisen riemua ja surua

Viime tammikuussa suunnittelin mielessäni, että kutsun muutaman ystävän viettämään kanssani synttäreitäni, mutta syntymäpäiväni meni jo ohi. Minä unohdin, että sellainen päiväkin on olemassa. Harvinaista! Yleensä saan syntymäpäivän onnittelukortteja ja ne muistuttavat tuosta asiasta, siis että olen ikääntynyt taas vuoden viime synttärijuhlista. Aina siihen asti, kunnes täytin kuusikymppiset ikääntyminen on ollut kiva asia. Mutta jo pidempään olen surrut, että voi, voi kun tuota ikää kertyy.

Ikääntymisen surun takana on pelko, että tästä heikkenen ja liikuntakyky huonontuu, elämänpiirini kapeutuu ja ehkä tulee monia vanhuuden vaivoja. Mm. KYSin sisätautiosastolla kuntohoitajana työskennellessäni näin monia vanhuksia, jotka olivat kovin avuttomassa tilassa, sairaita ja huonosti liikkuvia, peloissaan ja suruissaan omasta tilastaan. En voinut vuotta pidempään katsella ja autella näitä potilaita kävelemään edes wc:hen asti ja takaisin. Jäin kokonaan pois kuntohoitajan töistä ja siirryin toimistotöihin. Niitä ei sitten riittänyt kauankaan minulle kouluttamattomalle toimistovirkailijalle, koska tietenkin työnantaja otti koulutetun työntekijän tilalleni, kun pätkätyösopimukseni umpeutui. Masennuin ja alkoi pitkä sairasteluputki.

Onneksi siitä kaikesta olen selviytynyt suht-terveiden kirjoihin, mutta miten kääntää ikääntyminen riemulliseksi eikä suru-uutiseksi mielessäni?

perjantai 15. toukokuuta 2020

Ostohaluja

Tänään katselin Cellbesin ja Selectin postimyyntiluetteloja. Cellbesillä on mukavan näköisiä mekkoja myynnissä. Puntaroin, josko ostaisin mekon. Missähän minä sitä pitäisin. Kotona pidän mieluummin pitkät housut säärien suojana. Mekossa olisi helteellä toki vilpoisampaa, mutta tuleeko niitä helteitä tänä kesänä? Tietysti jossakin juhlatilaisuudessa tai kirkossa olisi varmaan hienompaa esiintyä mekossa kuin pitkiksissä. Mutta pitkikset kauniin tunikan kanssa olis varmaan yhtä hyvä asu juhlatilaisuudessakin.

Selectin luettelosta tilasin sinisen vedettävän ostoskassin ja tyylikkään, pienen lasipöydän, jossa on katseen vangitseva kohokuvioinen riikinkukkoaiheinen lasilevy. Kovasti olisin halunnut tilata myös aurinkokennolla toimivan lyhdyn parvekkeelleni, mutta tämän kuukauden tulot eivät antaneet myöten tälle ostokselle. Katselin ja ihailin pitkään kaunista helmirannekoruakin ja kukkakuvioisia legginsejä. Olisipa rikkaampi ja siis tulot suuremmat niin saisi kaikkea mitä ikinä haluaa...

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Tänään olin ahkarana

Sain uuden kirjahyllykön ja sijoitin hyllyille pahvilaatikoissa lojuneita kirjojani. Jo muutama kumarrus pahvilaatikkoon ja ojentautuminen hyllyä kohti sai selkäni kipuilemaan. Oli levättävä vajaan puolituntisen työskentelyn jälkeen ja selällään maaten kipu aina hävisi. Hitaasti työ eteni ja sain kuin sainkin jotain aikaseksi tänään keskiviikkona. Hyvä minä!

Viikot vierivät niin nopeasti etten pysy laskuissa mukana. Hyvä kun pari kolme kertaa kuussa saan aikaseksi kirjoitella tänne blogiini. Monet ovat kyllästyneet ja lopettaneet seuraamisen. Kiva, kun te uusimmat lukijani jätätte "puumerkkejä" tänne.

Itsekin seuraan enää vain vajaata 10 blogia. Aikaisemmin tuli luettua enemmän. Nykyään tulee löhöttyä television äärellä enimmäkseen. Vain ruokakauppa-asioilla tulee ulkoiltua. Olisi liikuttava enemmän, ettei aivan kangistuisi.

Hyvää vointia ja iloista mieltä teille lukijani!
tv. Bamiella


tiistai 5. toukokuuta 2020

Vapun jälkeen

Tämänvuotinen vappu oli ja meni ihan arkipäivien tapaan tänä koronavirusaikana. Löhösin sohvalla ja katselin televisiota.

Suunnittelin koota palapelikirjahyllyn, jonka ostin ja sain halvalla. Mutta sillä on niin paljon erilaisia muttereita ja ruuveja, etten jaksanut ruveta selvittämään ohjelappusesta, miten ne liitetään ja minne. Joten haaveeksi jäi, että koronakauhu laantuu ja ystäväni uskaltaa tulla luokseni auttelemaan hyllykön kokoamisessa. Olin ollut uskossa, että saan valmiin hyllykön, mutta ei: tuli kolmepakettia levyjä ja kolme pussillista ruuveja, muttereita ym, sälää.

Melkein joka päivä vapun jälkeen olen suunnitellut meneväni ulos auringonpaisteeseen kävelemään, mutta en ole saanut itseäni liikkeelle. Hirveä saamattomuudenpuuska on vallannut mieleni.


tiistai 28. huhtikuuta 2020

Vappua odotellessa

Pitkäperjantai, lankalauantai ja pääsiäinenkin menivät muistoja jättämättä. Ei, en juopotellut. Katselin vain koronauutisia televisiosta ja löhösin sohvalla. 

Nyt sitten odotellaan virtuaalivapunviettoa television äärellä. Kaikkien aikojen etävappua juhlitaan kotona virtuaalitodellisuudessa. No eipä se paljoa muuta mun vappujenviettotraditiota. Television äärellä olen ennenkin vappua viettänyt - munkkeja mutustellen ja simaa siemaisten. Tulevana vappuna saatan seurata vapputapahtumia myös läppärillä netistä.