Vappu

Huomenna se sitten on. VAPPU.

Vappu on vuosittain ensimmäinen päivä toukokuuta vietettävä kansainvälinen juhlapäivä ja monissa maissa vapaapäivä. Suomessa vapunpäivää aattopäivineen vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä. Vappu on saanut nimensä pyhästä Valpurista, jonka muistopäivä on 1.5.

Simaa ja tippaleipiä nautitaan vappuna paljon.

Minä en taida mieheni kanssa juhlia vappua muutoin kuin simalaseja nostellen.

Turuille ja toreille ei tee mieli lähteä.

Ylioppilaslakkinikin olen jo vuosia sitten myynyt pois,

koska se oli kovin tiukka eli siis pieni.

Aikoinaan kun olin ostamassa ylioppilaslakkia omaa kokoani ei ollut saatavilla, 

joten oli ostettava lakki joka jotenkin pysyy edes päälaella.

Antaapa muiden marssia kaduilla ja kuunnella puheita toreilla.

Jos televisiosta näytetään näitä marsseja ja puheita niin sieltä saatan niitä seurata.

Juhlat on juhlittu

NO NIIN, nyt on juhlittu miehen syntymäpäivät, mieheni aikuisten lasten syntymäpäivät ja Ystävänpäivä. Voi olla rauhassa ja viettää tavallista arkea aina pääsiäiseen asti. Sen jälkeen olis minun synttärit, jotka itseasiassa unohtaisin jos voisin. Ehkä unohtaminen onnistuu, kun en mainitse siitä mitään miehelleni. En tiedä sitten ystävistäni, kuinka he sen muistavat. Mutta nyt voi huoahtaa ja unohtaa kakut, kukat ja onnittelukortit joksikin aikaa.

Minä en ole oikein juhlijatyyppiä. En nauti esilläolosta enkä kakkukahveista ja paremmissa vaatteissa esiintymisestä. Olen niin tottunut harmaisiin farkkuihini ja villatakkiin, joissa vietän arkipäivät. Juhlapuserot ja bleiserit, hameet ja puvut ahdistavat. Olo ei ole kotoinen juhlatamineissa. En tykkää.

Jotenkin vuosijuhlien siis syntymäpäivien viettäminen on alkanut tympiä. Aina samat kommervenkit. Keksisköhän jotain uutta ja räväkkää omille synttäreille, jotain aivan poikkeuksellista, muuta kuin kakkukahveita - - - Mitähän se vois olla? En tiedä.

Jotenkin tulen surullisemmaksi vuosi vuodelta synttäreitteni lähestyessä. Ne kun muistuttavat että taas on tullut vuosi lisää mittariin. Vanhuuseläkeikä lähestyy. Mahdolliset vanhuudenvaivat saattavat tulla rasittamaan elämää. Olen jo huomannut hidastuneeni. Ajatukset ja toimintani ei ole enää niin säpäkkää kuin nuorena. Vanhuus ei tule yksin. Muutoksia on odotettavissa mm. ulkonäkööni. On vaikea hyväksyä ajatus, että olen jo iäkäs nainen. Sisimmässäni koen itseni usein ihan nuoreksi tytöksi vielä  - ja hätkähdän peilikuvaani.

Liimasimme palapeilin olohuoneen ja eteisen väliselle seinälle. Siitä tulee kuljettua ohi monta kertaa päivässä. Näen siis itseni usein siitä eikä enää pääse unohtumaan, miltä näytän. Ikääntynyt nainen.  HUOKAUS! On se uskottava, etten ole enää mikään nuorikko.

Hyvää juhannusta !

Iloista juhannuksen aikaa !

Kaunis usva hiljaa järvelle katoaa.
Aurinko kultaa koivuhaan
ja laine lyö rantaan rauhaisaan.

Käen kukunta jo viimein vaimenee,
uinuu lapsi tuoksussa ruusujen.

On hetki aikaa olla hiljaa.
Soi tuulessa viesti kesäinen:
Nyt on aika juhannuksen.

* * *

Yhteisötaideterapiaa

Tänään oli yhteisötaideterapeuttini viimeinen tunti ja katselimme teoksia, joita olen tämän vajaan vuoden aikana maalannut hänen tunneillaan. Juttelimme maalauksista ja annoin palautetta tunneista.

Hän kysyi sitten, mistä maalauksesta pidän eniten, mikä on sitä ominta minua ja valitsin tuon yllä olevan nopeasti maalatun luontokuvan, jonka hutaisin eräällä tunnilla vanhan Lapinmaasta kertovan viisun säestäessä työskentelyäni. . .

 Terapeutin tunnit ovat olleet minulle tosi merkityksellisiä ja odotettuja. Olen iloinen, että voin jatkaa näiden yksityistuntien jälkeen hänen ryhmässään vuoden loppuun.

Ihanaa hänen palautteessaan oli runo, jonka hän kirjoitti niistä sanoista, joita käytin palautteessani hänelle - niinkuin leikkaa liimaa periaatteella, minun sanojani järjestellen.


Alku tuli sopivasti,
    kiva kokeilla uutta,
        aina on ollut uutta.

   uusia värejä
        taidepäivä
ottaa värit esille ja ruveta maalaamaan
    - maalaamaan
          päivät pääksytysten

se on helppoa olemista
jaksaa ajatella tulevaisuutta
    eteenpäin
se on mahtava juttu

siinä se kasvaa
        siemen

mitä siitä tulee, mitä kasvaa
uusia värejä
    helppoa olemista

se on mahtava juttu


Keväällä olin aika masentunut ja mietin aika synkkiä ajatuksia. Siihen tuli tieto, että voin aloittaa työskentelyn yhteisötaideterapeutin kanssa. Ajattelin, että odotan ja katson, mitä tunnit hänen kanssaan tuovat elämääni. Siirsin surkeata itsemurhasuunnitelmaani parilla viikolla eteenpäin.

Kolmen taidetunnin päästä en enää muistanutkaan synkkiä ajatuksiani vaan aloin maalata ja odottaa syksyn tunteja. Kesä meni helteessä hikoillen ja nautiskellen aurinkoisista päivistä. "Se oli helppoa olemista. Mikään ei stressannut mieltä", kerroin terapeutille tänään.

Taidetunnit ovat antaneet minulle paljon aiheita ilmaista itseäni maalaten, mikä tuottaa voimavaroja arkisiin päiviin. Lupasin jatkaa taidetunteja itsekseni tai ehkä jonkun kaverini kanssa. Ainakin siinä ryhmässä, jota hän vetää vuoden loppuun asti, ajattelin ruveta käymään perjantaisin. Se olkoon viikkojeni taidepäivä.

Tämän maalasin kesällä 2014. Se ei mahtunut skannerini lasille, joten se on leikkautunut reunoistaan, mutta saahan tuosta jotain selvää. Se kuvaa mieleni maisemaa ja silloista tunnelmaani elämääni kohtaan. Aloitin maalata tätä paperia, jota olin pitänyt suttupaperina ja kokeillut värejä sille ja se oli aluksi vain värien sutaisuja. Kun maalasin lisää, muotoutuivat ihmiset, portaat, kirkko, puita ja muurahaisia. Mitähän tälle työlle antaisi nimeksi? Onko ehdotuksia?

Uusi puhelin

Niin ne vain kuukaudet menee enkä ole ehtinyt postaamaan tänne vielä mitään tässä kuussa. Kirjoitusinto on laantunut eikä tunnu olevan mitään sanottavaa. Elämäni on tasapaksua puuroa, arkipäiviä jonossa.

Jaa no eilen oli pientä juhlaa, kun sain ensimmäisen älypuhelimeni. On vain käytävä Soneran liikkeessä, jotta saan siihen SIM-kortin ja vanhan liittymäni toimimaan. Ja HAA, pääsen leikkimään uudella lelullani. Tai eihän se nyt mikään lelu ole vaan arvonsa tunteva Nokian Lumia 925. Kehuivat sitä netissä niin ostinpa sitten sen.

Aika kuluu

Syntymäpäiväni jälkeen olin viisi vuorokautta kylpylähotellissa äitini kanssa. Hän tarvitsee avustajan mm. ruokailutilanteissa, kun otetaan ruokaa tarjoilupöydältä. Hän kävelee rollaattorin kanssa eikä voi kantaa tarjotinta pöytään. Kaikkea muutakin pientä kuten esim. silmätippojen laittoon hän tarvitsee apua. Olin siis hänen avustajanaan tuetulla lomalla kylpylähotellissa. Se oli leppoisa viikko. Sain hoitoja mm. intialaisen päänhieronnan ja puhdistavan kasvohoidon. Päänhieronta auttoi jännityspäänsärkyyni, niin että sitä ei hieronnan jälkeen ole esiintynyt. Kävimme saunomassa. Minä kävin uimassa ja nautiskelemassa porekylvystä. Osallistuin vesivoimisteluun, kuntosaliharjoituksiin, luentoihin ja hemmotteluhoitoihin. Kävimme kävelyllä kylpylähotellin ympärillä. Viikosta jäi hyvä mieli. Ja vaikka söimme vatsamme täyteen herkullisia aterioita, painoni putosi 3 kiloa viikon aikana.



Muutakin touhua on tässä ollut, niin etten ole sitten jaksanut kirjoittaa blogia. Olen yrittänyt siistiä kirjastoa, jossa on myös tietokoneeni. Isot pinot naistenlehtiä, tietokonelehtiä ja Voi hyvin - ym. lääkärilehtiä on pinoittain kirjaston lattialla. Niille ei ole hyllytilaa. Olen yrittänyt lueskella niitä ja heittää pois paperinkeräykseen, muttei pinot ole vielä paljoakaan huvenneet.



Ystäväni muutti uuteen asuntoon. Yks iltapäivä meni siellä katsellessa, kahvitellessa ja keittiön hyllyä järjestellessä. Olin vähän ystävän apuna ja seurana. Harmittaa, kun en ollut oikein virkeimmilläni. Kylpylähotelliviikon jälkeen on pari viikkoa mennyt synttäreiltä jääneitä viinejä maistellen ja siis pikkuhiprakassa. En juonut viinejä humalaan asti, mutta silti kunto ei ollut kovin hyvä touhuamaan muutossa. Olen pahoillani, Ystävä. Minusta ei tainnut olla paljon apua muutossanne.