Aurinkoisiakin päiviä on tänä keväänä ollut, mutta useampi päivä on ollut pilvinen ja kolea. Kevät on myöhässä. Viime vuonna koivut olivat jo lehdessä tähän aikaan. Nyt ei täällä ole vielä tietoakaan edes hiirenkorvista.
Ei ole tehnyt mieli ulkoilemaan, koska mulla ei ole kunnon välikausitakkia. Paksussa toppatakissa tulee kuuma ja kesätakissa kylmä. Siispä olen kyhjöttänyt sisällä niinkuin kissammekin, jotka eivät ole parvekkeelle halunneet, kun olen oven avannut sinne. Vain nuuhkaisu ja käännös takaisin sisälle kynnyksellä.
On tullut seurattua facebook-kavereiden päivityksiä ja useita blogeja. Mitään erityistä niistä ei ole jäänyt mieleen. Pelottavaa! Joko muistisairaus etenee minussa. Se jos mikä vanhenemisessa askarruttaa minua. Nivelten kulumat ja kivut eivät niinkään huolestuta, mutta muistiani en haluaisi menettää, en edes päästää heikkenemään. Mutta minkäs sille voi jos Alsheimer tulee kylään.
No vielä muistan, että presidenttinä on Niinistö. Mauno Koivisto kuoli ja haudataan ensi viikolla helatorstaina. Halosen ja Kekkosen ajoista on aikaa. Paikan- ja ajantajuni on ennallaan. Tiedän, että on kevät, 17. toukokuuta. Elelen kotona mieheni ja kissojeni kanssa. HUH helpotus! En ole menettämässä muistiani. Olen kutakuinkin kunnossa ja vireä.
Kisammekin ovat kunnossa ja mieheni voi hyvin. Ei siis mitään hätää. Elämä on mallillaan. Voin olla tyytyväinen ja iloinen.
