En ymmärrä, miksi mieheni menee nukkumaan noin klo 18 aikaan joka ilta. Jään yksin viettämään iltaa - kissojemme kanssa tosin. Nekin kyllä rauhoittuvat nukkumaan, kunhan saavat ilta-aterian, jota ne rupeavat minulta naukumaan, kun näkevät mieheni menevät makuuhuoneen sängylle iltaisin.
Onneksi on tämä blogimaailma, johon olen kiintynyt. Illasta kuluu monta tuntia lueskellen tutuiksi tulleita blogeja ja myös uusia tuttavuuksia, joita löydän blogituttavieni blogilistoilta.
Marraskuu jo puolessa välissä. IHANAA, ettei masennus ole iskenyt mieleeni tänä syksynä. Vielä pitää jännittää tammikuun loppuun, ettei vaan kaamosmasennus synkennä mieltäni. No, luulen selättäväni ne tunteet. Olenhan jo niin monena syksynä ja alkutalvena opetellut elämään alakulon kanssa ja selättämään masentumisen. Liikunta ja maalaaminen auttavat minua parhaiten siinä. Ulkoilu tosin on aika haasteellista lumisohjoisilla jalkäkäytävillä ja hämärinä päivinä. Mutta voihan sitä voimistella sisällä - aina hengästyksiin asti. Kissojakin voi aktivoida heittelemällä niille leluja ja suklaapaperipalloja. Nekun näyttävät pyöristyvät liikaa - ja tahtovat vain makoilla vuoteellamme päivät pitkät. Varsinkin mustavalkoinen kissamme kyllä lähtee leikkimään mielellään leluillaan, kunhan niitä heittelen menemään.
Tilasin sellaisen hiirilelun, joka lähtee liikkeelle, kun sitä koskee. Kestää tosin pari kolme viikkoa ennenkuin se tulee jostain Kiinasta. Ei maksanut paljon, vain 2 euroa + postituskulut 4 euroa.
Tilasin myös itselleni - mekkoja ja koruja muutamalla eurolla/kpl. Postilakon takia niitä saa odotella perille ensi vuoteen asti. HARMI!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liikunta. Näytä kaikki tekstit
torstai 14. marraskuuta 2019
perjantai 11. marraskuuta 2011
Tonnikeijusta vedenneidoksi
Nuori, kaunis nainen ui ja sukeltelee vedessä kukkien seassa. Miten ihastuttava kuva löytyikään lehdestä, jonka nimeä en muista. Tavoittamaton unelma minäkuvaksi.
Ennätyspainoisesta, obeesista tädistä vedenneidoksi tai keijukaiseksi pyrkimiseni on varsin työlästä ja vaikeaa. Jos jalkani eivät toimisi, niin varmaan halajaisin innokkaasti ulos. Mutta kun nyt ei, kehtuuttaa, aurinkokin meni jo pilveen ja tuulee. Kohta aurinko laskee ja tulee pimeä. En pidä kävelystä. Aina löydän tekosyitä, miksi en lähde ulos kävelylle. On pakotettava itsensä liikkeelle edes joskus. Tietokoneelta pyrin nousemaan jaloilleni joka tunti ja venyttelen kylkiäni. Olen kerännyt voimisteluohjeita, joita voisi tehdä ilman apuvälineitä. Mutta parin viikon harjoittelun jälkeen minä vain unohdan ohjeet ja harjoittelun. Alan taas jotain toista ohjelmaa jonkin ajan kuluttua, mutta kyllästyn pian siihenkin. Huokaus. … että tämä ihminen on laiska - vai olisiko se päämäärättömyyttä, sinnikkyyden tai kunnianhimon puutetta.
Loppukesällä sain painostani pois 13 kiloa, mutta kilo on tullut takaisin. Jos en pian siirry takaisin kasvisvoittoiseen ravintoon, olen kohta taas ennätyspainossani. Ruoanlaitto ei ole intohimoni. Mielelläni istun valmiiseen pöytään. Mikrouunissa lämmitetyt valmisruoat ovat tulleet tutuiksi, kyllästyksiin asti.
perjantai 27. elokuuta 2010
Vaaka ja liikuntapäätös
Ostin Beurerin diagnoosivaa'an. Vaaka on varustettu innovatiivisella näytöllä, joka näyttää mittausarvot radiovälitteisesti jopa kahden metrin säteellä. Paino näytetään 100 gramman tarkkuudella. Vaa'assa on seuraavat diagnoositoiminnot, joita voi käyttää enimmillään 10 henkilöä.
* kehon painon mittaus
* kehon rasvaprosentin,
* nestepitoisuuden,
* lihaspitoisuuden
* luumassan sekä
* lepo- ja aktiviteettikulutuksen määritys.
Tallennustoiminnon ansiosta voi tarkastella kahden edellisen mittauksen arvoja.
Vaikka kihisen uteliaisuudesta tietää oman kehoni rasvaprosentti ymt. arvot, joita tuo vaaka mittaa, en ole rohjennut astua vaa'alle. Pelkään, että totuus on arvelujani kamalampi. Painoanikaan en ole voinut mitata pitkään aikaan, koska entinen vaakani näytöstä loppui lukemat. Sen vaa'an näyttöviisari teki yli kierroksen matkan punnitessani itseäni ja sitten vaaka valitti: "Error". Virhehän on siinä, että olen päästänyt painoni nousemaan lukemiin, joita vaakani ei voi mitata. No, uusi vaakani antaa n. 10 kg vielä lihota ennenkuin menee hajalle. Toivottavasti painoni ei tästä ennätyslukemasta nyt kuitenkaan enää nouse.
Minä nousen tietokoneeni ääreltä ja pyrin joka päivä voimistelemaan ja liikkumaan ainakin ½ tuntia. Alkusysäyksenä päätökselle menen kuntoutusmiskeskukseen viikoksi "lomalle" äitini kanssa. Äidille viikko on virikkeitä ihmisten ilmoilla poissa yksiönsä yksinäisyydestä. Minä aion käyttää hyväksi keskuksen kuntosalia ja uima-allasta. Näin alkakoon liikunnallinen syksyni.
* kehon painon mittaus
* kehon rasvaprosentin,
* nestepitoisuuden,
* lihaspitoisuuden
* luumassan sekä
* lepo- ja aktiviteettikulutuksen määritys.
Tallennustoiminnon ansiosta voi tarkastella kahden edellisen mittauksen arvoja.
Vaikka kihisen uteliaisuudesta tietää oman kehoni rasvaprosentti ymt. arvot, joita tuo vaaka mittaa, en ole rohjennut astua vaa'alle. Pelkään, että totuus on arvelujani kamalampi. Painoanikaan en ole voinut mitata pitkään aikaan, koska entinen vaakani näytöstä loppui lukemat. Sen vaa'an näyttöviisari teki yli kierroksen matkan punnitessani itseäni ja sitten vaaka valitti: "Error". Virhehän on siinä, että olen päästänyt painoni nousemaan lukemiin, joita vaakani ei voi mitata. No, uusi vaakani antaa n. 10 kg vielä lihota ennenkuin menee hajalle. Toivottavasti painoni ei tästä ennätyslukemasta nyt kuitenkaan enää nouse.
Minä nousen tietokoneeni ääreltä ja pyrin joka päivä voimistelemaan ja liikkumaan ainakin ½ tuntia. Alkusysäyksenä päätökselle menen kuntoutusmiskeskukseen viikoksi "lomalle" äitini kanssa. Äidille viikko on virikkeitä ihmisten ilmoilla poissa yksiönsä yksinäisyydestä. Minä aion käyttää hyväksi keskuksen kuntosalia ja uima-allasta. Näin alkakoon liikunnallinen syksyni.
tiistai 22. syyskuuta 2009
Kolme tasoa
Ajattelen elämääni kolmella tasolla. Pinta-taso on tämä arkinen elämä, johon kuuluvat erityisesti kissanpennut. Pentujen seuraaminen, niiden kanssa leikkiminen, paapominen ja hoitaminen. Mistään muusta en nyt ole osannut tässä kuussa kirjoittaakaan kuin kissanpennuistamme. Pinta- tasoon kuuluvat myös yhteydenpito ja kanssakäyminen puolison kanssa, arkiaskareet kodin hyväksi ja laihdutuspojektini, joka ei juurikaan edisty, koska en ole saanut itseäni liikkumaan tarpeeksi. Vain kevyen ohjelman käyn läpi kerran pari päivässä: niskahartialiikkeitä, olkavarsien pyöritystä, lantion liikkeitä, venytyksiä, lattialla maaten polven koukistusta ja ojentamista, vatsalihasliikkeitä ja venytyksiä. Ohjelma lähinnä pitää vartaloa vetreänä. Se ei ole kuntojumppaa eikä juurikaan kuluta kaloreita. Mutta etten aivan kangistuisi, on hyvä kun saan tehtyä edes tämän ohjelman päivittäin.
Toinen taso elämää on henkinen ja aistillinen elämä, joka on nyt aivan lamassa. Ajattelu ja tunteeni ovat jumissa. Mieheni kanssa sujuu vain pinnallinen keskustelu arkisista asioista ja arkiaskareet. Mihinkään aisteja hivelevään kanssakäymiseen en ole pystynyt. Tuntuu kuin en olisi seksuaalinen olento ollenkaan, vaan vain ihmisen kuori tai naamari. Masennuslääkkeet ovat lamanneet libidoni olemattomiin.
Olen aina pitänyt lukemisesta ja uusien asioiden ajattelemisesta. Lääketieteen uutiset, maailmankaikkeuden ihmeet ja varsinkin TIEDE-lehden artikkelit sekä yhteiskunnalliset ilmiöt ja elämänkatsomusasiat ovat kiinnostaneet minua aina. Minulle tulee Kotilääkäri, Voi hyvin lehti, Tiede-lehti ja Valitut Palat, joissa näitä asioita vähän käsitellään. Lisäksi olen tilannut DVD-sarjan Muinaiset Kulttuurit. DVD-sarjaa olen katsonut vasta pari kolme osaa. Niitä on yli 20. Innostukseni on lamassa. Vaikka ostin sarjan, en nyt olekaan sitä paljoa katsellut. Lukeminenkin on jäänyt vähiin viime aikoina. Lyhyesti sanottuna toinen taso elämääni on hakusessa, jumissa ja lamassa.
Kolmas taso elämääni on hengellinen taso, jolla olen elänyt tiiviimmin. Olen lukenut Raamattua ja löytänyt sieltä lohduttavia ja rohkaisevia tekstejä. Olen rukoillut paljon. Olen rukoillut ja pyytänyt elämää itselleni sekä suojelusta ja varjelusta lähipiirissäni eläville. Kaipaan ehyempää yhteyttä Jumalaan ja Hänen siunaustaan, rauhaansa ja yltäkylläistä elämää.
Toinen taso elämää on henkinen ja aistillinen elämä, joka on nyt aivan lamassa. Ajattelu ja tunteeni ovat jumissa. Mieheni kanssa sujuu vain pinnallinen keskustelu arkisista asioista ja arkiaskareet. Mihinkään aisteja hivelevään kanssakäymiseen en ole pystynyt. Tuntuu kuin en olisi seksuaalinen olento ollenkaan, vaan vain ihmisen kuori tai naamari. Masennuslääkkeet ovat lamanneet libidoni olemattomiin.
Olen aina pitänyt lukemisesta ja uusien asioiden ajattelemisesta. Lääketieteen uutiset, maailmankaikkeuden ihmeet ja varsinkin TIEDE-lehden artikkelit sekä yhteiskunnalliset ilmiöt ja elämänkatsomusasiat ovat kiinnostaneet minua aina. Minulle tulee Kotilääkäri, Voi hyvin lehti, Tiede-lehti ja Valitut Palat, joissa näitä asioita vähän käsitellään. Lisäksi olen tilannut DVD-sarjan Muinaiset Kulttuurit. DVD-sarjaa olen katsonut vasta pari kolme osaa. Niitä on yli 20. Innostukseni on lamassa. Vaikka ostin sarjan, en nyt olekaan sitä paljoa katsellut. Lukeminenkin on jäänyt vähiin viime aikoina. Lyhyesti sanottuna toinen taso elämääni on hakusessa, jumissa ja lamassa.
Kolmas taso elämääni on hengellinen taso, jolla olen elänyt tiiviimmin. Olen lukenut Raamattua ja löytänyt sieltä lohduttavia ja rohkaisevia tekstejä. Olen rukoillut paljon. Olen rukoillut ja pyytänyt elämää itselleni sekä suojelusta ja varjelusta lähipiirissäni eläville. Kaipaan ehyempää yhteyttä Jumalaan ja Hänen siunaustaan, rauhaansa ja yltäkylläistä elämää.
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Pikkutassujen töpsyttelyä
Herään pikkutassujen töpsyttelyyn. Timi ja Täplä ovat aloittaneet aamuleikit. He ajavat toisiaan takaa huoneesta toiseen. Äkkiä olen ihan pirteä eikä yhtään harmita, vaikka kissanpennut herättivät ennen auringonnousua. Olen nukkunut riittävästi, sillä kävin nukkumaan eilen illalla jo klo 20.
Menen keittiöön ja laitan kahvinkeittimeen kahvin tippumaan. Katselen kissojen temmellystä. Ne pörhistelevät toisilleen häntä pystyssä, hyökkäävät kimppuun ja painivat keskenään. Seniorikissa katselee keittiön nurkassa pentujen mellastusta.
Elämäni on nyt tätä: kissanpentujen seuraamista, ruokkimista ja paapomista. Mieheni on ottanut tehtäväkseen kerätä pissa- ja kakkapaakut pois hiekkalaatikosta.
Täplä kehrää kuuluvasti, kun sitä silittää. Jään muistelemaan edesmenneiden kissojeni kehräystä. Jokaisella oli omanlaisensa. Tunnistaisin kenen mikin kehräys on, jos kuulisin ne nauhalta. Mutta en ole nauhoittanut kehräyksiä. Ne ovat muistoissani.
Presidentti-kahvi maistuu hyvältä. Juon sitä hitaasti nautiskellen ja Pullava-pullanpalasta mutustellen. Mieleen tulee päivän ohjelma, joka olisi hyvä laatia. Vai eläisikö hetkestä toiseen vain niin kuin mukavimmalta tuntuu? Onneksi tänään ei ole mitään sovittua menoa eikä velvollisuuksia. Korvan takaa joku kuiskaa, että liikuntaprojektia on jatkettava. Teen lämmittelyosion jumppapuolituntisesta, jonka olen tallentanut digiboxiini televisiosta. Päälle muutama liike kepin kanssa saa riittää. Olen hengästynyt ja hikinen. Käyn suihkussa.
Istuudun lukemaan seuraamiani blogeja. Tässä menee aamupäivä. Lounaan jälkeen otan torkut, leikin kissojen kanssa. Menisinkö kävelylle?
On hyvä mieli eikä ahdista tai masenna. Kerran näinkin.
Menen keittiöön ja laitan kahvinkeittimeen kahvin tippumaan. Katselen kissojen temmellystä. Ne pörhistelevät toisilleen häntä pystyssä, hyökkäävät kimppuun ja painivat keskenään. Seniorikissa katselee keittiön nurkassa pentujen mellastusta.
Elämäni on nyt tätä: kissanpentujen seuraamista, ruokkimista ja paapomista. Mieheni on ottanut tehtäväkseen kerätä pissa- ja kakkapaakut pois hiekkalaatikosta.
Täplä kehrää kuuluvasti, kun sitä silittää. Jään muistelemaan edesmenneiden kissojeni kehräystä. Jokaisella oli omanlaisensa. Tunnistaisin kenen mikin kehräys on, jos kuulisin ne nauhalta. Mutta en ole nauhoittanut kehräyksiä. Ne ovat muistoissani.
Presidentti-kahvi maistuu hyvältä. Juon sitä hitaasti nautiskellen ja Pullava-pullanpalasta mutustellen. Mieleen tulee päivän ohjelma, joka olisi hyvä laatia. Vai eläisikö hetkestä toiseen vain niin kuin mukavimmalta tuntuu? Onneksi tänään ei ole mitään sovittua menoa eikä velvollisuuksia. Korvan takaa joku kuiskaa, että liikuntaprojektia on jatkettava. Teen lämmittelyosion jumppapuolituntisesta, jonka olen tallentanut digiboxiini televisiosta. Päälle muutama liike kepin kanssa saa riittää. Olen hengästynyt ja hikinen. Käyn suihkussa.
Istuudun lukemaan seuraamiani blogeja. Tässä menee aamupäivä. Lounaan jälkeen otan torkut, leikin kissojen kanssa. Menisinkö kävelylle?
On hyvä mieli eikä ahdista tai masenna. Kerran näinkin.
sunnuntai 6. syyskuuta 2009
Liikuntaprojekti
Syyskuun ensimmäinen viikko on mennyt ja liikuntaprojektin jatkaminen on ollut väkinäistä. En viitsisi, koska en oikein jaksa edes 1o min. lämmittelyjumppaa.
Kävelyä olen harrastanut vain parina päivänä, kun oli asiaa kaupungilla.
Sateisina päivinä en ole saanut itseäni liikkeelle ulos. Tuulen riepottelemaksi vesisateeseen ei tee mieli mennä, ellei ole pakko.
Huokaus. Tätä menoa paino ei putoa grammaakaan. Vaaka näyttää - 400 gr ennätyspainosta. Mutta se on normaalia painonvaihtelua +-400 gr ei ole vielä painonpudotusta eikä välttämättä lihomistakaan, vaan sitä, miten paljon nestettä on/ on poissa elimistöstä. Itse asiassa mun kehossa on monta kiloa turhaa nestettä. Näkeehän sen sormistanikin, kuinka ne pullottavat turvoksissa.
Mistähän sitä motivaatiota jatkuvaan liikuntaharrastukseen saisi? Tarvitsisin sitä aimo annoksen.
Kävelyä olen harrastanut vain parina päivänä, kun oli asiaa kaupungilla.
Sateisina päivinä en ole saanut itseäni liikkeelle ulos. Tuulen riepottelemaksi vesisateeseen ei tee mieli mennä, ellei ole pakko.
Huokaus. Tätä menoa paino ei putoa grammaakaan. Vaaka näyttää - 400 gr ennätyspainosta. Mutta se on normaalia painonvaihtelua +-400 gr ei ole vielä painonpudotusta eikä välttämättä lihomistakaan, vaan sitä, miten paljon nestettä on/ on poissa elimistöstä. Itse asiassa mun kehossa on monta kiloa turhaa nestettä. Näkeehän sen sormistanikin, kuinka ne pullottavat turvoksissa.
Mistähän sitä motivaatiota jatkuvaan liikuntaharrastukseen saisi? Tarvitsisin sitä aimo annoksen.
tiistai 24. helmikuuta 2009
Tähän tätiin tuli vauhtia
Psykiatriakeskuksen sairaanhoitaja kävi kotikäynnillä ja sai tähän tätiin puhtia tsempattua niin, että kävin vesijuoksemassa uimahallilla ja sain aimo annoksen liikuntaa pitkästä aikaa. Takareidet ja alaselän lihakset saivat sellaista kyytiä, ettei paremmasta väliä. Päivällisen syötyäni olin valmis lepäilemään sängyllä pitkällään ja nukahdin jo ennen klo 19.
Olen tyytyväinen itseeni, että sain itseni liikkeelle. Vaikka tuntui kurjalta, kun uimahallin pesutiloissa nakuna ollessani sain merkitseviä katseita osakseni. Varsinkin pyöristynyt, löllyvä kaksoismahani veti katseita. Ikävää huomata olevansa se kaikkein läskein joukossa.
Mutta sairaanhoitaja loi minuun uskoa, että tilanteeni paranee, kun vain sitoudun liikkumaan. Tuntui hyvältä, että jonkun tehtävä on tsempata tällaista elämän vauhtiradoilta syrjäytynyttä eläkeläistä. Tuntui, että sairaanhoitaja välitti siitä, miten meillä puolisoni kanssa elämä sujuu.
Olin jo menettämässä uskoni elämään ja runoilija Sarkian tavoin allekirjoitin seuraavan ajatuksen:
Syvän äänettömyyden syliin
jo halaan pois.
Jos tänään kutsuni sois,
ilo, murhe ei ihmisten kyliin
mua kahlita vois.
Minun kuolemantoiveeni on vaihtunut toivoon, että tästä vielä noustaan, hoikistutaan ja tullaan kuntoon. Työtä se vaatii. Ylipainoa on niin paljon, että sen sulattamiseen menee pari vuotta. Hyvä jos pääsen tavoitteeseeni kahdessa vuodessa. Olenhan kerännyt vararavintovyöhykkeitä ympärilleni pari vuosikymmentä.
Parisuhteemmekin saanee potkua yhteisestä yrittämisestä, johon sitouduimme elämässämme. En mene yksityiskohtiin. Viittaan vain yleisesti asiaan, että parisuhdettakin pitää hoitaa, jotta molemmat voivat hyvin. Kummankin on sitouduttava toimimaan yhteiseksi hyväksi ja kolmannet pyörät on jätettävä...
Tämä blogosfääri vei minut puoli vuotta sitten maailmoihinsa, joissa ihmetellessä meni niin paljon aikaa, että tietokoneesta tuli avioliittomme kolmas "henkilö". Ajatukseni pyörivät uusissa ajatuksissa, joita en kuitenkaan osannut jakaa puolisoni kanssa.
Pitää rajoittaa tietokoneella oloaikaa. Lukeminen jäänee vähemmälle ja seuraamieni blogien määrä vähenee. Saa nähdä, miten elämäni tästä lutviutuu. Olen toiveikkaalla mielellä ja heitän menemään kuolemantoiveet.
Olen tyytyväinen itseeni, että sain itseni liikkeelle. Vaikka tuntui kurjalta, kun uimahallin pesutiloissa nakuna ollessani sain merkitseviä katseita osakseni. Varsinkin pyöristynyt, löllyvä kaksoismahani veti katseita. Ikävää huomata olevansa se kaikkein läskein joukossa.
Mutta sairaanhoitaja loi minuun uskoa, että tilanteeni paranee, kun vain sitoudun liikkumaan. Tuntui hyvältä, että jonkun tehtävä on tsempata tällaista elämän vauhtiradoilta syrjäytynyttä eläkeläistä. Tuntui, että sairaanhoitaja välitti siitä, miten meillä puolisoni kanssa elämä sujuu.
Olin jo menettämässä uskoni elämään ja runoilija Sarkian tavoin allekirjoitin seuraavan ajatuksen:
Syvän äänettömyyden syliin
jo halaan pois.
Jos tänään kutsuni sois,
ilo, murhe ei ihmisten kyliin
mua kahlita vois.
Minun kuolemantoiveeni on vaihtunut toivoon, että tästä vielä noustaan, hoikistutaan ja tullaan kuntoon. Työtä se vaatii. Ylipainoa on niin paljon, että sen sulattamiseen menee pari vuotta. Hyvä jos pääsen tavoitteeseeni kahdessa vuodessa. Olenhan kerännyt vararavintovyöhykkeitä ympärilleni pari vuosikymmentä.
Parisuhteemmekin saanee potkua yhteisestä yrittämisestä, johon sitouduimme elämässämme. En mene yksityiskohtiin. Viittaan vain yleisesti asiaan, että parisuhdettakin pitää hoitaa, jotta molemmat voivat hyvin. Kummankin on sitouduttava toimimaan yhteiseksi hyväksi ja kolmannet pyörät on jätettävä...
Tämä blogosfääri vei minut puoli vuotta sitten maailmoihinsa, joissa ihmetellessä meni niin paljon aikaa, että tietokoneesta tuli avioliittomme kolmas "henkilö". Ajatukseni pyörivät uusissa ajatuksissa, joita en kuitenkaan osannut jakaa puolisoni kanssa.
Pitää rajoittaa tietokoneella oloaikaa. Lukeminen jäänee vähemmälle ja seuraamieni blogien määrä vähenee. Saa nähdä, miten elämäni tästä lutviutuu. Olen toiveikkaalla mielellä ja heitän menemään kuolemantoiveet.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)