Kutsumaton vieras - tai oikeastaan jo hyvä tuttuni - tuli koputtamatta sisään ja jäi istumaan olkapäälleni. Kuiskuttelee juoniaan korvaani, kiehtoo kertomuksillaan suruttomuuden pimeästä maasta, kahleettomuuden autuudesta, unohduksen tuutulauluja laulaa ja outo kaipaus täyttää mieleni: "hiljaisuus minun himoni, haikeus minun haluni, ystävä yö sanaton".
"Elämä liukuu pois joka hetki.
Elämä ei ole täällä, se on muualla.
En kaipaa sitä,
miksi kaipaisin haurasta ainetta,
joka tuskin sykkii,
savuaa kuin kiusattu salama pullossa
ja häipyy, luovuttaa lämpönsä -
ja muotonsa
tähteeksi jää vähän lumen valoa."
Eeva-Liisa Manner
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!