Piirroksia

Julkaisen nyt muutamia piirroksia, joita en ole aiemmin tuonut tänne.
Aiempia töitäni löytyy hakusanalla "piirroksia".

Piirroksia

Ajattelinpa laittaa näytille muutaman piirrokseni. Nämä ovat kaikki piirretty vuosia sitten lyijy-kynällä. Piirtäminen on unohtunut pitkäksi aikaa. Mutta ajattelin taas kokeilla, josko kynä pysyy kädessä ja muotoja syntyy vielä. Ostin jo piirustuspaperiakin.

Tässä on edellisen asuntoni olohuoneen nurkkaa.

Kissanpentujani keinussa päiväunilla.

Kissat ottavat elämän rennosti.

Kissanpentu huutelee apua puussa oksanhaarassa.

Nuoruudenaikainen tyttöystäväni.

OMAKUVIA ja vähän elämäkertaani unieni muodossa

Koska useita tuntuu kiinnostavan, minkä näköinen olen, ajattelin esitellä OMAKUVA-maalauksiani. Niissä en tuo esille niinkään valokuvatodellisuutta itsestäni, vaan minätunnelmia ja siis millaisena koen itseni. Kehoitan katsomaan kuvat Etusivun kohdasta "Tietoja kirjoittajasta".

Vesivärimaalaaminen on ollut minun voimavarani kautta koko elämäni ajan. Olen - harmi kyllä -  tuhonnut tuhansia maalauksiani. Muutamia olen säilyttänyt 1980-luvun alusta lähtien.

Monet maisemamaalaukset olen silpunnut roskakoriin tai polttanut mökkimme uunissa. Varsinkin maalauksia unistani katselisin mieluusti vielä, mutta olen säilyttänyt vain muutaman:

Lentämisestä olen nähnyt unia monesti. Tässä kuva unesta, jossa tähdet loistavat kaukaisuudessa.

Jalkani irtoaa säärtä myöten. Vasen käteni irtoaa ja koetan tavoittaa sitä oikealla kädelläni, mutta se loittonee ulottumattomiin. Näin tämän unen monena yönä joskus 1980-luvun lopussa.

Myöhemmin koko ruumiini hajosi pirstaleiksi ja levisi avaruuteen.

Tässä toinen maalaus lentämisestä. Syöksyn päistikkää maahan.

Olen kirjoittanut Kirsi Kunnaksen runon maalaukseen:

"Aamut putoavat sinisinä virtoina

Linnun olen nähnyt uivan niissä

ja katoavan usvaan

Puut nousevat liikkumatta

ja valo soi oksilla,

soi huurtuneena ruohon sisään

työnnän käteni maahan,

suun ja korvat mustaan ruohoon

ja imen suoneni täyteen maan suolaa

Huomenna valo jäätyy äänettömäksi"

Usein varsinkin 1990-luvulla koin unissani kulkevani tuulen tuiverruksessa

- tai istuin veden äärellä mietiskelemässä koivujen varjossa.

Erikoisin uni, joka on jäänyt mieleeni on kuivunut oksan karahka, joksi koin itseni.

Ja eräässä unessani koin olevani latvasta laho puu. HE HEH!

Nyt naurattaa, mutta puuna seisominen oli tuskallista, kun ei ollut suuta, milllä puhua tai käsiä, joilla tarttua. Oksat vain heiluivat holtittomasti tuulessa - tai toisessa unessani en pystynyt heiluttamaan edes oksiani.