Nyt on ulkonäköä kohennettu: hiukset on värjätty ja korviin laitettu reiät, jotta kolmesta kuuden viikon harjoittelukorukauden jälkeen voin alkaa käyttää omia korvakorujani. Korvakoruja on kertynyt laatikkoon enemmän kuin tarpeeksi, varsinkin noita, jotka pujotetaan korvanlehden läpi. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut reikiä korvissani ja turhan pitkään odotin niiden laittoa, sillä toimenpide oli kuin hyttysenpisto. Olin turhaan pelännyt kamalaa kipua.
Hiusten värjäys sujui ystäväni luona myös mukavasti rupatellen ja turhaan sitäkin tapaamista jännitin etukäteen. Minä otan stressiä sosiaalisista tilanteista, joihin olen menossa. Nyttemmin taas enemmän kuin aikoihin. Varmaaan siksi, kun olen ollut pääasiassa vain kotona. Apteekissa ja postissa on tullut käytyä. Muut asiat mieheni on hoitanut kodin ulkopuolella.
Rohkenisinkohan enää mennä kelan tai verotoimistoon asioimaan. Lääkäriin menoakin olen lykännyt. Pari kertaa olen soittanut ajanvarausnumeroon ja ollut vain helpottunut, kun siellä ei ole vastattu. Mutta vaivani jäävät hoitamatta. Se ei ole hyvä. Kaikkeen ei omahoito ole riittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!