Avoimmuutta arkaillen

Yösyömisillä ei painonpudotus juuri edisty, mutta ilman hiukopalaa en jaksa tietokoneen äärellä istuskella. Unet loppuivat ja olen ihan virkeä taas pikkutunneilla. Joten käytän ajan nykyiseen mieliharrastukseeni: blogien lukemiseen. Olen linkittänyt ison joukon blogeja omaani ihan lupaa kysymättä. Olisihan se korrektia kysyä ennenkuin toisten blogeja linkittää omaansa, mutta alkuhuumassani en tullut ajatelleeksi. Olisiko minun kierrettävä kysymässä kaikilta, saavatko heidän bloginsa olla linkitettynä omaani?

Minä olen aika uusi vielä täällä blogimaailmassa. Vasta vajaa puoli vuotta omaa blogiani kirjoittanut. Itse en pane pahaksi, jos blogini on linkitettynä toiseen blogiin. Se tuntuu päinvastoin melkein kunnianosoitukselta omaa väkerrystäni kohtaan, että joku haluaa pitää sen muistissaan.

Olen saanut paljon uutta ajateltavaa blogeja lukemalla. Suppea käsitys, mitä ihmisten mielissä pyörii, on laajentunut ja ilokseni olen huomannut, etten ole kummajainen blogimaailmassa. Samoja ajatuksia mietin monen muun kanssa.

Minun blogini pääaiheet ovat painonhallinta ja -pudotus, arkielämä masennuksen kanssa rimpuillessa ja kaikkea muuta sälää lisäksi. Kovin avoimeen tilitykseen en ole rohjennut ryhtyä, vaikka itsestäni ja omista ajatuksistani kirjoitankin pääasiassa. Avoimuus vaatii siviilirohkeutta, jota minulta puuttuu. Tosin useat blogistit ovat avoimmuudellaan rohkaisseet minuakin ujoa itseenisulkeutunutta - - -

Minulla on vielä hakusessa, kuinka jatkan tästä eteenpäin. Ehkä laitan blogini salasanan taakse ja siksi pyydän teitä, jotka haluatte jatkaa blogini lukemista ilmoittautumaan sähköpostiosoitteeseeni, jotta voin lähettää salasanan teille. Kovin laajaa yleisöä en halua purkauksilleni.