Saippuakuplia

Onnen hetket kuplivat ja kasvavat vähän aikaa. Sitten ne puhkeavat läiskäyttäen saippuaisen kuorensa lähimaastoon. Lapsena oli hurmaavaa nähdä saippuakuplien syntyvän, kasvavan ja lentävän vähän matkaa. Ja sitten PLÄTS! ilo oli siinä ja lisää iloa saattoi puhaltaa niinkauan kuin astiassa oli saippuavettä, mitä puhaltaa ympyriäisen pienen vanteen läpi.

Niin plätsähti onnellisuus minun kasvoilleni. Vain märät kyyneleet jäivät jäljelle koreasta onnen tunteesta. Eikö elämässä voi olla pitempiä onnen aikoja? Kupliksiko jäävät onnen hetket? Koreita saippuakuplia katsellessani tulen surulliseksi. Vain lapsiko osaa nauttia hetkistä, kun saippuakupla kasvaa, lentää - - eikä hän murehdi yhden saippuakuplan pläjähdystä kasaan. Kupliahan voi puhaltaa lisää. Kun ei enää jaksa puhaltaa, onnea on muistella värikkäitä palloja, jotka OLIVAT  HETKEN.

Huomaan, että itse haaveilen pitempiaikaisesta onnesta. Luulin jo tavoittaneeni onnellisuuden. Edellisiniä parina päivänä olin onneni kukkuloilla. Tapasin naisystäväni ja kaukana asuvan miesystäväni kanssa keskustelin Skypessä. Ajatella hänkin välittää minusta. En taida olla ihan erakko, jolla ei ole ihmisystäviä lainkaan.