torstai 26. helmikuuta 2009

Liikuntaa

Kävelylenkki otti voimille. Ylämäkeen hiljalleenkin kävely sai hengästymään ja pian hengityslihakset olivat jumissa kuin panssari pallean ympärillä enkä saanut kunnolla ilmaa keuhkoihini. Tuntui kamalalta huohottaa keuhkojaan pellolle. Taisin panikoida. Seisoimme aikamme, kunnes hengitykseni tasaantui ja matka jatkui. Säärilihakset kipuilivat. Yritin sietää kipua. Venyttely ei auttanut. Minä en kestä kävelyä. Masentavaa, miten huonossa kunnossa olen. Miten ikinä saan painoani alas, kun en kunnolla pysty edes kävelemään?

Huomiseksi olen suunnitellut voimistelupuolituntisen televisionauhoituksen ohjauksella. Toivottavasti jaksan vetää sen läpi. Olisi hyvä saada viikon liikuntapäiväkirjaan muutakin kuin yksi 25 min. kävely - ja niin olin unohtaa... Maanantaina vesijuoksin 25 min. Tuli alaraajoille ja alaselän lihaksille tehotreeni. Seuraavan päivän, tiistain olinkin reporankana. Hyvä, että jaksoin ajatella edes.

Sairaanhoitaja oli vahvasti sitä mieltä, että mielialani kohenee liikunnalla. Onhan siitä kuulemma tehty tutkimuksiakin. Uskoni on kovin heikko tässä asiassa. Vai onko kaikilla näin hankalaa aloittaessaan liikkuminen kuin minulla on ollut tänä viikkona?

Vesijuoksusta pidin kyllä, mutta seuraavana päivänä jaksoin tuskin kammarista keittiöön kävellä. Olisipa uimahalli lähempänä. Kävisin vesivoimistelemassa mielelläni. Kävelyä inhoan. Voimistelu ja kuntosali vähän nostaa hikeä pintaan jo ajatuksena. Mutta vielä minä menen kuntosalillekin tänä keväänä. Siellä sais niin monipuolisesti kaikille lihaksille treeniä.
Lähetä kommentti