Pimeää, sumuista, vesisateista, märkää

Lumet ovat sulaneet melkein kokonaan pois. Katuvalot eivät valaise edes maahan asti. Etupiha on musta. Suljen verhon enkä aukaise sitä koko päivänä. En siedä katsoa loskaista maata, lehdettömiä puita vettä valuvina ja ankeina. Tämmöisinä päivinä en jaksa hurrata elämää, mutta tosiasiassa nautin kotimme lämmöstä +21°C ja siitä, että suihkusta tulee lämmintä vettä…

Sytytän kynttilän ja laitan sen lyhtyyn palamaan. Avokynttilöitä ei nyt voi pitää palamassa, koska kissanpennut voisivat uteliaisuuttaan polttaa viiksensä niissä. Yhden lyhdyn vien parvekkeen katosta roikkuvaan koukkuun riippumaan. Päiväkin on nyt jo hiukan valoisampi kuin tunti sitten. Mutta vieläkin on hämärää, vaikka kello on puoli yhdeksän aamulla.

En osannut digikuvata lyhtyä. Kuva jäi epätarkaksi. Mutta en ota osaa tällä kuvalla mihinkään digikuvauskilpailuun. Lyhty on punainen, muttei se hämärässä näy. Ehkä olisi pitänyt käyttää salamavaloa...