Mukavaa 1. Adventtisunnuntaita!
Monen viikon harmaiden päivien jälkeen tänään aurinko paistaa ulkona. IHANAA! On valoisaa ja luntakin maassa, tosin aika vähän, mutta riittävästi valaisemaan maisemaa. Joulumieli viriää, kun katselee lumista maisemaa ja pakkanen puraisee posket punaisiksi. Onneksi ei ole liikaa pakkasta, vain -4 astetta Celsiusta. Se riittää minut pitämään tyytyväisenä. Kovat pakkaset käyvät henkeeni niin että on vaikea hengittää.
Timi ottaa elämän rennosti. Suurimman osan vuorokaudesta se nukkuu ja valtaa vuoteemme päivisin. Yötä se ei saa olla kamarissa. Mörrimöykky ei tykkää, että se valtaa alaa vuoteeltamme. Osaisinpa minäkin ottaa elämän noin rennosti!
Nuorempana Timi oli kova leikkimään leluillaan. Nyt se on jo arvonsa tuntevaVanha Herra, 10½-vuotias ja katselee sivusta, kun Täplä leikkii. Onneksi kissat ovat olleet terveenä ja hyvässä kunnossa.
Muuten, miksi noille miehille on tärkeää nähdä hiihtokilpailujen jokainen sauvojen työntö ja mäenlaskut? Onhan se hienoa, että Iivo Niskanen jaksoi vetää norjalaiset 15 km:n voittoon! Piti se katsoa, kun televisiosta ei katsota muuta kuin hiihtokisoja näin sunnuntaisin. Pitänee ostaa toinen televisio itselle, jotta voin katsella niitä ohjelmia, jotka minua enemmän kiinnostavat.
Kävin alakerran varastokaapista etsiskelemässä joulukoristelaatikkoa. Luulin sen jo löytäneeni, mutta Koristelaatikoksi nimeämäni pahvilaatikko sisälsi vain pari joulukoristetta ja valosarjoja. Tonttutytön ja -pojan nostin kirjahyllyn päälle. Valosarjoista en vielä tiedä, palavatko ne vai ei. Kunhan saan nauloja niin otan siitä selvää ennenkuin ripustan ne olohuonettamme koristamaan. Harmi, ettei niitä voi laittaa parvekkeelle, koska ne ovat vain sisäkäyttöön soveltuvia valosarjoja.
