Kaikerrus mielen pohjalla

Miten sen sanoisin - - - kun on hyvä olla, mutta jokin kuitenkin kaikertaa mielen pohjalla, pyrkii pintaan. Huokaan piiiitkäään! Jokin kummallinen tunne, johon en haluaisi tutustua. Mitä pelkään? No sitä, että mielihyvän hyrinä kenties lakkaa tuon tunteen myötä.

Serkkuni tulivat kotikaupunkiini ja hakivat minut äitiäni tapaamaan. Oli kiva kuunnella heidän jutusteluaan äitini kanssa. Harmittaa, että olin aika väsynyt enkä kutsunut kotiini. Käytyämme äitini luona minä vain jäin pois kyydistä kotitalon kohdalla ja toivottelin hyvät voinnit, kiitokset kyydistä ja tervetuloa paremmalla ajalla pitemmäksikin aikaa meille... MOI ja käden heilautus. Kävelin poispäin autosta ja itku kaikersi kurkussani.

Eilen ostin käytetyn keittiöpöydän ja neljä tuolia sekä kirjahyllyn. Entinen keittiönpöytä siirrettiin kirjastoomme. Ihanaa, kun siellä on nyt pöytä, jolla maalaukseni ja piirrokseni saavat lojua rauhassa. Keittiössä ne olivat aina mieheni tiellä; ne oli korjattava pois pöydältä ruokailun ajaksi ja taas uudelleen levitettävä esiin, jotta saattoi jatkaa työtä.

Iltalääkkeet alkavat vaikuttaa. Melatoniiniannos väsyttää. Paras mennä maate. Hyvää yötä!