"Hiljaisuus himoni
haikeus haluni
yö tumma tuttavani - - -"
Huokailen hiljaa ja muistelen runoa. Mahtoikohan se olla Kalevalasta? Auringon viimeiset pilkahdukset näkyvät ikkunastani. Pian aurinko on laskeutunut puitten taa. Päivät ovat jo aika pitkiä ja energiatasoni on noussut. Illalla jaksan enemmän kuin talvella. Kuitenkaan en saa mitään aikaseksi, kotitöitä siis. Istun tietokoneeni äärellä aamusta iltaan. Nyt kun jaksan lukea tunnin putkeen ja pienen tauon jälkeen taas toisen tunnin ja edelleen tauon jälkeen kolmannen, neljännen - - - on tullut tutustuttua moniin blogeihin tänään. Lukuluettelooni en kuitenkaan ole jaksanut siirtää yhtään. Mutta blogilistani pituus on kasvanut.
Mikähän minussa on vinksallaan, koska päädyn lukemaan tekstejä ja postauksia, joissa kirjoitetaan masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja kuolemantoiveista. Luen niitä kai siksi, että itseltäni olen kieltänyt moiset tunteet. Tai siis en nyt aivan kieltänyt, mutta jokin sisimmässäni tökkii vastaan, kun mieleni alkaa synkistyä.
Yksinäisissä illoissani tietokoneen äärellä ajatukseni lähtevät helposti kiertymään masentaviin puoliin elämässäni. Masentunut mieheni ei paljoa ilahduta minua - varsinkaan iltaisin, koska hän menee nukkumaan jo Kauniitten ja Rohkeiden jälkeen, siis klo 18. Vai ilahtuisitko sinä puolisosta, josta näkyy vain varpaat. Ei tee mieli mennä tuhisevan peittokasan alle etsimään sitä jotakin, mitä kaipaan.
haikeus haluni
yö tumma tuttavani - - -"
Huokailen hiljaa ja muistelen runoa. Mahtoikohan se olla Kalevalasta? Auringon viimeiset pilkahdukset näkyvät ikkunastani. Pian aurinko on laskeutunut puitten taa. Päivät ovat jo aika pitkiä ja energiatasoni on noussut. Illalla jaksan enemmän kuin talvella. Kuitenkaan en saa mitään aikaseksi, kotitöitä siis. Istun tietokoneeni äärellä aamusta iltaan. Nyt kun jaksan lukea tunnin putkeen ja pienen tauon jälkeen taas toisen tunnin ja edelleen tauon jälkeen kolmannen, neljännen - - - on tullut tutustuttua moniin blogeihin tänään. Lukuluettelooni en kuitenkaan ole jaksanut siirtää yhtään. Mutta blogilistani pituus on kasvanut.
Mikähän minussa on vinksallaan, koska päädyn lukemaan tekstejä ja postauksia, joissa kirjoitetaan masennuksesta, ahdistuneisuudesta ja kuolemantoiveista. Luen niitä kai siksi, että itseltäni olen kieltänyt moiset tunteet. Tai siis en nyt aivan kieltänyt, mutta jokin sisimmässäni tökkii vastaan, kun mieleni alkaa synkistyä.
Yksinäisissä illoissani tietokoneen äärellä ajatukseni lähtevät helposti kiertymään masentaviin puoliin elämässäni. Masentunut mieheni ei paljoa ilahduta minua - varsinkaan iltaisin, koska hän menee nukkumaan jo Kauniitten ja Rohkeiden jälkeen, siis klo 18. Vai ilahtuisitko sinä puolisosta, josta näkyy vain varpaat. Ei tee mieli mennä tuhisevan peittokasan alle etsimään sitä jotakin, mitä kaipaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!