Huokaaaan piiitkään. Olisi mentävä suihkuun, pestävä rasvainen tukka ja yön hiet pois poikkeen, mutta kun en jaksa. Miten se tuntuukin niin kovin työläältä. Puhti on poissa. Energiat hukassa. En saa aikaseksi. Väsyttää - ja tuntuu yhdentekevältä, jotta oiskoon tuo nyt niin tarpeenkaan. Hikoilen niin että kohta kainalot ovat taas hiessä. Siirrän suihkussa käynnin iltaan.
Siirrän muitakin hommia iltaan ja huomiseksi - ja ensi viikolle. Aikaansaamattomuuteni harmittaa hiukan, mutta mitäs tuosta. Olkoon. Samantekevää.
Olen mökkiintynyt. En ole käynyt ulkona moneen päivään. En vaan jaksa ruveta laittamaan kenkiä jalkaan ja vetämään takkia päälle. Murtunut olkaluu ja olkavarren lihakset vihottelevat, vaikka siitä on jo yli vuosi, kun kaaduin olkavarteni päälle liukastuttuani jalkakäytävän jäätiköllä lumipyryssä.
Viihdyn sisällä kotona aivan mainiosti. Lueskelen blogeja ja kirjoja, katselen ja kuuntelen uutisia, leikin kissojen kanssa, teen joitakin kotitöitä ja delegoin osan töistä miehelleni kuten esim, kaupassa ja apteekissa käynnit, kissojen hiekka-astioista paakkujen poiskeräilemisen jne. Kultainen mieheni, miten tulisinkaan toimeen ilman häntä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!