Viesti sairaalasta

Taas tuli Huominen, uusi päivä puolessa ja koti siivottu. Kyllä kelpaa ja annan itselleni luvan istua läppärini äärelle ajattelemaan aatoksiani. Mitään mullistavaa ei ole mielessäni. On pieni, mukava tyytyväisyyden hyrinä. Puhdas koti ja omaa aikaa.

Ja sitten tuli viesti ystävältä, että hän on joutunut sairaalaan. Voi ikävä, että hänen sairautensa on pahentunut. Hän kutsuu käymään osastolla. En tiedä, milloin jaksan kohdata hänet. Sairastuminen synkentää mieltäni. Juuri kun olin hetken tyytyväinen olooni. . . Sairaalat saavat minut ristiriitaisiin ajatuksiin. Kun itse olin viimeksi sairaalassa, vatsani huuhdeltiin ja ylimääräinen lääkkeiden määrä, jonka piti tappaa minut, otettiin pois sisältäni. Olin raivoissani ja neuvoton. Tokkurassa ja avuton. Sairaalat tuovat mieleeni nämä itsemurha-ajatukset. Yritän selittää itselleni, että nyt ei ole kysymys minusta vaan ystävästäni, joka haluaa seuraa, haluaa tavata minut. On kysymys hänen voinnistaan. Pois murha-ajatukset! POIS! Kuitenkin mieleni tekisi ottaa muutama rauhoittava pilleri. En anna itselleni lupaa ottaa ainuttakaan - tai jospa yhden sittenkin?!?! Neuvottelen itseni kanssa, enkö osaa rauhoittaa mieltäni ilman lääkettä? Olisi aika oppia tulemaan toimeen ahdistavien ajatusten ja ikävien kokemusten kanssa.