Miten tuo ajankulku kiihtyykään sitä mukaa kuin vanhenen?
Joulu on ohi ja joulunjälkeinen viikonloppukin on pian lusittu.
Jukka-Pekka Heiskanen kirjoittaa artikkelissaan näin:
"Aika tuntuu kuluvan nopeammin mitä kumarammaksi selkä käy ja mitä harmaammaksi hapset muuttuvat. Lapsena yksi kesälomapäivä sen sijaan tuntui kestävän ikuisuuden samoin kuin hammaslääkärin tuolissa istuminenkin. Mutta miksi päivät ja vuodet vilisevät ohi silmiemme edessä kuin filmi, jota kelataan nopeammin?"
"Yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta tähän globaaliin ilmiöön oon vaikea antaa, vaikka tutkijat ovat tuhlanneet lukemattomia tunteja tutkimiseen."
Lue koko artikkeli täältä: Miksi aika kuluu niin nopeasti
[https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/02/18/miksi-aika-tuntuu-ian-myota-kuluvan-nopeammin]
Tätä menoa vuosikymmen 2020 kuluu meikäläiseltä hujauksessa ja elinikäni on sitten lopuillaan. Ihan hurjaa ja kurjaa, että elämäni loppuu. Miksi tällaiset ajatukset tulevat mieleeni nyt tämän vuoden vaihteen lähestyessä? Ei aikaisemmin vuodenvaihde ole tuonut tunnetta, että tässäkkö tämä elämä oli. Nyttemmin ihmettelen että olen joskus tuskaillut, kun aika ei kulu.
Luepa artikkeli EI IHME ETTÄ AIKA MENEE JOSKUS HITAASTI
Emma Lampi kirjoittaa artikkelissaan Aika on arvokasta
"Aika on arvokkaampaa kuin raha: voit saada rahaa, mutta et voi saada lisää aikaa.
Rahan määrä ei voi koskaan korvata kokemuksista ja itsensä ylittämisestä kumpuavaa
onnellisuuden ja kiitollisuuden tunnetta. "
Nyttemmin minua ahdistaa elämän rajallisuus ja lyhyys. Olenko käyttänyt elämäni turhuuksiin? Olenko elänyt niin, että unelmani täyttyivät vai odottelinko vain "aikaa parempaa"?
Olen kyllä monenlaisissa kokemuksissa koeteltu ja ikävien vuosien lomassa on ollut myös onnen hetkiä, joista olen kiitollinen. Mutta olenko vain antanut ajan kulua koettamattakaan ylittää itseni ts. etsiytymättä uusiin kokemuksiin antanut ajan valua sormieni välistä? Olisinko voinut elää rikkaammin sen sijaan että monta vuotta tuhlautui masennuksessa oman itseni sykkyrässä?
En tiedä vastauksia näihin kysymyksiin.
Hei! Löysin blogisi ja liityin lukijoihin.
VastaaPoistaKiitos ajatuksia herättävästä postauksestasi. Täytin kesällä ns. pyöreitä vuosia ja useita samoja ajatuksia kävin läpi. Joulu ja vuodenvaihde on sellaista menneiden muistelin ja tulevan suunnittelun aikaa. Nykyään minusta viikot töissä kuluvat nopeasti ja syyslukukausikin meni yhdessä hujauksessa. Mikä on merkki hyvästä meiningistä.
Tervetuloa tutustumaan blogiini ja liittymään lukijoihini. Blogissani marttailtaan :)
Leppoisia vuoden viimeisiä päiviä, onnellista uutta vuotta 2020! t. Tarja
Talvikuukaudet kuluvat mielestäni kovin hitaasti loka-maaliskuussa. Huhtikuun lopussa alan virkistyä ja kesät kuluvat mielestäni aivan liian nopeasti. Varsinkin alkukesän raikkaudesta nauttisin mielelläni pitempään kuin sen toukokuun lopusta kesäkuun loppuun. Sunnuntai 29.12.2019 meni ja vuosi vaihtui. Saimme vähän lunta lisää tänne meillepäin.
PoistaKiitos Tarja uuden vuoden toivotuksesta ja kommentistasi! Tervetuloa lukijoitteni joukkoon!
VastaaPoistaSe on niin totta, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika menee! Mutta näillä mennään :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, Sesse!
PoistaKuulin kerran tämän.Elinkautis vanki katsoi kelloa,ja sanoi kylläpäs se aika rientää"
VastaaPoistaLyhyt on elämämme myös,"sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois." Jotenkin joulun jälkeen kohti kevättä aika menee vieläkin nopeammin, kun seuraa päivien pidentymistä.Hyvää sunnuntaita täältä vesisateesta!
Niinpä sitä tulee mietittyä elämän kulkua aina kun vuosi vaihtuu. Vähän haikeaa on jättää tämä vuosi taakse, mutta kyllä uusikin vuosi jotenkin innostuttaa. Aina kun uusi kalenterivuosi alkaa, on vaan kirjoiteltava vähän tulevaisuuden tavoitteita ja ajatuksia.
VastaaPoistaOnhan sitä tehnyt elämässään virheitä, mutta eihän menneitä saa tekemättömäksi tai muutettua. Silloin on vaan tehnyt niinkuin on parhaaksi nähnyt ja tuntunut.
Hyvää uuden vuoden odotusta!
Minulla ei ole ollut tänä vuonna 2019 kalenteria, johon olis voinut lyhyesti merkitä, mitä mulle on tapahtunut. Harmi! Kun ajattelen kuluvaa vuotta niin ykskaks ei tuu mitään erityistä mieleen. Päivät ovat jääneet unholaan. Olemme eläneet mieheni kanssa hiljaista elämää. Emme ole matkustelleet. Eikä mitään mullistavaa ole tapahtunut. Hmm! Olenkohan kirjoittanut päiväkirjaani jotain? Tarkistan.
PoistaNiin ..aika rientää.,kunpa joskus "hyvässä kohdassa vois ajan pysäyttää.ja taas ikävämmässäviel nopeuttaa ajan kulkua.
VastaaPoistaEi niin !
oOn elettävä täsä hetkessä,eilinen meni huomista en tiedä,tänään ,olen iloinen:))
Ihania ajatuksia,käynkin kopsaamassa uuen vuojen viestiin viimeisen taulun tekstin,Kiitos!
Hyvää uutta vuotta 2020,Tuokoon kaikkea hyvää kohtuudella:)) ja
Kiitos kun olen saanut sinut blogi-ystäväkseni!
Liisa, kiva kun kommentoit täällä. Niinpä: On parasta elää tässä hetkessä. Ei kannata surkutella mennyttä eikä huolestua huomisesta. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA sinullekin, Liisa!
PoistaPiritta, käväisin katsomassa blogiasi. Siellä on paljon mielenkiintoisia kuvia. Menen varmaan uudestaankin katselemaan niitä. Niin, päivät pitenevät jo. Kevättä kohti mennään. Alkukesä on minun lempivuodenaikani. Pian se tulee.
VastaaPoista