Huomenna

Nukkumaan käydessä ajattelen:

Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

- Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta 1976

Epätoivoisesti yritän ajatella positiivisesti ja ystävällisesti itsestäni - kuten Eeva Kilpi. Taloyhtiö lämmittää saunamme ja perjantai-illan saunahetkessä on jotain pyhää. Hiljaisuuden vallitessa istun mieheni kanssa lauteilla ja heitän löylyä kauhallisen kolmessa osassa. Kuuntelemme kiukaan sihinää ja odotamme lämpimän höyryn saapumista omiin nurkkiimme. Minun nurkkaani se tulee ensin ja kiertää sitten mieheni selän taakse.

Pesemme toistemme selän. Muun osan kehosta pesemme kumpikin itse. Minulla siihen menee pitempi aika. Mieheni menee vielä toisen kerran lauteille löylyttelemään. Minä suihkutan itseäni puhtaaksi ja istun saunan eteisessä jäähdytellen.

Saunotteluun olisi mahdollisuus tiistaisinkin lenkkisaunassa. Mutta enää ei miehenikään mene sinne. Minä en kehtaa esiintyä talon naisille alastomana. Häpeän läskejäni. Mutta tosi yritykseen läskien laihduttamiseksi en jaksa - - -

Se liikunta, jota jaksan, ei paljoa kaloreita kuluta. Olisipa varaa palkata Personal Trainer. Itsekseni en näköjään saa itseäni edes kävelylenkille. Mikä sen tylsempää kuin k ä v e l l ä. Itämainen tanssipätkä, joka minulla on VHS-nauhalla ei sekään enää innosta. Harmi, etten saanut nauhoitettua kaikkia tanssitunteja, kun ne tulivat televisiosta. Olisikohan itämaista tanssia ja sen opetusta DVD:llä?

Epätoivoani syventää näköalattomuus. En tiedä, mikä saisi minut innostumaan liikkumisesta, mikä olisi se liikuntamuoto, joka jaksaisi innostaa pitemmän päälle. Minä vain istun vuoroin työtuolilla tietokoneen äärellä ja vuoroin tv-tuolissa televisiota tai kirjaa tuijottaen. Ja väliin käyn istumassa keittiön pöydän äärellä syömässä. Peräpukamat vain leviävät ja jonakin päivänä iskee sairaus. Sydänkohtaus, sokeritauti - - - Masentaa.