perjantai 20. maaliskuuta 2009

Perjantaina

Yöllä joskus klo 4 kävin katsomassa, kuinka kissa voi. Se naukaisi reippaasti tervehtien divaanillaan.

Klo 6 aikaan kissa oli kävellyt keittiöön melkein ruokakupille asti. Annoin kupin sen eteen ja se söi ahnaasti. Tarjosin juotavaa. Se litki vettä pitkään. Annoin kissalle ½ yksikköä insuliinia. Kissa jäi keittiön matolle loikoilemaan, kun minä söin aamiaiseni ja menin vielä takaisin nukkumaan.

Huokailen ja suren kyyneleittä tulevaa menetystä. 12-vuotias lemmikkini on päästettävä lepoon tästä maailmasta kärsimästä.

Kuoleman toiveet nousevat taas mieleni pintaan. Tämä elämä on kärsimystä, huolta ja vaivaa. Vain lyhyitä onnen hetkiä - ja taas järkytyksiä, väsymystä ja uupumista. En jaksa tätä elämää.

Ei kommentteja: