Kuvassa kissaveteraanimme, jota käytin eläinlääkärissä eilen (keskiviikkona), koska se käveli heikonlaisesti. Ajattelin, että sillä on varmaan kulumia lonkissa, onhan se jo 12-vuotias. Mutta lääkäri ei todennut mitään vikaa lonkissa vaan verikoe näytti verensokerin olevan koholla (17) ja kissalla on siis sokeritauti (diabetes). Sitä hoidetaan insuliinilla, pistetään aamuin illoin.
Toivottavasti kävely paranee lääkehoidon myötä, sillä muutoin meidän on päästettävä kissa vaivoistaan. Surullista! Itkin illalla ja rukoilin, että lääkkeet auttavat, että en vienyt kissaa liian myöhään lääkäriin (olihan oireet näkyvissä jo reilun viikon). Kävely huononi päivä päivältä. Syytökset pieksävät mieltäni: miksi en vienyt kissaa lääkäriin jo viikko sitten? Onko diabetes tuhonnut jalkojen toimintakyvyn lopullisesti vai toipuuko kissa? Eilen illalla se käveli etujalat mutkalla, takajalat sojottaen sivulle, jäykästi mutta määrätietoisesti hiekkalaatikolle, joka on aika korkea. Nostin sen laidan yli. Takaisin se tuli itse.
Ruokin kissan lääkäristä tultuamme ja pistin insuliiniannoksen. Seurasin sen vointia, kävelyä, makoilua. Kissa nuoli etujalan pistoskohtaa, mistä lääkäri otti verta. Ei sillä näyttänyt olevan mitään hätää, joten kävin nukkumaan, mutta heräilin parin tunnin välein ja kävin katsomassa, miten kissa voi.
Sydäntä raastaa tietoisuus, että ellemme olisi antaneet kissan syödä itseään ylipainoiseksi, tätä vaivaa ei ehkä olisi tullut. Lääkäri suositteli dieettiruokaa kissalle, jotta se laihtuisi. Ostin nuoremmallekin kissallemme laihdutusraksuja, vähän edullisempia kuin dieettiruokapurkit.
Emppu on tästä pari vuotta sitten otetusta kuvasta jonkin verran pulskistunut ja nyt alkoi sen syömien ruokamäärien tarkkailu ja annostus. Tähän asti kissoilla on ollut jatkuva raksujen tarjoilu ja ne ovat käyneet napostelemassa pitkin päivää vähän kerrallaan kuivamuonaa lisää. Mitenkähän ne oppivat ruoka-aikoihin?
No niin, meitä on siis emäntä ja kaksi kissaa opettelemassa terveempää syömäkulttuuria. Emäntä joutuu tarkkailemaan, mitä ruokaa tarjotaan ja ostamaan toisenlaista sapuskaa, mihin on totuttu. Samalla varmaan huoneiston isäntäkin laihtuu...
Onpa valtavan kauniita kisuja :-) Meillä on kuusi kissaa, joista yhdellä on myös kova taipumus lihoa. Se näyttää hyvin samanlaiselta kuin tuo teidän vanhempi. On kumma juttu, että muut eivät pulskistu, vaikka meilläkin on koko ajan ruokaa tarjolla. Niin epäreilua se on kissojenkin kohdalla. Toiset lihovat paljon helpommin..
VastaaPoista