Päivä on kulunut pällistellessä ihmiseloa ja kissan vaivaista vaappumista. Mieheni näyttää kovin masentuneelta. Minä olen jossakin tyhjyyden tilassa. Mies on huolehtinut ateria-ajoista ja kissan vessoista yms. arjen pyörittämisestä. Minä olen istunut netissä ja Kotikadun verran television äärellä.
Siideriä suruun. Tavatonta minulle juoda mitään alkoholipitoista. Nyt juon vastoin kaikkia periaatteitani vähän omenasiideriä ja toivon, että se auttaisi uneen niinkuin eilenkin saunan jälkeen. Mieleni velloo tyhjyyttään kumisten. Minulla ei ole mitään sanottavaa. On vain kova tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Epistä!
En minä kuuluisuutta kaipaa enkä joukkoa ihmisiä huutelemaan mielipiteitään tekemisistäni ja tekemättä jättämisistä. Tahdon ihmisiä, jotka lohduttavat surussani ja kannustavat kamppailussani selvitä elämässä hengissä.
Onneksi ystävä tulee huomenna kyläilemään. . .
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHitsi vieköön, että noita mainoksianne tänne tuppaatte! Eky Dakka, vie mainoksesi hiiteen.
VastaaPoistaOn ruvettava kontrolloimaan, mitä kommentteja tänne kirjoitetaan.
Hei blogiystäväni,
VastaaPoistaTämä yhden naisen yritys lomauttaa koko henkilökuntansa ja poistuu takavasemmalle. Siirrän blogini salasanan taakse toimettomaksi. Kokonaan vai toistaiseksi, siihen en osaa vielä vastata. Minut tavoittaa osoitteesta masentunutmielikuvitus(at)gmail.com. Ainakin jonkin aikaa.
-ipi-
Kurjaa, kun tulee mitä-sattuu-kommentteja :(
VastaaPoistaTäälläkin surumieltä. Kaapissa olisi hieman punaviiniäkin, mutta toivottavasti saan unen päästä kiinni ilman sitäkin.. Yksi lasillinen tekee kyllä joskus terää (tai sitä päinvastaista siis, eh). Toivottavasti huomenna on parempi päivä!