tiistai 24. maaliskuuta 2009

Hurmurin muistolle


Tulit mustana keränä kotiimme. Leikit mielemme iloisiksi ja sait meidät nauramaan tempauksillasi. Kehräsit sydämiimme rakkautta ja hellyyttä. Olit aina valmis silitettäväksi. Otit uudet kissanpennut hoiviisi kuin emo, vaikka oli uros ja jo nuorena sinusta tuli kastraatti. Kaikki kissamme saivat osakseen lempeää pehmeyttäsi ja karhean kielesi nuolaisuja.

Ystävällinen, hurmaava luonteesi oli ainutlaatuisen ihana. Toistakymmentä vuotta elit kanssamme kaikkina päivinämme. Kun surun kyyneleet pyrkivät silmiini, tulit vierelle ja katsoit silmiin. Surut lievenivät sinun pehmeyttäsi silittäessä.

Maaliskuun aurinkoisena iltapäivänä (23.3.2009) makoilimme vierekkäin sängyllä ja painauduit kylkeäni vasten. Auringon säteet lämmittivät toista kylkeäni, sinä toista. Hetkessä oli jotain unohtumattoman kaunista, pehmeää ja lämmintä. Kehräyksesi jää muistoihini ja tuon hetken sydämellinen autuus oli ihmeellistä. Osasin erityisellä herkkyydellä nauttia läheisyydestäsi, sillä tiesin sen olevan viimeinen iltapäivä kanssasi.

Jäät muistoihimme ystävällisenä olentona, joka auttoi meitä elämämme kolhuissa omalla kissamaisella viehättävyydellään ja lempeydellään. Ihanaa, että saimme pitää sinut luonamme yli 12 vuotta. Kuinka olisimmekaan selvinneet niistä ilman sinua, Hurmuri. <3

5 kommenttia:

  1. Hurmurikisu on nyt, jossain, missä ei ole enää vanhuutta,kipua eikä sairautta. Voimia sinulle, jotta jaksat surun ja ikävän. Ehkä uusi kisulapsi toisi mukanaan toiveikkaampia tunnelmia. Niin kävi ainakin minulle. (Muskakisu tästä sylistä lähettää kehrääviä terveisiä)..Extralämpöinen hali.

    VastaaPoista
  2. Uusi kissanpentu on harkinnassa. Mieheni ei ole oikein innostunut ajatuksesta, sillä onhan meillä vielä yksi kissa, Ss on kasvanut kissalaumassa ja varmaan tuntee itsensä nyt yksinäiseksi, Ottaisin sille kaverin, Mutta siitä päätetään sitten, kun olen käynyt äitini kanssa kylpylälomalla ensin.

    VastaaPoista
  3. Kirjoitit kauniisti kipeästä asiasta. Minulle koirani kuolema oli isku, jota nyt vuosienkin päästäkin muistellessa alkaa itkettämään.

    VastaaPoista
  4. Voi itku, tuli minullekin kyynel silmääni. Eläimet ovat usein rakastettavampia kuin ihmiset ja muistelen, etten itse olisi jaksanut ilman koiraamme. Onneksi Hurmuri sai elää pitkän elämän rakastavassa kodissa, halaus.

    Ja kannattaa tosiaan vedota siihen, jos miehesi haraa uutta kisua vastaan, että toinen tarvitsee seuralaisen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!