Valvoin melkein koko yön. Seurailin Hurmurin vointia. Viiden aikaan se yritti nousta seisomaan ja lähteä liikkeelle, muttei päässyt. Kannoin sen keittiöön, annoin ruokaa ja vettä sekä insuliinipistoksen. Ruoka maistui ja janokin sillä oli. Ruokapesut, tassujen ja kaulurin nuoleminen sujui entisestä muistista.
Sitten kissa rauhoittui nukkumaan ja minäkin nukuin tv-tuolissa sen vierellä. Halusin olla lähellä lemmikkiäni ja sen on ollut hyvä loikoilla kirjaston lattialla olevan ryijyllä peitetyn sohvatyynyn päällä.
Päivän mittaan se on vähän kävellyt. Aamulla insuliinipistoksen jälkeen huonompi takajalka vielä nousi, mutta nyt iltapäivällä ei enää. Menemme kohta lääkäriin. Itken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!