Lääkäri antoi hiukan toivoa, että Hurmuri vielä toipuu - tosin varauksella, että takajalka saattaa jäädä vajaatoimiseksi. Insuliinihoito on kuitenkin auttanut ja lääkearsenaaliin lisättiin B-vitamiini. Verikokeissa todettiin sokeriarvon olevan jopa alle normaalin, joten insuliiniannosta vähän pienennettiin.
Minä jo ehdin pelätä, että huono takajalka on mennyt kuolioon, kun se eilen oli jäykkä. Mutta ilmeisesti se oli vain liikkumattomuuttaan jäykistynyt, koska kissa ei eilen kävellyt kuin kamarista eteisen kautta keittiöön. Pitänee voimisteluttaa jalkaa ja avittaa kissaa liikkeelle.
Olen iloinen, että saan pitää Hurmurin vielä luonamme. Sen katse on niin söpö, kun se katsoo suoraan silmiin.
Hurmuri on suloisen näköinen kisuli...Mitähän rotua?Ei taida olla kotimainen maatiaiskissa..
VastaaPoistaEläimet ovat niin viisaita ja ymmärtävät paljon enemmän kuin osaamme kuvitella...Hyviä vointeja Hurmurille!!!
Hei, minusta oli ihanaa, että kommentoit blogiani. Sitä kautta löysin sitten sinut. Saako sinut linkitää? Voimaa ja rohkeutta!<3
VastaaPoistaEmmi.www.emmiemmi.vuodatus.net
Emmi, toki saat linkittää blogini omaasi. Hyvää vointia ja iloista mieltä sinulle!
VastaaPoistaHanne, Hurmuri on norjalainen metsäkissa.
VastaaPoista