tiistai 31. maaliskuuta 2009

Kivimöykky


Nykyisellä hoitojaksolla en ole osannut tuoda julki elämäni ristiriitoja ja aiheita, jotka veivät ajatukseni itsemurhan partaalle vuosi sitten keväällä. En osaa vieläkään edes itselleni selittää, miten mieleni kiertyy synkkyyteen. Ja taas ponnahtaa valoon. Onko kyseessä henkien taistelu sielustani? Hyvä eli Pyhä Henki ja Paholainen taistelevat sielustani ja kumpi saa enemmän sijaa ajatuksissani, sen mukaan on mieleni masentunut tai Jumalaa ylistävä. Miksi mieleni ei tyydy tähän uskonnollisfilosofiseen selitykseen, jota minulle on selostettu jo aikoja sitten? Se olisi kovin helppo selitys mieleni ailahteluille. Ovatko elämän mysteerit yksinkertaisia totuuksia? Helppoja uskoa. Lapsikin ymmärtää ne. Niin en enää usko olevan.

Etsin kirjoista psykologisia selityksiä, mutta en ole löytänyt tyydyttävää selitystä mieleni mutkille. Innostuin skeemoista ja tunnelukoista, kun niistä kuulin. Luulin vapautuvani täyteen elämään, kun saan selitettyä itselleni näitä. Ainakaan vielä ei ole suurempaa vapautumista tapahtunut, vaikka pari tunnelukkoa on tunnistettu. Tarvitsisin terapeutin, joka avaisi minulle näitä asioita enemmän kuin mitä kirjasta minulle aukenee.

Minussa on kivimöykky, joka painaa ja puristaa. Ahdistava, kova ja kylmä osa sisimpääni hyytää minua. En uskalla julkisesti edes kirjoittaa ajatuksia, jotka pelottavat ja vaivaavat minua. Ovat vaivanneet kauan. Kenelle uskallan sieluni salaisuuksista puhua?

5 kommenttia:

bubble kirjoitti...

Oletko jostain tietystä kirjasta/kirjoista lukenut noista tunnelukoista? Kiinnostaisi nimittäin, uskon että mulla on niitä varmaan joka tunteen kohdalla.. Eli jos voit suositella jotain kirjaa niin olisin häpi :)

tuulia-ja-aamuja kirjoitti...

Tuo kivi on hyvä vertaus. Ja kun sen saa jotenkin vieritettyä pois, huomaakin, että se jo painaa jossain toisessa kohdassa (elämän alueella). Kivi pitäisi saada rikki, ainakin pienemmiksi osiksi. Kun en ole itse tässä onnistunut, en osaa muuta neuvoa antaa kuin että aika ja puhuminen (ystävälle, psykiatrille, terapeutille yms)auttavat ainakin sinnittelemään eteenpäin.

bamiella kirjoitti...

Bubble, olen lukenut kirjaa Avaa tunnelukkosi. Se on Jeffrey E Youngin ja Janet S. Kloskon kirjoittama. Samaa asiaa käsitellään kirjassa Skeematerapia. Tuossa oikealla marginaalissa on linkki tunnelukkotestiin. Kannattaa tutustua siihen!

Tuulia, kiitos kommentista! Sinnitellään eteenpäin vain.

Leda kirjoitti...

Minullakin oli vuosia samanlaisia ajatuksia..

-Terapia voi auttaa akuutissa tilanteessa, mutta ei pidemmän päälle.Ongelma on siinä että ei saisi jäädä vellomaan niihin ikäviin asioihin liian pitkäksi aikaa. Ne pitää käydä läpi, ottaa niistä opiksi, löytää positiiviset puolet ja päästää sitten irti. Jos ajttelet kokoajan (menneitä) ikäviä asioita niitä tulee vain lisää.. Kun päätät olla positiivinen ja keskityt hyviin asioihin niitä alkaa virrata elämääsi. On ennenkaikkea tärkeää olla läsnä tässä hetkessä.

Itseäni on auttanut valtavasti esim. Tommy Hellsten:in, Wayne Dyer:in ja Caroline Myss:in kirjat.

bamiella kirjoitti...

Leda, kiitos kommentistasi!
Kuinkakohan monta kertaa olenkaan luullut kasitelleeni ikävät asiat lapsuudestani ja päästänyt niistä irti?! Nykyisyydessä vain tulee yhä uudelleen esiin asioita, jotka näyttävät johtuvan lapsuudessa oppimaani tapaan aliarvostaa itseäni, äitisuhteeseeni ja isäpuolen insestiin.

Olen päättänyt olla positiivinen - huonolla menestyksellä. Tässä hetkessä eläminen on taivoitteenani.

Minäkin olen lukenut Tommy Hellstenin ja Wayne Dyerin kirjoja. Mitä kirjoja Caroline Myss on kirjoittanut?