Helmikuu mennä huiteli ohi niin lujaa vauhtia, etten kerennyt kirjoittamaan tänne mitään. Ei minulla ole mitään ylimääräisiä projekteja meneillään niin että aika olisi kulunut niihin. En oikein muista, miten nää viime viikot ovat kuluneet. Minun muistihäiriöni on kehittynyt niihin mittoihin, että hakeuduin muistitesteihin terveyskeskukseen. Mutta ei siinä mitään kovin hälyttävää tullut esille.
Kuitenkin päivittäisissä toimissani olen usein niin hukassa, että minua on alkanut huolestuttaa aikalailla. Eikö tälle häiriölle ole mitään tehtävissä? Olisiko jokin lääkitys paikallaan? Uusi aika tk-lääkäriin on maaliskuussa. Pitänee kirjoittaa paperille koko huolikertymä, joka painaa mieltäni.
Tähän mennessä melkein kaikki lääkärissäkäynnit ovat olleet niin lyhyitä, etten ole päässyt kuin alkuun huolieni kertomisessa. Viimeksi aikaa oli varattu enemmän kuin tavallisesti, mutta minä aloin panikoimaan ja pakenin vastaanotolta ennen aikojaan. Harmittaa hirvittävästi, sillä papereihini on ilmeisesti tullut maininta vastaanotolta poistumisesta ennen kuin aikani on käytetty kokonaan. Kun tilasin uutta lääkäriaikaa, tk-virkailija kysyi aika tiukasti, miksen viime kerralla ottanut puheeksi kaikkea, mitä on mielessäni. Hämäännyin kysymyksestä niin, etten osannut vastata juuri mitään. Sopertelin jotakin avuttomana ja tuntui kuin armosta sain uuden lääkärinajan maaliskuulle.
Niinpä sitten on tässä aikaa kirjoittaa vaikka puoli romaania vaivoistani. Aikaa seuraavalle lääkärin-vastaanottoajalle on noin 1½ kuukautta.
Ajattelin lukea artikkelin VERENPAINEEN NOUSU VASTAANOTOLLA JOHTUU GEENEISTÄ
https://ilkkapohjalainen.fi/uutiset/kotimaa/verenpaineen-nousu-vastaanotolla-johtuu-geeneista-kertoo-suomalaistutkimus-valkotakki-ilmio-ei-olekaan-korvien-valissa-1.2988983
perjantai 14. helmikuuta 2020
torstai 16. tammikuuta 2020
Joutsenlampi
Vuoden kulttuuripläjäys koettu huokaillen ihastuksesta. St Petersburg Balettiteatteri esitti P.I.Tsaikovskin musiikin tahtiin baletin Joutsenlampi. Libretto: Vladimir Begitshev, Vasili Geltser
Koreografia: Marius Petipa ja Lev Ivanov (1885)
En ole aiemmin kokenut sellaista ihailua ja mielenkiintoa balettia kohtaan. Erityisesti ihastutti pienten joutsenten tanssi. Baletin tarina on kiehtovaa luettavaa. Näen edelleen silmissäni Joutsenprinsessa Odetten ahdistuksen. Hänet on taiottu joutseneksi. Hän voi ainoastaan yöllä muuttua takaisin ihmiseksi. Hän kertoo olevansa ikuisesti taian vankina, ellei puhdas nuorukainen vanno hänelle ikuista uskollisuutta ja mene hänen kanssaan naimisiin.
Tarina päättyy onnellisesti nousevan auringon valossa. Kunpa kotikaupunkini tarjoaisi useammin tällaista kaunista, ihastusta herättävää kulttuuriohjelmaa: klassisen baletin herkkää liikettä ja voimakasta esitystä!
Koreografia: Marius Petipa ja Lev Ivanov (1885)
En ole aiemmin kokenut sellaista ihailua ja mielenkiintoa balettia kohtaan. Erityisesti ihastutti pienten joutsenten tanssi. Baletin tarina on kiehtovaa luettavaa. Näen edelleen silmissäni Joutsenprinsessa Odetten ahdistuksen. Hänet on taiottu joutseneksi. Hän voi ainoastaan yöllä muuttua takaisin ihmiseksi. Hän kertoo olevansa ikuisesti taian vankina, ellei puhdas nuorukainen vanno hänelle ikuista uskollisuutta ja mene hänen kanssaan naimisiin.
Tarina päättyy onnellisesti nousevan auringon valossa. Kunpa kotikaupunkini tarjoaisi useammin tällaista kaunista, ihastusta herättävää kulttuuriohjelmaa: klassisen baletin herkkää liikettä ja voimakasta esitystä!
perjantai 10. tammikuuta 2020
Vauhdilla elämässä eteenpäin
Ennen joulua oli hetkiä, jolloin olin jo antamassa periksi kaamosväsymykselle. Yks tuttava sai minut tosi alakuloiseksi ja vihaiseksi. Mieleeni tuli negatiivisia ajatuksia tulevaisuuteni suhteen. Kävi mielessäni niin monta kertaa elämässäni kiertänyt ajatus, etten halua enää lisää päiviä elämääni. "Nyt se on loppu. En jaksa enempää."
Onneksi pääsin noiden tuhoisten ajatusten yli ja ajattelen taas tulevaisuuttani positiivissemmin. Kyllä minä tartun tuleviin haasteisiin. Tämä mummo ei anna periksi vaan elää vauhdilla eteenpäin elämässä.
tiistai 7. tammikuuta 2020
Päivän sankarillinen ponnistus
Joulu Loppiaisineen on muistoissa. Ostin marras- joulukuussa lahjaksi itselleni Kiinasta vaatteita ja koruja 2-6 euroa/kpl. sain postista tänään 10 pakettia, jotka ovat vielä avaamatta. Pahoin pelkään, etteivät vaatteet sovi päälle. Yhden mekon sain jo aiemmin kokoa XXXXXL (suurempaa ei voinut tilata). Mekko on tiukka. Kuinka pieniä nuo kiinalaiset ovatkaan, ihmettelen. Tuo kokomerkintä on erilainen kuin Suomessa, koska suomalaiset ja ruotsalaiset vaatteet kokoa 2XL sopivat päälleni.
Noo, jos vaatteet eivät sovi mulle niin kaipa niille löytyy joku, jolle ne mahtuvat. Onhan minulla hoikkia tutun tuttuja täällä ja siellä täällä Suomessa, joille niitä vois tarjota.
Kävelin vajaan kilometrin matkan K-Citymarketin aulaan hakemaan niitä paketteja. Läksin reippaasti kotipihalta ja jo 200 metrin päässä kipu oikean polven alapuolella alkoi vaivata. Piti hidastaa vauhtia ja oli pakko seistä noin joka100. askelparin jälkeen ja kuulostella, hellittääkö kipu. Ei hellittänyt. Otin autojen parkkipaikalta tavarakärryn tueksi viimeiselle n.50 metrin matkalle. Laahustin marketin hedelmähyllyille ja heitin kaksi viinirypälepakettia kärryyn. tummia ja ja vihreitä rypäleitä. Etsin nenäliinoja ja jouduin laahustamaan edestakaisin ennenkuin näin myyjän, jolta kysyin, mistä löydän nenäliinoja. Huomasin paperihyllyille mennessä puisia henkareita, joita olen kaivannut. Muoviset taipuilevat paksujen painavien takkieni alla. Ostin siis ne 4 puista Myhome puisia henkareita hintaan 4,99 euroa. Olen tyytyväinen, kun nyt on mahdollisille vierailleni ripustimet, joille asettaa takit.
Kutsun synttäreilleni ainakin 6 tuttavaa+ystävää. Suunnnittelen, mitä heille tarjota. Mitä heille juttelen. Miten ottaa heidät vastaan.
Marketista pois ulko-ovelle kävellessäni polven alapuolella oleva lihas kramppasi ja tuntui kuin joku olisi pistänyt puukolla. Puukon iskuja tuli vähän väliä kävellessäni ulos odottelemaan taksia, jonka tilasin viemään minut kotiin. Pitänee laittaa kylmä kääre kipupaikkaan, jota nyt kotona kuumottaa kuin olis tulessa. Harmittelen, etten ostanut apteekista pakkauksia, jotka voi pakastimessa äkkiä saada kylmäksi. Ostin sieltä vain Buranaa kipuun. Muutossa uuteen asuntoomme sellainen pakkaus, joka minulla oli, on kadonnut. Yhtä jos toistakin on viety alakerran varastoon. Kirjoja laatikoittain jne.
Noo, jos vaatteet eivät sovi mulle niin kaipa niille löytyy joku, jolle ne mahtuvat. Onhan minulla hoikkia tutun tuttuja täällä ja siellä täällä Suomessa, joille niitä vois tarjota.
Kävelin vajaan kilometrin matkan K-Citymarketin aulaan hakemaan niitä paketteja. Läksin reippaasti kotipihalta ja jo 200 metrin päässä kipu oikean polven alapuolella alkoi vaivata. Piti hidastaa vauhtia ja oli pakko seistä noin joka100. askelparin jälkeen ja kuulostella, hellittääkö kipu. Ei hellittänyt. Otin autojen parkkipaikalta tavarakärryn tueksi viimeiselle n.50 metrin matkalle. Laahustin marketin hedelmähyllyille ja heitin kaksi viinirypälepakettia kärryyn. tummia ja ja vihreitä rypäleitä. Etsin nenäliinoja ja jouduin laahustamaan edestakaisin ennenkuin näin myyjän, jolta kysyin, mistä löydän nenäliinoja. Huomasin paperihyllyille mennessä puisia henkareita, joita olen kaivannut. Muoviset taipuilevat paksujen painavien takkieni alla. Ostin siis ne 4 puista Myhome puisia henkareita hintaan 4,99 euroa. Olen tyytyväinen, kun nyt on mahdollisille vierailleni ripustimet, joille asettaa takit.
Kutsun synttäreilleni ainakin 6 tuttavaa+ystävää. Suunnnittelen, mitä heille tarjota. Mitä heille juttelen. Miten ottaa heidät vastaan.
Marketista pois ulko-ovelle kävellessäni polven alapuolella oleva lihas kramppasi ja tuntui kuin joku olisi pistänyt puukolla. Puukon iskuja tuli vähän väliä kävellessäni ulos odottelemaan taksia, jonka tilasin viemään minut kotiin. Pitänee laittaa kylmä kääre kipupaikkaan, jota nyt kotona kuumottaa kuin olis tulessa. Harmittelen, etten ostanut apteekista pakkauksia, jotka voi pakastimessa äkkiä saada kylmäksi. Ostin sieltä vain Buranaa kipuun. Muutossa uuteen asuntoomme sellainen pakkaus, joka minulla oli, on kadonnut. Yhtä jos toistakin on viety alakerran varastoon. Kirjoja laatikoittain jne.
sunnuntai 5. tammikuuta 2020
Parempi viittoilla
Mikä kumma silmiä häikäisevä mollukka tuolla taivaalla. Mukavaa, kun sähkölasku vähän pienene, kun nyt ei tarvitse polttaa energiaa omilla mollukoilla kamarin nurkassa.
Tuo mollukka lienee se ele, joka viitotaan sormella kasvojen ympäri.
Katsopa nettisivulta https://youtu.be/4B-6KmB-lm4 kuinka opin tuon aurinkoisen viittoman lasten päiväkodissa joskus muinoin viime vuosisadalla.
Nykyäänkin olisi parempi viittoilla kuin laulaa ääneen, mitä mielessään ajattelee. Varsinkin jos vielä erehtyy kirjoittamaan huitelunsa nettiin, saa lukea vielä vuosikymmenien päästä, mitä onkaan tullut viittoiltua.
Tuo mollukka lienee se ele, joka viitotaan sormella kasvojen ympäri.
Katsopa nettisivulta https://youtu.be/4B-6KmB-lm4 kuinka opin tuon aurinkoisen viittoman lasten päiväkodissa joskus muinoin viime vuosisadalla.
Nykyäänkin olisi parempi viittoilla kuin laulaa ääneen, mitä mielessään ajattelee. Varsinkin jos vielä erehtyy kirjoittamaan huitelunsa nettiin, saa lukea vielä vuosikymmenien päästä, mitä onkaan tullut viittoiltua.
AURINKOISTA PÄIVÄÄ sinulle, parahin lukijani!
lauantai 4. tammikuuta 2020
torstai 2. tammikuuta 2020
Auringon lasku vai auringon nousu
Aurinko on laskenut jo monta tuntia sitten. Olen ottanut iltalääkkeeni, jonka pitäisi auttaa uneen. Mutta olen virkeä kuin peipponen. NIINPÄ niin. Kunpa näkisikin jo peipposia. Mutta vielä on nähtävä monta auringonnousua ja -laskua ennenkuin muuttolinnut palaavat Suomeen.
Toivotatko Uutta Vuotta/vuosikymmentä väärin
Rebekka Härkösen kirjoittama artikkeli KALEVA.fi -sivustolla sai aivosoluni sekaisin.
Toivotatko uutta vuotta väärin
Vuosikymmenen vaihtumisesta on monta määritelmää.
Almanakkatoimiston ajanlaskijoiden mukaan kronologisesti vuosikymmen vaihtuu vasta ensi vuonna 2021. Minä ja monet muut tavan tallaajat taas olemme sitä mieltä että vuosikymmen vaihtui juuri tässä vuodenvaihteessa 2019-2020.
Onneksi ainakin erikoissuunnittelija Asko Palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta naurahtaa vuoden/vuosikymmenen vaihtumis-asiaa selittäessään ja sanoo, ettei häntä ärsytä edes ammattinsa puolesta termin mielivaltainen käyttö. Ajanlaskun mittakaavassa on yksi ja sama, milloin ihmiset juhlivat vuosituhanten, -satojen ja -kymmenten vaihtumista.
Itse en vuodenvaihtumista seurannut sen kummemmin seremonioin. Ajattelin kyllä katsoa televisiosta vuodenvaihtumisohjelmia, mutta väsymykseltäni se ei onnistunut Uuden vuoden yönä.. Onneksi Yle Areenassa on kaikki tallessa nettisivulla Vuosi vaihtuu
Monet vuodet ovat vaihtuneet, vuosituhatkin vaihtui ja silloin niinkuin usein vuodenvaihteessa jokin kamalan ikävä kaipuu iskee mieleeni. Minä haluan täältä (elämästä) pois. Mieluummin alkuvuodesta kuin monen kuukauden päästä. Kaamosmasennukseni vaikeutuu kuukausi kuukaudelta kevättalven kuluessa, kunnes toukokuussa muuttolinnut palaavat ja lehtipuut alkavat viheriöidä lumen sulettua pois.
TULEE KESÄ. Mieleni virkistyy ja ulkona on kiva liikkua. Ei nenä jäädy pakkastuulessa eikä liukkaat kadut ja tiet pakota kulkemaan varovasti. Tuulenhenkäykset tuovat uusia tuoksuja nenään. Sireenit suorastaan huumaavat tuoksullaan ja monet luonnonvaraiset kasvit kukkivat.
Tammikuu, helmikuu, maaliskuu ja huhtikuu. Syntymäpäiväni vietto ja kevään lumisohjokelit. KAMALAA! Pitääkö ne taas tänä vuonnakin kokea?
Luulin vuosikymmen sitten, etten elä enkä HALUA ELÄÄ vanhuksena. Nyt kun vanhusten hoitoon saattaa tulla parannuksia ja ensimmäiset vanhuuseläkevuodet on kärsitty, toivoni on herännyt, että ehkä sittenkin kannattaa eläkeläismummona kituuttaa täällä. Suomessa sentään edes suunnitellaan vanhustenhoidon parannuksia siellä, missä puutteita on huomattu. Toisilla paikkakunnilla on kiitettävää vanhustenhoitoa, mutta ikävä kyllä olen lukenut ja nähnyt televisiosta, mitä puutteita toisin paikoin Suomessa on huomattu.
Kuntohoitajana työskennellessäni kävin tutustumassa erään sairaalan osastoon, jossa hoidettiin iäkkäitä vanhuspotilaita, jotka makasivat päivästä toiseen vuoteessaan pystymättä istumaan. Vaikka toiset ylösnostettuna pystyivätkin pyörätuolissa istumaan, kaikkia ei ehditty joka päivä auttaa pystyyn. Pissaaminen ja paskomiset "hoidettiin" vaipoilla. Lautasta ei ehditty syöttää tyhjäksi, kun jo toinen potilas odotti vieressä ja tarvitsi apua ties missä. Hoitajia oli liian vähän osastolla. Kuntohoitajia varsinkaan ei ollut. Oli masentavaa nähdä potilaiden epätoivoiset silmät ja kuunnella puheongelmaisia vanhuksia. En mennyt sille osastolle töihin, vaikka juuri se olisi tarvinnut pari kolme kuntohoitajaa.
Huokaisen helpotuksesta, että työvuoteni ovat ohi. Kukaan tai mikään ei pakota menemään kuntohoitajan hommiin. Silittelen mieluummin puolisoani ja kissojani kuin tuntemattomia, sairaita vanhuksia.
Hirvittää tulevaisuus, jos edessä on vuosia liikuntakyvyttömänä, puheongelmaisena ja sairaana. Alzheimerin tauti voi iskeä tai halvaus viedä huonoon kuntoon. HUI HIRVITYS ajatellakin! Miten nämä ajatukset heräävätkin mieleeni aina näin vuoden alussa.
TOIVON, ettei kukaan sairastuisi em. sairauksiin, että tapahtuisi sellainen mullistus, että kaikki voisivat ELÄÄ TERVEENÄ ja luonto heräisi kukkimaan ihmisten ja eläinten iloksi ja onneksi
ja että taivaallinen ilo täyttäisi kaikkien mielet, sydämet ja sielut.
Toivotatko uutta vuotta väärin
Vuosikymmenen vaihtumisesta on monta määritelmää.
Almanakkatoimiston ajanlaskijoiden mukaan kronologisesti vuosikymmen vaihtuu vasta ensi vuonna 2021. Minä ja monet muut tavan tallaajat taas olemme sitä mieltä että vuosikymmen vaihtui juuri tässä vuodenvaihteessa 2019-2020.
Onneksi ainakin erikoissuunnittelija Asko Palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta naurahtaa vuoden/vuosikymmenen vaihtumis-asiaa selittäessään ja sanoo, ettei häntä ärsytä edes ammattinsa puolesta termin mielivaltainen käyttö. Ajanlaskun mittakaavassa on yksi ja sama, milloin ihmiset juhlivat vuosituhanten, -satojen ja -kymmenten vaihtumista.
Itse en vuodenvaihtumista seurannut sen kummemmin seremonioin. Ajattelin kyllä katsoa televisiosta vuodenvaihtumisohjelmia, mutta väsymykseltäni se ei onnistunut Uuden vuoden yönä.. Onneksi Yle Areenassa on kaikki tallessa nettisivulla Vuosi vaihtuu
Monet vuodet ovat vaihtuneet, vuosituhatkin vaihtui ja silloin niinkuin usein vuodenvaihteessa jokin kamalan ikävä kaipuu iskee mieleeni. Minä haluan täältä (elämästä) pois. Mieluummin alkuvuodesta kuin monen kuukauden päästä. Kaamosmasennukseni vaikeutuu kuukausi kuukaudelta kevättalven kuluessa, kunnes toukokuussa muuttolinnut palaavat ja lehtipuut alkavat viheriöidä lumen sulettua pois.
TULEE KESÄ. Mieleni virkistyy ja ulkona on kiva liikkua. Ei nenä jäädy pakkastuulessa eikä liukkaat kadut ja tiet pakota kulkemaan varovasti. Tuulenhenkäykset tuovat uusia tuoksuja nenään. Sireenit suorastaan huumaavat tuoksullaan ja monet luonnonvaraiset kasvit kukkivat.
Tammikuu, helmikuu, maaliskuu ja huhtikuu. Syntymäpäiväni vietto ja kevään lumisohjokelit. KAMALAA! Pitääkö ne taas tänä vuonnakin kokea?
Luulin vuosikymmen sitten, etten elä enkä HALUA ELÄÄ vanhuksena. Nyt kun vanhusten hoitoon saattaa tulla parannuksia ja ensimmäiset vanhuuseläkevuodet on kärsitty, toivoni on herännyt, että ehkä sittenkin kannattaa eläkeläismummona kituuttaa täällä. Suomessa sentään edes suunnitellaan vanhustenhoidon parannuksia siellä, missä puutteita on huomattu. Toisilla paikkakunnilla on kiitettävää vanhustenhoitoa, mutta ikävä kyllä olen lukenut ja nähnyt televisiosta, mitä puutteita toisin paikoin Suomessa on huomattu.
Kuntohoitajana työskennellessäni kävin tutustumassa erään sairaalan osastoon, jossa hoidettiin iäkkäitä vanhuspotilaita, jotka makasivat päivästä toiseen vuoteessaan pystymättä istumaan. Vaikka toiset ylösnostettuna pystyivätkin pyörätuolissa istumaan, kaikkia ei ehditty joka päivä auttaa pystyyn. Pissaaminen ja paskomiset "hoidettiin" vaipoilla. Lautasta ei ehditty syöttää tyhjäksi, kun jo toinen potilas odotti vieressä ja tarvitsi apua ties missä. Hoitajia oli liian vähän osastolla. Kuntohoitajia varsinkaan ei ollut. Oli masentavaa nähdä potilaiden epätoivoiset silmät ja kuunnella puheongelmaisia vanhuksia. En mennyt sille osastolle töihin, vaikka juuri se olisi tarvinnut pari kolme kuntohoitajaa.
Huokaisen helpotuksesta, että työvuoteni ovat ohi. Kukaan tai mikään ei pakota menemään kuntohoitajan hommiin. Silittelen mieluummin puolisoani ja kissojani kuin tuntemattomia, sairaita vanhuksia.
Hirvittää tulevaisuus, jos edessä on vuosia liikuntakyvyttömänä, puheongelmaisena ja sairaana. Alzheimerin tauti voi iskeä tai halvaus viedä huonoon kuntoon. HUI HIRVITYS ajatellakin! Miten nämä ajatukset heräävätkin mieleeni aina näin vuoden alussa.
TOIVON, ettei kukaan sairastuisi em. sairauksiin, että tapahtuisi sellainen mullistus, että kaikki voisivat ELÄÄ TERVEENÄ ja luonto heräisi kukkimaan ihmisten ja eläinten iloksi ja onneksi
ja että taivaallinen ilo täyttäisi kaikkien mielet, sydämet ja sielut.
tiistai 31. joulukuuta 2019
Uusi vuosikymmen alkaa
Tänä iltana,
uuden vuoden kynnyksellä,
kuiskasin pienen toiveen:
Anna ystävilleni kaikkea hyvää
tulevaan vuoteen!
Anna tähti oppaaksi
eteenpäin johdattamaan,
kuu tietä valaisemaan
ja aurinko lämpöä antamaan.
Anna iloa päiviin,
anna uskoa ihmeisiin ja
anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.
Tästä vuodesta kiitän,
ystäväni siihen liitän.
Bamiella kiittää kuluneesta vuodesta ja
toivottaa kaikkea hyvää teille kaikille,
hyvät lukijani!
Hyvää Uutta Vuosikymmentä
ja Vuotta 2020!
ja Vuotta 2020!
maanantai 30. joulukuuta 2019
Uutta Vuotta odotellessa
Vielä on vajaa tunti tätä uudenvuoden aaton aattopäivää jäljellä. Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Ilotulituksien kera vaihtuu vuosi. Viime vuosina emme ole valvoskelleet Uuden Vuoden aattona puolille öin. Mieheni menee jo alkuillasta nukkumaan ja niin varmaan menee huomenna Uuden Vuoden 2020 aattonakin. Myös minä varmaan menen nukkumaan viimeistään klo 22.
En ole koskaan ostanut itse ilotulitusraketteja, mutta aiemmin katselin ikkunastamme, kun naapurimme lähettivät lentoon niitä. Tämänvuotista ilotulitusta tuskin jään katselemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)