Ennen joulua oli hetkiä, jolloin olin jo antamassa periksi kaamosväsymykselle. Yks tuttava sai minut tosi alakuloiseksi ja vihaiseksi. Mieleeni tuli negatiivisia ajatuksia tulevaisuuteni suhteen. Kävi mielessäni niin monta kertaa elämässäni kiertänyt ajatus, etten halua enää lisää päiviä elämääni. "Nyt se on loppu. En jaksa enempää."
Onneksi pääsin noiden tuhoisten ajatusten yli ja ajattelen taas tulevaisuuttani positiivissemmin. Kyllä minä tartun tuleviin haasteisiin. Tämä mummo ei anna periksi vaan elää vauhdilla eteenpäin elämässä.
oho!,meillepäs sattui sama iloinen perksi antamaton kuva blogiin,alku kuvaksi:))
VastaaPoista..periksi ei anneta,rinta rottingilla läpi risukasan..kohti ihanaa huomista;))
Oikein ihanaa päivää Sinulle!!!
Halauksin Liisa!
Jopas on melkoinen tuttava. Niitä tuttavia, joiden puheet toisesta korvasta sisään ja samantein toisesta ulos. Tai tarvitseeko lainkaan kuunnella. Super hienoa, että pääsit tuosta tunnetilasta ja noista ajatuksista! Onnea ja kaikkea hyvää alkaneeseen uuteen vuoteen 2020!
VastaaPoistaHienoa, että pääsit taas elämän makuun! Päivät eivät ole "velkeksiä keskenään" ja harmaat säät voivat lisätä ikävyyttä, mutta "eteenpäin sano mummo lumessa", vaikka täällä ainakaan ei ole lunta...
VastaaPoistaSiis veljeksiä,piti sanomani, eivät ole päivät. Painovirhepaholainen tuli.
PoistaPari päivää olikin aurinkoista jo ja kyllä se kaamoskin helpottaa. Mieluummin keksisi jotain muuta tekemistä kuin tavata hyvin masentavia tuttavia.
VastaaPoistaAamulla kun kurkistin parvekkeeelle jo ennen 6:tta, niin lintu lauloi, taisi olla talitintti. Eipä nukuttanut kunnolla, kun kuuta vahdin illan, jotta milloin se pimennys olisi, ja kuvasin, mutta ei ne kuvat onnistuneet.
Iloisia asioita tammikuuhun sinulle!