Ajatuksia koleassa kevätsäässä

Aurinkoisiakin päiviä on tänä keväänä ollut, mutta useampi päivä on ollut pilvinen ja kolea. Kevät on myöhässä. Viime vuonna koivut olivat jo lehdessä tähän aikaan. Nyt ei täällä ole vielä tietoakaan edes hiirenkorvista.

Ei ole tehnyt mieli ulkoilemaan, koska mulla ei ole kunnon välikausitakkia. Paksussa toppatakissa tulee kuuma ja kesätakissa kylmä. Siispä olen kyhjöttänyt sisällä niinkuin kissammekin, jotka eivät ole parvekkeelle halunneet, kun olen oven avannut sinne. Vain nuuhkaisu ja käännös takaisin sisälle kynnyksellä.

On tullut seurattua facebook-kavereiden päivityksiä ja useita blogeja. Mitään erityistä niistä ei ole jäänyt mieleen. Pelottavaa! Joko muistisairaus etenee minussa. Se jos mikä vanhenemisessa askarruttaa minua. Nivelten kulumat ja kivut eivät niinkään huolestuta, mutta muistiani en haluaisi menettää, en edes päästää heikkenemään. Mutta minkäs sille voi jos Alsheimer tulee kylään.

No vielä muistan, että presidenttinä on Niinistö. Mauno Koivisto kuoli ja haudataan ensi viikolla helatorstaina. Halosen ja Kekkosen ajoista on aikaa. Paikan- ja ajantajuni on ennallaan. Tiedän, että on kevät, 17. toukokuuta. Elelen kotona mieheni ja kissojeni kanssa. HUH helpotus! En ole menettämässä muistiani. Olen kutakuinkin kunnossa ja vireä.

Kisammekin ovat kunnossa ja mieheni voi hyvin. Ei siis mitään hätää. Elämä on mallillaan. Voin olla tyytyväinen ja iloinen.

Kevätaurinko

Tämä Satu Tannisen runo kertoo hyvin siitä ihastuksesta, jonka kevätaurinko herätti minussa tänään. Koko huhtikuun oli koleaa, ei kunnon pakkasia eikä aurinkokaan paistanut kuin vähän silloin tällöin. Ei talvi ei kevät. Mutta tänään lämpö nousi yli +10 asteen ja tuntui jo aika lämpimältä. Ei ollut niin lämmintä kuin vuosi sitten kun tarkeni paitahihasillaan ulkona. Tänään oli vielä pidettävä toppatakki päällä. MUTTA AURINKO PAISTOI! Tää on kevättä! Ja äitienpäivän jälkeen on luvassa lämpimämpää. Kunhan nyt vielä viikon jaksaisi pukea päälleen toppatakin aina ulos mennessään. Ehkä sitten ei enää tarvitse vähään aikaan. MINÄ NIIN ODOTAN KESÄÄ!

Iloista Vappua!

Syntymäpäiväruusut

Tulipahan vietettyä synttäreitä.

Syntymäpäiväruusuista vain yksi säilyi komeana yli viikon.

Muut ruusut lakastuivat jo neljäntenä päivänä.

Rennosti

Joo, mitäpä sitä rehkimään joka päivä. Vapaapäiviäkin on vietettävä kotitöistä ym. mitä yleensä teen arkena.

Olen lueskellut lukulistani blogeja ja monenlaista kohtaloa on tullut eteen. Olen jopa tullut ajatukseen, että olen aika onnekas. Nyt kun ei masennus enää vaivaa niin elämä tuntuu kivalta. Terveenä on mukava olla ja näitä mukavia päiviä on ollut jo pitempään. No, jo oli aikakin saada parempia päiviä elämäänsä. Monta vuotta meni masennuksen kourissa. Eikä elämä todellakaan tuntunut kivalta.

Nykyinen asuntommekin on mukava. Keittiön ja olohuoneen ikkunasta näkyy luontoa = puisto, ja kauempana lassten leikkikenttä keinuineen ja rakennelmineen. Makuuhuoneittenkaan ikkunan vastapäätä lähellä ei ole taloja vaan oman talomme lasten leikkipuisto ja iso nurmikkoalue. Puut ja talomme ulkorakennukset peittävät kauempana kadun toisella puolen olevia taloja, joten naapuritalon ikkunasta ei suoraan näe meille sisään.

Talossamme asuu rauhallista väkeä. Mitään ikäviä selkkauksia ei ole tapahtunut. Vähän ääniä kuuluu yläkerrasta, mutta ne eivät ole meitä häirinneet. On se mukavaa, kun olemme saaneet asua tässä talossa.

Olemme onnekkaita, kun ei nyt ole mitään valittamista asumisestamme ja olemme saaneet olla terveinä.

IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ, hyvät lukijani !

Toivotan teille lukijani ihanaa maaliskuuta, upeaa kevättä ja paljon aurinkoa päiviinne!

Ottakaa kaikki ilo irti näistä keväisistä päivistä!

Hyvää vointia ja iloista mieltä!

Aika rientää

HUPSISTA! Tammikuu meni - ja helmikuukin jo vauhdilla menossa. Miten tämä aika rientääkään. En pysy perässä tässä ajanjuoksussa.

Huomenna on mentävä hammaslääkäriin. Tehdään kuitusilta poisotetun hampaan tilalle. Niin - itseasiassa hammas murtui ja siitä jäi vain vähän juurta jäljelle, joka vedettiin ulos suusta. Kuukauden päivät olen odotellut aikaa, jolloin ammottava aukko hammasrivistössäni korjattaisiin. No, huomenna siis.

Sitten ensi viikolla ajattelin mennä kampaajalle ja leikkauttaa hiuksiani lyhemmäksi. Jospa tämän tädin ulkonäkö näiden toimenpiteiden jälkeen olisi kohentunut niin että kehtaa mennä kaupungille ihmisten ilmoille.

Olen lueskellut vanhoja naistenlehtiä kotona, koska en kehtaa mennä kirjastoon ulkonäköni takia. Hapsottavat hiukset ja hammasrivistö vajaana en vain halua näyttäytyä. Ovat jääneet uudemmat naistenlehdet lukematta toistaiseksi.

Kissamme ovat leikattuja uroksia mutta silti niillä taitaa olla kevättä rinnassa. Ne ovat naukuilleet enemmän ja juoksennelleet pitkin asuntoamme huoneesta toiseen. Tavallisesti kovin rauhalliset kisulit ovat riehaantuneet. Yöksi on suljettava makuukamarin ovi, jotta saisimme nukkua rauhassa. Onneksi meillä on asunnossamme useampi huone niin kissoille riittää tilaa temmeltää. Eivätkä ne onneksi ole kovin äänekkäitä niin että naapurit eivät niiden naukuilemisesta häiriinny.

Uusi vuosi on alkanut

Uusi vuosi on jo sujuvasti alkanut. Mitään uuden vuoden lupauksia en tehnyt enkä ala tekemään katsausta menneestä vuodestakaan, sillä mitään merkittävää ei elämässäni viime vuonna tapahtunut, ellei sitten sitä lasketa, että sain olla terveenä. Mikään tauti ei tarttunut minuun.

Toivottavasti tänäkin vuonna saan olla terveenä. Kovin moni blogituttavistani on sairastunut influenssaan. Onneksi se tauti ei tartu blogien välityksellä. Voi ihan turvallisella mielellä lueskella tuttavien blogeja.

Pitääisiköhän laittaa kaikki ne blogit, joita luen, tuohon blogini MUUTA AJATELTAVAA -listaan? Sieltä puuttuu muutama, joita tulee seurattua mainittujen lisäksi. No, kaikki aikanaan.

Tässä nyt KIITÄN TEITÄ blogini uskolliset lukijat KIINNOSTUKSESTANNE meikätytön vaatimattomaan kirjoitteluun. Kovin ihmeellistä ja uutta en ole saanut tuotettua ja päivityksien tahti on hidastunut vuosien myötä. Noin kerran viikossa tulee kirjoiteltua. Ei tämä vanha mieleni tuota tekstiä enää sitä vauhtia kuin muutama vuosi sitten. Toivotaan, että piristyisin vielä.

Toivotan iloisia asioita tuleviin päiviinne!

Tervehdys ystäville

Tänä iltana,

uuden vuoden kynnyksellä,

kuiskasin pienen toiveen:

Anna ystävilleni kaikkea hyvää

tulevaan vuoteen! 

Anna tähti oppaaksi

eteenpäin johdattamaan,

kuu tietä valaisemaan ja 

aurinko lämpöä antamaan.

Anna iloa päiviin, 

anna uskoa ihmeisiin,

anna enkeleitä rinnalle kulkemaan.

Tästä vuodesta kiitän, 

ystäväni siihen liitän. 

Toivotan teille paljon hyvää,

vuodelle tulevalle hymyä syvää.

Tapaninpäivänä

Jouluaatto meni meillä ilman suurempia juhlallisuuksia. Söimme hyvin. Vietimme koti-iltaa katsellen televisiota. Jo aaton aattona, perjantaina, kävimme saunassa, koska silloin oli meidän saunavuoro. Päätimme olla lahjomatta toisiamme tänä jouluna. Vain kissamme saivat "lahjana" ison kimpaleen lohta, jota ne söivät halukkaasti. JOULU ON MILTEI OHI. Tämä tapaninpäivä kuluu yhtä hiljaisesti kuin jouluaatto ja joulupäivä. 

Olen ihaillut joulukortteja, joita tuli iso pino.

Joulupukkikortteja tuli eniten.

Tonttukorttejakin tuli muutama.

Ja sitten tuli pari joulutervehdystä, joissa oli kynttilöitä ja lahjapaketteja.

Ja pari joulunlapsikorttia, joissa Jeesus, Maria ja Joosef.

Olen ilahtunut joulukorteista. Niitä oli kiva saada niin monta.