Tämä Satu Tannisen runo kertoo hyvin siitä ihastuksesta, jonka kevätaurinko herätti minussa tänään. Koko huhtikuun oli koleaa, ei kunnon pakkasia eikä aurinkokaan paistanut kuin vähän silloin tällöin. Ei talvi ei kevät. Mutta tänään lämpö nousi yli +10 asteen ja tuntui jo aika lämpimältä. Ei ollut niin lämmintä kuin vuosi sitten kun tarkeni paitahihasillaan ulkona. Tänään oli vielä pidettävä toppatakki päällä. MUTTA AURINKO PAISTOI! Tää on kevättä! Ja äitienpäivän jälkeen on luvassa lämpimämpää. Kunhan nyt vielä viikon jaksaisi pukea päälleen toppatakin aina ulos mennessään. Ehkä sitten ei enää tarvitse vähään aikaan. MINÄ NIIN ODOTAN KESÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!