Ajatuksia koleassa kevätsäässä

Aurinkoisiakin päiviä on tänä keväänä ollut, mutta useampi päivä on ollut pilvinen ja kolea. Kevät on myöhässä. Viime vuonna koivut olivat jo lehdessä tähän aikaan. Nyt ei täällä ole vielä tietoakaan edes hiirenkorvista.

Ei ole tehnyt mieli ulkoilemaan, koska mulla ei ole kunnon välikausitakkia. Paksussa toppatakissa tulee kuuma ja kesätakissa kylmä. Siispä olen kyhjöttänyt sisällä niinkuin kissammekin, jotka eivät ole parvekkeelle halunneet, kun olen oven avannut sinne. Vain nuuhkaisu ja käännös takaisin sisälle kynnyksellä.

On tullut seurattua facebook-kavereiden päivityksiä ja useita blogeja. Mitään erityistä niistä ei ole jäänyt mieleen. Pelottavaa! Joko muistisairaus etenee minussa. Se jos mikä vanhenemisessa askarruttaa minua. Nivelten kulumat ja kivut eivät niinkään huolestuta, mutta muistiani en haluaisi menettää, en edes päästää heikkenemään. Mutta minkäs sille voi jos Alsheimer tulee kylään.

No vielä muistan, että presidenttinä on Niinistö. Mauno Koivisto kuoli ja haudataan ensi viikolla helatorstaina. Halosen ja Kekkosen ajoista on aikaa. Paikan- ja ajantajuni on ennallaan. Tiedän, että on kevät, 17. toukokuuta. Elelen kotona mieheni ja kissojeni kanssa. HUH helpotus! En ole menettämässä muistiani. Olen kutakuinkin kunnossa ja vireä.

Kisammekin ovat kunnossa ja mieheni voi hyvin. Ei siis mitään hätää. Elämä on mallillaan. Voin olla tyytyväinen ja iloinen.

Kevätaurinko

Tämä Satu Tannisen runo kertoo hyvin siitä ihastuksesta, jonka kevätaurinko herätti minussa tänään. Koko huhtikuun oli koleaa, ei kunnon pakkasia eikä aurinkokaan paistanut kuin vähän silloin tällöin. Ei talvi ei kevät. Mutta tänään lämpö nousi yli +10 asteen ja tuntui jo aika lämpimältä. Ei ollut niin lämmintä kuin vuosi sitten kun tarkeni paitahihasillaan ulkona. Tänään oli vielä pidettävä toppatakki päällä. MUTTA AURINKO PAISTOI! Tää on kevättä! Ja äitienpäivän jälkeen on luvassa lämpimämpää. Kunhan nyt vielä viikon jaksaisi pukea päälleen toppatakin aina ulos mennessään. Ehkä sitten ei enää tarvitse vähään aikaan. MINÄ NIIN ODOTAN KESÄÄ!

Runotorstain 404. haaste: Keväinen

Aurinko lämmittää
lumet sulattaa
puroina liristen
alamäkeen kohisten
vesi ryöppyää
kohti järven aavaa
jäistä avautuvaa
ulappaa

Leskenlehtien kukat
kurkkivat
kohti aurinkoa
pajunkissat pulskistuvat
koivunlehdet nupuistaan
avautuvat

Kiurut lurittelevat
keväisiä laulujaan
peipposet innostuvat
toinen toisistaan
yhtyvät laulamaan
omaa riemuaan

Keväinen aurinko loistaa
muuttolintujen matkaväsymyksen
poistaa ja antaa sysäyksen
koko luonnon kukoistaa,
lumen vallan voittaa
ja taas koko luonto keväinen
vihreydellään valloittaa

Tervetuloa maaliskuu

Kevättä kohti mennään. Päivät ovat pidentyneet jo huomattavasti ja lumet ovat sulaneet niin että paikoin näkyy pälviä. Kiva, kun kesä lähestyy. Talvet ovat turhan pitkiä näillä leveysasteilla. Lunta ja pakkasta on riittämiin. Kesät taas kuluvat aivan liian nopeasti ohi. Pari kolme kuukautta ja syyssateet alkavat. No tää on tätä täällä Suomessa.

Mutta nyt nautitaan pitenevistä valoisista illoista, lumihangen läpi työntyvistä krookuksista, kevättalven pikkupakkasista ja auringonpaisteesta. Tai pitäisikö sanoa auringonloisteesta, koska eihän se vielä paista. Hmm. Kesäheinäkuussa aurinko paistaa ja käristää ihon punaiseksi, jos liian kauan ilman suojaa palvoo aurinkoa. Vielä voi nauttia auringonloisteesta kuinka kauan vain eikä ole vaaraa ihon palamisesta.

Toivotan teille lukijani ihanaa maaliskuun alkua, upeaa kevättä ja paljon aurinkoa päiviinne! Ottakaa kaikki ilo irti näistä keväisistä päivistä! Hyvää vointia ja iloista mieltä!

Kevättä pukkaa

Niin se kevät on sitten saapunut tänne Suomen itäkolkkaankin. Koivut ovat hiirenkorvilla, kiuru on jo luritellut taivaalla ja näyttäisi jokin muuttolintu asuttaneen lähikoivun linnunpöntön. Koska se on niin vikkelä liikkeissään, en ole saanut selvää, mikä lintu se on. Mutta jospa sen tunnistaisin äänestä, kunhan tästä suoriudun ulos kävelylenkille.

Leskenlehtiä ja joitakin muita kasveja kukkii tienvarralla metsikön laidalla. VOI KUN IHANAA, että on kevät. Minä niin rakastan katsella luonnonkukkien heräämistä ja kukoistamista. Sateen raikastama ilma on helppo hengittää eikä ulkona pakkanen nipistä nenää. Ei tarvitse enää varoa liukkaita jäätiköitä kaduilla ja jalkakäytävillä eikä tarvitse pukea päälleen niin monta vaatekerrosta kuin talvella taretakseen yleensäkään ulkona. Kevätkesästä pidän eniten, koska rakastan kukkia ja juuri kevätkesästä monet luonnonkukat kukkivat komeimmillaan. Lemmikit ovat lemppareitani.

Pidän erityisesti myös päivänkakkaroista ja sinikelloista, mutta ne ovatkin sitten keskikesän kukkia.

Odotan aikaa, kun voin kerätä tällaisen kukkakimpun ja ihailla sitä maljakossani.

MUKAVAA, kun loppuvat talven loskakelit ja pakkaset. Tänä talvena oli kurjaa kävellä ulkona, kun kengät kastuivat useasti märässä lumessa tallustellessa. Olisipa kesä pidempi ja talvikuukausia vähemmän vuodessa.