Tulipahan vietettyä syntymäpäivää. Sain kukkia ja söimme mustikkapiirakkaa. Emme erityisemmin juhlineet, koska nyt ei ollut mikään erityinen syntymäpäivä. En siis täyttänyt tasavuosikymmeniä vaan oli ns. välivuosi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä onnellisemmaksi olen tullut siitä, että olen elossa. Toisinkin voisi olla. Masennuskausien synkissä ajatuksissa en juuri antanut arvoa sille, että saa elää - ja vielä näin rauhallisissa oloissa. Ei ole sotaa, nälkää eikä pulaa mistään tarpeellisesta. Mieheni on mukava ja kunnollinen. Kissamme ovat ihania. Mikäs tässä on elellessä!
Onnea jälkikäteen :)
VastaaPoistaMasennuksessa ei tosiaan voi olla onnellinen, vaikka järjen tasolla tietääkin, että voisi olla paljon huonommin. Siksi onkin niin turhauttavaa kuunnella "terveiden" kehotuksia olla onnellinen, kun on sitä ja tätä. Tai kun ei ole sitä tai tätä. Itsekin olen viime aikoina pannut merkille, että en haluakaan kuolla - ehkä tämä tästä?
Hienoa RH, että olet tervehtymässä!
VastaaPoistaJoo, masentuneena on kurjaa kuunnella "terveiden" kehotuksia. Ellei ole ollut masentunut, ei ymmärrä, miltä masentuneesta tuntuu kaikki onnellisuuteen kehotukset. Silloin ei vaan jaksa - - - Mutta masennuksestahan on mahdollista parantua.
Kun tulisi joku laki joka oikeuttaisi nippaamaan otsaan jokaista aikuista joka käskee masentunutta reipastumaan tai käymään kävelyllä. Joo, että lääkkeet vaan kaikilta masentuneilta pois, käyt happihypyllä ja pim olet parantunut :D Tästä kiukunpurkauksesta iloisempiin asioihin; myöhästyneet synttärionnittelut <3
VastaaPoistaKiitos RH ja Kiki synttärionnitteluista!
VastaaPoista