Oho, aika valuu käsistäni

Joko se joulu meni? On vähän sellainen olo, ettei se tullutkaan. Johtunee siitä, etten hössöttänyt joulukoristeiden kanssa, en pystyttänyt joulukuusta ja koristanut sitä. Muovinen joulukuusemme pysyi paketissaan kellarikomerossa. Mieheni kyllä kysyi minulta, haetaanko se sieltä. Sanoin vain, etten ole sillä tuulella, että koristelisin sitä. Miksi minä, kun ei hänkään ... Joulukukan (amaryllis) ostin, mutta se ei ole avautunut kunnolla eikä kasvanut juuri ollenkaan. Kukat ovat pienet ja supussa. Ihan kuin tämä meidän "joulu", jota emme valmistelleet, muutoin kuin syömällä perinteisesti laatikoita: porkkana-, lanttu- ja imellettyä perunalaatikkoa karjalanpaistin ja kinkun kera. Graavilohta ja rosolliakin oli jouluaterioiden menuussa.

Amaarylliksen ensin (vähän) avautunut nuppu, jota kissamme nuuhkii, on jo kuivunut - ennenkuin kunnolla avautuikaan. Kukalle olisi kenteis pitänyt antaa enemmän vettä. Vähän olen lirauttanut vettä sen juurelle - kahdesti 1½ viikossa. Sillä edellisvuotiset amaryllikseni ovat tulleet toimeen, mutta ei tämä. Olen vähän pettynyt kukkaan - ja jouluun, jota ei tullutkaan.

Ennen joulua kävin kirkossa kuuntelemassa ja laulamassa Kauneimpia Joululauluja. Siellä virisi jouluntuntu. Muttei se säilynyt mielessäni kuin hetken. NOo, mitäpä tuota jäädä haikailemaan. Ehkä ensi vuoden joulu tuo joulumielen ja .tunnun. Tämä joulu valui käsistä, kuten tämä vuosikin... En ole saanut aikaan mitään merkittävää. Ei ole oikein mitään tapahtumaakaan, joka olisi erityisesti jäänyt mieleeni tältä vuodelta. Oliko tämä yksi niistä turhista vuosista, jolloin en elänyt - vaan vain OLIN? Onhan se jotain OLLA OLEMASSA. Mutta enemmän elämältä toivoisin saavani ...