Adventtiaikaa

Mukavaa 1. Adventtisunnuntaita!

Monen viikon harmaiden päivien jälkeen tänään aurinko paistaa ulkona. IHANAA! On valoisaa ja luntakin maassa, tosin aika vähän, mutta riittävästi valaisemaan maisemaa. Joulumieli viriää, kun katselee lumista maisemaa ja pakkanen puraisee posket punaisiksi. Onneksi ei ole liikaa pakkasta, vain -4 astetta Celsiusta. Se riittää minut pitämään tyytyväisenä. Kovat pakkaset käyvät henkeeni niin että on vaikea hengittää.

Timi ottaa elämän rennosti. Suurimman osan vuorokaudesta se nukkuu ja valtaa vuoteemme päivisin. Yötä se ei saa olla kamarissa. Mörrimöykky ei tykkää, että se valtaa alaa vuoteeltamme. Osaisinpa minäkin ottaa elämän noin rennosti!

Nuorempana Timi oli kova leikkimään leluillaan. Nyt se on jo arvonsa tuntevaVanha Herra, 10½-vuotias ja katselee sivusta, kun Täplä leikkii. Onneksi kissat ovat olleet terveenä ja hyvässä kunnossa.

Muuten, miksi noille miehille on tärkeää nähdä hiihtokilpailujen jokainen sauvojen työntö ja mäenlaskut? Onhan se hienoa, että Iivo Niskanen jaksoi vetää norjalaiset  15 km:n voittoon! Piti se katsoa, kun televisiosta ei katsota muuta kuin hiihtokisoja näin sunnuntaisin. Pitänee ostaa toinen televisio itselle, jotta voin katsella niitä ohjelmia, jotka minua enemmän kiinnostavat.

Kävin alakerran varastokaapista etsiskelemässä joulukoristelaatikkoa. Luulin sen jo löytäneeni, mutta Koristelaatikoksi nimeämäni pahvilaatikko sisälsi vain pari joulukoristetta ja valosarjoja. Tonttutytön ja -pojan nostin kirjahyllyn päälle. Valosarjoista en vielä tiedä, palavatko ne vai ei. Kunhan saan nauloja niin otan siitä selvää ennenkuin ripustan ne olohuonettamme koristamaan. Harmi, ettei niitä voi laittaa parvekkeelle, koska ne ovat vain sisäkäyttöön soveltuvia valosarjoja.

Pääsiäisenä 2019

Otin yo. kehotteesta vaarin ja nautin, rentouduin sekä vedin syvän henkäyksen aurinkoisina pääsiäispäivinä tänä vuonna. Ihanat, lämpimät ja kesäiset päivät ovat hellineet sieluani. Olen kesän lapsi ja pidän lämpimistä päivistä enemmän kuin paukkupakkasista. Halasinpa ukkoanikin monta kertaa tänä pääsiäisenä. Mukavaa, kun välimme ovat hellät ja lämpimät.

Katselin tekstejäni edellisinä pääsiäisinä blogissani. Noin 10 vuotta sitten en ollut kovin innostunut pääsiäisestä:

"Pääsiäinen meni ohi sitä suuremmin juhlimatta. En jaksanut ajatellakaan, että vaihtaisin joulunpunaiset verhot keittiön ikkunasta keväisempään sävyyn. Pääsiäiskoristeita on laatikollinen keittiön kaapin ylähyllyllä. Mutta saivat tiput ja puput olla siellä. En kaivanut niitä esiin. Luin Raamatusta pääsiäiskertomuksen kaikista evankeliumeista. Mutta jostakin syystä tänä vuonna kertomus ei sykähdyttänyt mieltäni. Pääsiäisiloa ei tullut Vapahtajan ylösnousemuspäivänä."

Aika alakuloista tekstiä! Tänä vuonna innostuin sentään ottamaan esille puput ja tiput. Tiput olivat suuren mielenkiinnon kohteita kissoillemme. Varsinkin mustavalkoinen kissamme innostui heittelemään keltaisia tipuja lattilalle pöydältä, jonne sain niitä nostella useampaan kertaan. Pääsiäiskertomusta en tänä vuonna lukenut Raamatusta. Se on liiankin tuttu jo. En oikeastaan juhlinut sen kummemmin vaan vain mautiskelin olostani pääsiäisenä.

Harmi, kun minulta on päässyt unohtumaan, kuinka kuvat saadaan kännykästä nettiin ja liitettyä tänne blogiini. Pari herkullista tuokiota sain digikuvattua kissoista. Kissat ovat elämänehto minulle. Vaikka ukko, siis mieheni, on tärkeä ihminen ilman häntä tulen toimeen päivän tai pari. Mutta ilman kissoja olisi ankea elää hetkeäkään. Ne ovat rentoutumisen perikuvia. Minulla on hakusessa tuo rentoutuminen. Stressaan asiasta jos toisestakin turhan paljon. Koetan ottaa esimerkkiä kissoistani ja löhöä nautinnollisesti silloin kun siihen on aikaa.