Kesää odotellessa

Nuo tuulet viestin jo toivat, mä purtehen astua saan. Laulelot soivat - - - tapailen vanhaa kansanlaulua, joka tulee mieleeni katsellessani tyventä maisemaa auringon noustessa. Muistuu mieleeni purjehdukset Oulun edustalla. Kalastajamallinen, 5-6 metrinen puuvene kynsi plaanissa Oulunsalosta Oulun satamaan vauhtia, jota isompien veneiden gasti tervehti iloisesti ohittaessaan meidät. Komeasti kurvasivat purjeet lepattaen. Opettelin merimiestaitoja ja toivoin pääseväni eteläisimmille vesille purjehtimaan. Tuleekohan toiveeni toteutumaan koskaan? Kallavesikin kyllä kävisi ensihätiin. Kenenköhän gastiksi menisin?

Kesä tulee ja vesille tekee mieli. Uimaan järveen tai paljuun meren äärelle. Merituulessa on sitä suolaisuutta, jota kaipaan täällä Savon muan maulimannavan iärellä. Kunhan Kallavesi lämpenee niin että karaistumaton kroppani sietää sen kylmyyden (siis järvi ei ole kuin pari päivää vuodessa uimakelpoinen), niin AAH iiihanaa!!! Mikä mukavampaa kuin lillua lämpimissä vesissä.

Siirreltyäni tässä joutessani huonekaluja ja vedettyäni Ventoline Discusia sisääni voin jatkaa mielipuuhaani: kodin sisustamista ja unelmointia. Mintunvihreä liina pöydälle ja CD-levy pyörimään koneeseen. Kuuntelen lauluja tunnin. Laitan taulun seinälle. Ihmettelen, minne olen pannut vesivärityöni, joita etsin toistamiseen matkalaukusta, jossa olen niitä säilyttänyt. Katselen televisiosta uutiset, studio55, sairaalasarjaa - ja unelmoin edelleen kesästä. Tuleeko se ensi viikolla vai onko se jo alkanut? Mistä kesä alkaa? Siitäkö, että leppälinnut tekevät pesän risukkoon? Vai siitäkö, että on yölläkin lämmintä (Termiset vuodenajat )?

Saarioisten pizza lounaaksi rasvattoman maidon kera. Ei tästä nyt tule kesää eikä keksintöä. Ajan tappamiseksi kirjoittelen tänään enää vain pisteitä... --- ... O sole mio, miksi menit pilveen?

Iltapäivällä klo 16.16 (toivottavasti kuvan ottaja ilmoittautuu minulle ja kertoo, että tää ihana kuva saa olla blogissani!!!)

Miksiköhän minun piti yksikseen siirrellä huonekaluja aamulla, niin että selkä kipeytyi? Oli keksittävä, miten selän jumituksen saan laukeamaan. No, eikun rentoutumista harjoittelemaan, musiikki soimaan ja jäätelöä masuun Buranan kera.  Pitkällään ollen kipu lieveni melkein pois poikkeen. Istuminen ei tee hyvää. Mutta ei koko päivää viitsi vain makoilla. Kissan hiekka-astia tuli pestyksi ähkien ja ergonomista asentoa etsien wc:n pytyn äärellä. Vitsit ovat vähissä, jos selkäkipu vielä uusii.

Aurinko paistaa ja kesää odotellessa lukaisen pari päiväkirjaani. Olen kirjoittanut muistiin Satu Marttilan ajatuksen: "Joskus tarvitaan vuosia, kilometrejä, maratonkeskusteluja, täyteen kirjoitettuja paperiarkkeja, junamatkoja. Joskus riittää katse."

Tänä aamuna mieheni katse kertoi minulle tuhannella sanalla, kuinka paljon hän rakastaa minua. Ääneen lausutut hyvän huomenen tervehdykset saivat minut kehräämään tyytyväisyydestä. Elämä alkaa maistua mansikalta eikä oo enää monta viikkoa, kun niitä ihanaisia, punaisia marjoja saa joka toisen puskan juurelta tienvarsikojuista Savon teitten varsilta ja tietennii mualimannavalta ( = Kuopion torilta).