Päivät kuluvat enkä saa oikein mitään aikaan. Nukun paljon: kahdetkin päiväunet ja katkonaista yöunta ilta yhdeksästä aamu seitsemään. Ei oikein innosta lähteä minnekään. Ulos haistamaan raitista ilmaa ja vähän kävelemään on itsensä pakotettava, etten aivan kangistuisi nojatuoliini ja sängyn pohjalle. (( huokaus ))
Ei ole mitään sanottavaa tännekään. En oikeastaan elä. Minä vain olen.
Hali!
VastaaPoistaToivottavasi ei käy niin että alat elää vasta kuolinvuoteellasi! Ihan hyvä että pakotat itseäsi jonnekin. Ihmisen on parasta olla oman itsensä kaveri, puhua itselleen järkeä ja pakottaa ajatukset paremmille reiteille. Nukkuminen usein hyvästä, mutta liika nukkuminen voi olla pahastakin ja tehdä ihmisen entistä väsyneemmäksi. Taisin nähdä siitä juuri jonkun TV-ohjelman.
VastaaPoistaElämistä se vain oleminenkin on. Nyt on sen aika, huomenna on jotain muuta.
VastaaPoistaKaikella on aikansa. Surulla ilolla. Levolla unella. Aamulla yöllä. Välillä elämä ei ole touhukas verbi. Se voi olla puhdas olotila. Kunnes taas tulee uusia voimia. Valoa toivotan.
VastaaPoistaTuttua on tuo olo ja nukkuminen. Välillä saan nukuttua päivällä monta kertaa ja ei huvita oikein mikään tai ulos lähtö.
VastaaPoistaKiitos halista Pilviharso!
VastaaPoistaRita, eilen keskiviikkona pakotin itseni äitini asioille kaupungille ja samalla kävin noutamassa kaksi postipakettia, toisen postista, toisen Siwasta. Uuvuin helteessä ihan tyystin ja oikea jalkakin kipeytyi niin että oli otettava kipulääkettä.
Niin Aamu, päivät eivät ole samanlaisia. Toiset päivät vain olen ja lepään. Toisena päivänä saan asioita hoidettua. Hyvä niin!
Lastu, kiitos Valon toivotuksesta!
Yvioon, On vain hyväksyttävä, ettei joka päivä jaksa puuhastella kaikkea. Kuten Lastu sanoi: Elämä voi olla puhdas olotila. Välillä on hyvä uinua seesteisessä joutilaisuudessa, kerätä voimia niin että taas joku päivä jaksaa asioida ja puuhata kaikenlaista.