sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Maata matava ahdistus

Perjantain ihana saunailta vielä muistoissa istun nyt tietokoneeni äärellä sateista maisemaa katsellen. Pisarat valuvat ikkunaruudulla kuin kyyneleet ikkunan poskilla. Maisema on harmaa ja sateesta utuinen.

Saunaillan leppoisa tunnelma on poissa. Sisälläni kaihertaa itku ja ahdistus. En tiedä, miksi on paha olla. Itku vain kihelmoi silmissä, mutta kyyneleitä ei tule.

...
sairas, vaikkei haavani avoin -
terve, vaikka hivun;
terve ja sairas simpukan tavoin
kantaja helmen ja kivun.

... Elina Vaaran runosta Osallinen

Mielen ahdistuneisuus on hivuttava sairaus. "Ahdistuneisuushäiriöitä pidetään yleensä lievinä mielenterveyden häiriöinä ja ne johtavat vain harvoin sairaalahoitoon." Terapia ei ole ahdistuneisuuttani helpottanut. Joitakin perjantai-illan saunomishetkiä lukuunottamatta, voin huonosti: ahdistus puristaa mieltäni kasaan ja tekee elämisestä pakonomaista selviytymistä; mieli kipuilee olemassaolostaan. Olo on kuin pieneen pakettiin käärityllä nukella, joka ei pääse liikkumaan ja on itsessäänkin eloton, ilman auttajaa, ahtaasti käärittynä. Ojentelen käsiäni vain tunteakseni, etten ole paketissa, vaan saan käteni sivulle, ylös ja näppäimistölle takaisin.

Auttaisiko se, että antaisin ahdistuksen rehottaa enkä yrittäisi mitään; en selviytyä, en pärjätä, en yrittää ajatella positiivisesti ...???

Onko teillä arvon lukijani ahdistuneisuutta? Miten te elätte tunteen kanssa? Auttaako siihen jokin muukin kuin lääkkeet, jotka vain turruttavat tunteita.

PS. Tervetuloa Saima lukijoitteni joukkoon!

9 kommenttia:

  1. Hei Bamiella,
    olen myös paininut noiden ahdistuksen tunteiden kanssa paljon. Itse en ole koskaan suostunut lääkitykseen, joskin sitä on minulle useita kertoja suositeltu. Minuakaan ei liiemmin auttanut terapiat, mutta sitten Taivaan Isä johdatti tielleni ihmisen, joka suostui jakamaan jopa kotinsa kanssani auttaakseen. 3 kuukauden ajan hän kuunteli ja neuvoi minua käytännössä yötä päivää. Hän on ystävä edelleen, mutta tänään voimme puhua muustakin, kun ahdistavista asioista. Joten sanoisin, että parasta lääkettä on rakkaus. Uskostani sain myös voimaa siihen muutoksenhaluun, joka oli jo minussa ollut pitkään, mutta jota en kertakaikkiaan saanut toteutettua. Rukoilin pitkään, että Jeesus olisi minun liikkeellepaneva voimani ja yhtenä päivänä sain huomata, ettei minua puristanut enää kurkusta ja aloin innostumaan elämästä ja pitkästä aikaa ajattelin tulevaisuutta. Vieläkin tulee useinkin hetkiä, jolloin masennus meinaa pyrkiä pintaa, mutta yritän aina mahdollisimman pian muistaa, että tämä on ohimenevä tilanne ja Jeesus kantaa minut vastarannalle. Ja taas se päivä tulee, jolloin helpottaa. Näin olen pärjännyt ilman lääkkeitä, mutta totisesti on sanottava, että tällaisen mielen kanssa eläminen on aika ajoin uuvuttavaa. Uskaltaisitko Bamiella heittäytyä uskossa niiden Iankaikkisten käsivarsien varaan, jotka sinua kannattelevat? Se on tosi pelottavaa, mutta voin sanoa henkilökohtaisesti, että se on ollut sen arvoista! Toivon, että löydät uskosta sen Voiman, johon sinut on puettu ♥

    VastaaPoista
  2. Uskon, että keskustelu ja toisen ihmisen tuki auttaa selvittämään itselle tuskan ja masennuksen syitä sekä auttaa pääsemään yli pahimman vaiheen. Onnellinen se ihminen, jolle Jumala suo tuollaisen rakkaudellisen ihmisen, joka ymmärtää ja osaa olla läsnä.

    VastaaPoista
  3. Voi rakas Bamiella, Jumalalla on totisesti kaikki sinun päiväsi ns.hanskassa.Turvaudu Häneen. Juuri meitä heikkoja varten Jeesus uhrasi itsensä ristillä - myössinun vuoksesi, että voit lähestyä Häntä kuin ystävää, Hän kuulee jopahuokauksesi vaikket olisi sitä päästänytkään, tietää ajatuksesi ennen kuinolet kerennyt ajatellakkan. Käyppäs"Elämää syöpäläisenä"- sivustolla kuuntelemassa youtuben "Itkemättömätitkut".
    Jumalalla on aina jokin tarkoitus elämällemme ja se on aina meidän parhaaksemme.
    Voimia ja Jumalan siunausta sinulle.

    VastaaPoista
  4. Bamiella, saanko käyttää tuota ihanaa sinistä kukka juttua tuossa sivussa omassa blogissani?

    VastaaPoista
  5. Moikka! Vastasin juuri mailiisi. Oletan siis että olet sama Bamiella joka minulle kirjoitti... =) Tuskin niitä on muita?!

    VastaaPoista
  6. Marja, ole hyvä vain. Saat käyttää kukkaa.

    VastaaPoista
  7. Charlatan, kiitos viestistäsi! Vastasin siihen juuri. En tiedä muita bamiella-nickillä Suomessa. Ulkomailla saattaisi ollakin. Onhan se amerikkalainen nimi. Odotan vastaustasi!

    VastaaPoista
  8. Marja, kuuntelin kahteen kertaan sen laulun "Itkemättömät itkut". Laulun sant koskettivat minua ja mieleen jäi soimaan: "...vaikkei silmä vielä nähdä saata, tuskakin on toivon kasvumaata."

    VastaaPoista
  9. Kiitos kukasta ja ole hyvä laulusta.Tätä Jippuahan haastateltiin tässä taanoin tv:ssä ja antoi selvästi ymmärtää, että on uskova laulujen tekijä. Herkkä tulkitsija.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!