perjantai 21. marraskuuta 2008

Yön hiljaisuudessa

Yön hiljaisuudessa kuuluu kissan kehräys ja näppäimistöni rapina. Unet loppuivat kesken kaiken, kun kissani raapi hiekka-astiaansa eteisessä niin että luulin kissan repivän paperia. En ollut varma, paninko tärkeät paperit laatikkoon vai jäikö ne näkösälle. Menin tarkistamaan asiaa ja kaikki oli ok.

No, olin siis hereillä ja virkeä. Miksi en hyödyntäisi aikaa ja menisi tekemään töitäni netissä. Aikani puuhailtuani nettiyhteisöjen ylläpitohommissa kävin keittiössä syömässä voileipää ja maitoa. Mielessä alkoi pyöriä eilinen terapiatunti.

Esillä oli aiheita, joita täällä olen kirjoittanut mm. naisen vihasta. Se ei pidä paikkaansa, kun yleisesti ajatellaan, että viha tulisi purkaa huutamalla se ulos. Kun sellainen ihminen, joka on koko elämänsä padonnut vihansa sisäänsä, alkaa räyhätä, hän on ihan yhtä pulassa tunteittensa kanssa kuin padotessaan niitä. En oikein ymmärrä, miten sitten olisi hyvä purkaa turhaumiaan, ärsytyksen aiheita, menneisyyden kipeitä muistoja yms. jotka nostattavat vihaa ja kiukkua sisimmässäni.

Huomenna menen ja ostan sen Ipin suositteleman Skeematerapia-kirjan. Antaisiko se vastauksia? Harmittaa, kun en jo eilen ostanut kirjaa, jos se nyt edes olisi ollut saatavilla lähikirjakaupassa. Nyt olisi hyvää aikaa tutustua aiheeseen.

Päivällä on kotitöitä ja paljon muuta mielessä. Yöllä on helpompi keskittyä lukemaan. Jos siis ei väsytä. Ihmettelen, ettei minua väsytä ollenkaan, vaikka nukuin vain neljä tuntia.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Minä olen koko elämäni ajan ollut erittäin hyvä purkamaan ulos niin vihani kuin muutkin tunteeni. Silti sairastan kroonista, vaikea-asteista masennusta. Joten älä huoli, vaan kuuntele sekä itseäsi että muita ja etsi sitä, mikä on sinulle parasta. Kirjat voi olla tosi hyvä juttu, mutta mieti itse, äläkä puremata niele kaikkea. Voi, miten toivonkaan sinulle rauhaa, turvallisuutta, iloa ja kaikkea muuta hyvää!

WhySoSerious kirjoitti...

Mullakin on vaikeuksia ilmaista vihantunteita. Oon aina ollu liian kiltti. Mikähän siinäkin on että kiltit onkin lopulta tosi vihaisia sisältä..?