Kiehuva tulimyrsky on räjähtämäisillään esiin sisimmästäni. Yritän sammuttaa sitä ylimääräisellä rauhoittavalla tabletilla. Kohta otan iltalääkkeet, jotka kaikki rauhoittavat. Miksi en anna palaa ja huuda vihaani ja tuskastumistani ulos. En ole varma, pääsisinkö eroon kivusta, jonka kanssa olen elänyt melkein koko elämäni; väliin mieltämättä sen olemassaoloa muuten kuin kuvottavana olona, väliin tiedostaen sen kipeästi mieltä polttavana vihana ja ahdistuneisuutena.
Olen käynyt monen terapeutin vastaanotolla pystymättä kuvailemaan sisimpiä tuntojani. Olen ollut suurimman osan elämääni viileä, rauhallinen ja harmaa hiirulainen herättämättä kenenkään huomiota olemassaolollani. Kiltti ja sopeutuvainen. Ja kuitenkin itsekään sitä tiedostamatta viha on syönyt voimiani, masennuskausi toisensa perään on podettu ja niistä noustu elämään vain joksikin aikaa, kunnes taas mieleni on hiiltynyt tuhkaksi ja tomuksi, josta ei enää kukaan ota selvää, mitä se oli.
Mutta aina vain tuhkasta nousee feenix-linnun tavoin elämään menneisyyden haamut uudessa muodossa jälleen pelotellen minua piiloutumaan oman sisimpäni syrjäisimpään sopukkaan.
Vielä yksi rauhoittava jemmasta ja nukkumaan.
Aloitin eilen Skeematerapia-kirjan. Se toistaa osittain samoja juttuja kuin aiempi Avaa tunnelukkosi-kirja, mutta tämän alussa selitettiin aika hienosti se vaikeus mitä skeemat tuovat terapialle.
VastaaPoista"vain" masentunut ihminen haluaa ulos pahasta olostaan, mutta kun häiriö on jollain persoonan tasolla, ihminen ei halua pois tutusta ja turvallisesta, eikä siksi etene terapiassa vaikka miten yrittää. Skeemainen potilas ei ole kosketuksissa omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa, koska on lukossa.
Tutustu ihmeessä. Voit saada samanlaisia ahaa-elämyksiä kuin minä.
Kiitos vihjeestä Ipi !
VastaaPoista