Maan korvessa

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie... Vanha, hengellinen, melankolinen lastenlaulu saa minut surulliseksi. En tiedä, miksi kuuntelen RADIODEItä. Toivekonserteissa on usein samat melankoliset laulut, jotka minuakin kiehtovat. "...Sillä sinä olet minulle rakas..." Edes laulaja sanoo jonkun rakastavan minua. Kuulisin sanat mieluummin mieheni huulilta. Mutta hän on rehellinen. Hän ei sano sellaista, jota ei tarkoita, joka ei ole totta. "...Taivas on sinua varten joka lepoa ikävöit..."

No en minä varsinaisesti ikävöi lepoa. Levottomuuteni hukkuu rauhoittaviin lääkkeisiin. Ilman rauhoittavia olisin varmaan tulta ja tuppuraa. Vihoittelisin kaikille lähimmmille ystävilleni ja hoitavalle taholle. Mutta lääkärit tietävät pääsevänsä helpommalla ja olettavat minunkin elävän paremmin, kun syön rauhoittavia. Mutta luulen, että masentumiseni vain pitkittyy näin: eläen rauhallisesti neljän seinän sisällä kotona vaivaamatta ketään.

Mutta ilman rauhoittavia olisi työskenneltävä itsensä pinnalle. Rauhoittavat ovat kuin pelastusliivi. Kellun niiden avulla pinnalla. Ilman niitä kai hukkuisin vihaani, turhautumiseen ja epätietoisuuteen omasta itsestäni. En tunne itseäni, vaikka olen jo keski-ikäinen mummo. Varamummo poikapuoleni pojalle, jota en ole nähnyt vuoteen. En jaksa pitää yhteyttä ja kutsua kylään. Kutsumatta kukaan ei tule soittelemaan ovikelloani - onneksi.

"Sinua siunata tahdon jos olet väsynyt työstä tai levottomasta yöstä", lauletaan RadioDeissä. En ole väsynyt kummastakaan. Olen väsynyt olemaan ikuisesti melankolinen ja alakuloinen. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti. Tilasinpa Positiivarin Ajatuksien Aamiasviestit http://www.positiivarit.fi/Content.aspx?d572a8d8-9ed5-4127-a652-74667265d9c1 tulemaan joka aamu, jotta saisin aamuisin positiivistä ajateltavaa.

"...kipuni hoidetaan. Taivas särkyneet sydämet tuntee...Taivas ehjäksi rakastaa."
Minä tahdon uskoa. Auta minua epäuskossani, Jumala.